Sesilia88

Mun alkuperäinen idea oli 2006, kun kihlat hankittiin, että hankitaan kerralla hyvät kihlat. Flakkamallinen & keltakultanen, joku 3-4mm leveä, sitten tuli kummankin sormeen, mun kihlan kaveriksi PITI tulla samanlainen flakka, mutta timanteilla.. Mutta näin on jo ostettu ihan erilainen vihki kuin piti... Nyt kihla näyttää tosi kömpelöltä... Olen miettinyt sen muuttamista sopivammaksi kaveriksi vihkilleni, tai sitten laittaa vanha kihla oikeaan nimettömään, ja uusi vihkin kaveriksi...pahapaha.. Kävin jo kyselemässä kultasepänliikkeestä, että mitä muutostyöt yleensä maksavat, mutta ei se antanut mulle mitään hintahaitaria... olin ajatellut muuttaa kihlan ulkokuorta aikas radikaalisti...osaako kukaan heittää jotain hintoja?

Ööö, mä en ole koskaan kuulunut kirkkoon, mutta en nyt tiedä mistä mahdollisuuksista olen jäänyt paitsi tai miten olen erottunut joukosta? Jos lapsena tai nuorena oli rankkaa, niin ainakaan se ei johtunut tästä kirkkoon kuulumattomuudesta. Ei mulla nyt muuta. Ihmeellisiä kuvitelmia ihmisillä kyllä välillä on... Veit jalat suustani, Sahrami.... Hitsi mitä me ollaan missattu? *reps* (muoks: tää oli kyllä vähän OT, nyt kun