Danielina

...esitinkin itelleni kysymyksen, että onko lopputulos sitten sitä mitä haluaisin, kun mies nyt suostuisi, ja tekisi sen vain miellyttääkseen minua, eikä tuntisi asiaa kohtaan samanlaista "ahh, ihanaa, vihdoinkin!"-fiilistä?

Sivusta seuranneena täytyy sanoa, että samaa ihmettelen! Kyllä tuossa on jo painostus ollut sitä luokkaa, että ainakaan itse en voisi mitenkään iloita kihlautumisesta.

Mua ihmetyttää, että miestä voidaan nähtävästi painostaa ihan kuinka paljon hyvänsä. Eikö tämä kenenkään muun mielestä kuulosta aika tragikoomiselta?

Entä jos kyseessä olisi nainen joka ei haluaisi mennä kihloihin, vaan häntä ahdistaisi miehen jatkuva jankuttaminen? Silloin varmaan kaikki neuvoisivat, että tietenkään ei ole pakko suostua. Tai jos mies kirjoittaisi täällä kosineensa jo monta kertaa, tuskin siihenkään neuvottaisiin painostamaan ja väsyttämään vielä lisää. Eiköhän siinä sanottaisi, että ei on ei. Joko pitää odottaa jos mieli muuttuu tai tehdä joku toisenlainen johtopäätös.

En voi sille mitään, että mun mielestä naisilla pitäisi olla vähän omanarvontuntoa - ja tietysti myös toisen ihmisen arvostamista.

Mielestäni sekään ei kuitenkaan ole reilua että toinen puoliso (tässä tapauksessa nainen), joutuu odottamaan monta vuotta sitä että mies olisi valmis! Joissain tapauksissa saattaa ikäkin olla jo sen verran suuri että jos kosintaa joutuu odottamaan vielä monta vuotta, ei esim. lastentekokaan ole enää välttämättä mahdollista. Ja jos lapsia mies olisi valmis tekemään hetikin, niin sitten pitäisi mielestäni olla valmis menemään naimisiinkin....

Ilmeisesti sekä Pampuliinan että Medinillan tapauksessa kuitenkin suhdetta on takana jo pidempi aika, eli kyseessä ei ole mikään parin kuukauden seurustelun jälkeinen "painostus". Vai olenkohan väärässä? Ei mielestäni ole lainkaan väärin kertoa miehelle oma mielipiteensä (se että alkaisi olla jo valmis naimisiinmenoon), ja että mieskin voisi alkaa ajattelemaan mitä mieltä hän itse on asiasta.

Näin olen minäkin tehnyt, sillä mielestäni olimme avokkini kanssa seurustelleet jo sen verran kauan että asia alkaisi olemaan ajankohtainen. Mieheni totesi tuolloin ettei hän ollut ajatellutkaan asiaa, mutta ettei se ollut sellainen asia jota hän ei voisi ajatella. Mutta ettei vaan ollut tullut edes mieleen.

Vihdoinkin! Tänään tuli sormukset ja hienot on,kaiverrukset oikein jne...

Nyt pitää vain keksiä että onkohan se nyt ilmotettava tullille vai ei kun paketti tuli kuitenkin suoraan laatikkoon ja niin...Lähin tullin konttori kun on tuolla 70 km päässä,kiitos nyky ajan supistusten (eikun vaan lisää työttömiä),niin ei kyllä oliks niin välikskään lähteä käymään...

Miksi pitäisi tullille ilmoittaa? On minullekin muistaakseni joskus on käynyt että joitakin nettikaupoista tilattuja juttuja on tullut suoraan laatikkoon, lähinpään postiin. Vaikka siis summan puolesta olisi pitänyt mennä tulliin.. Olen ollut sitten vaan tyytyväinen ettei ole tullut ylimääräisiä tullimaksuja

Niin kyllähän sitä tyytyväisiä ollaan jos ei joudu ylimääräisiä (turhia) maksuja maksamaan...sillä vaan mietittiin että pamauttaako ne sitten jälkikäteen noottia tulemaan vai olisiko joku tullin ilmotus pitänyt tulla paketin mukana (?) ...

Kyllä mä olen käsittänyt niin että lähetys "jää tulliin" jos on jäädäkseen. Tuskinpa tulliviranomaisille mitään ilmoitusta menee sellaisista lähetyksistä jotka tulevatkin suoraan postiin/postilaatikkoon (vaikka oletettavasti olisi pitänyt mennä Tullin kautta).

Varma en ole, ehkä joku osaa valaista tätä asiaa paremmin. Tai löytyisiköhän Tullin nettisivuilta irformaatiota?

Vihdoinkin! Tänään tuli sormukset ja hienot on,kaiverrukset oikein jne...

Nyt pitää vain keksiä että onkohan se nyt ilmotettava tullille vai ei kun paketti tuli kuitenkin suoraan laatikkoon ja niin...Lähin tullin konttori kun on tuolla 70 km päässä,kiitos nyky ajan supistusten (eikun vaan lisää työttömiä),niin ei kyllä oliks niin välikskään lähteä käymään...

Miksi pitäisi tullille ilmoittaa? On minullekin muistaakseni joskus on käynyt että joitakin nettikaupoista tilattuja juttuja on tullut suoraan laatikkoon, lähinpään postiin. Vaikka siis summan puolesta olisi pitänyt mennä tulliin.. Olen ollut sitten vaan tyytyväinen ettei ole tullut ylimääräisiä tullimaksuja

Oih, löysittepäs nopeasti uudet sormukset!

Hienoa että löytyi edullisesti mieleiset, onnea

Paljon onnea!

Ihanaa että kävi noin! Vaikkakin pienoisen mietintätauon jälkeen. Mutta parempi kunnolla mietitty vastaus, kuin hätiköity "Kyllä", joka saa katumaan myöhemmin...

Se piti vielä sanoa, että olisiko sormukset mahdollista säilyttää siihen saakka kun sitten miehesikin on valmis kihlautumaan? Ehkä voisit antaa ne hänelle sitten kun saapuvat, jolloin miehelläsi olisi sormukset valmiina sitten kun hän on valmis kosimaan.

Tämä tietysti edellyttää sitä että miehesi on leppynyt sormusten saapumiseen mennessä sen verran että tuota olisi mahdollista edes ehdottaa

No tuo kuulostaa jo paremmalta, sain ensimmäisestä viestistä sellaisen käsityksen ettei hän suostunut puhumaan asiasta kanssasi lainkaan...

Kummallista on kyllä tuo, joskin yleistä, että miehen mielestä kihloihin meno on sama asia kuin naimisiinmeno! No, onhan kihlaus lupaus avioliitosta ja toki vakava ja sitova asia, mutta jos on jo sitä mieltä että haluaa jonain päivänä mennä naimisiin juuri senhetkisen puolisonsa kanssa, niin silloinhan periaatteessa ollaan jo kihloissa! Ero on siinä ettei kihlaus ole ulkopuolisille näkyvä, kun sormuksia ei ole todisteena...

Hyvä kuitenkin että miehesi "jo" aamulla pyysi anteeksi, ja pystyy kuitenkin keskustelemaan asiasta! Toki sinulle ikävää mikäli joudut elämään epävarmuudessa ja odottamaan mahdollisesti vielä vuosia.

Voimia!

Heh, joo... Rukkaset tuli niin että rämisi, ennenkuin sormukset oli ehtineet edes perille

Jälkiruuaksi tuli vielä armoton raivokohtaus ja mykkäkoulu. Eipä taida tarvita toista kertaa enää yrittää. Jäin vaan miettimään että mitä väärää tein

Eikä??!!

Olen seurannut tätä keskustelua ja mielestäni miehesi kuulosti ainakin jossain vaiheessa siltä että olisi hyvinkin vastaanottavainen tuon kosinnan suhteen. Eilenkö kosit? Miksiköhän miehesi siitä suuttui, antoiko mitään selitystä? Eihän siitä nyt tarvitse suuttua jos toinen kosii, vaikkei olisikaan valmis vastaamaan kyllä! Päinvastoin, mielestäni miehesi tulisi olla otettu!

Juu, samaa mieltä olin minäkin eilisistä Satuhäistä.

Aika lapsellista että vedetään häävalmistaeluista herneet nenään niin pahasti, että esim. häävalssi jätetään kokonaan väliin! Ja oman tyttären häissä. Mielestäni siinä käyttäydyttiin loukkaavasti nimeomaan morsianta ja sulhasta kohtaan. Ja luulisi harmittavan myöhemmin.... Tuollaisten asioiden yläpuolelle olisi noustava, olihan kyseessä sentään tyttären häät, ei äidin.

En katsonut vielä Martinan ja Eskon häitä, vaan ohjelma odottaa digiboksilla. Mitä mieltä muut naikkarit siitä olivat ?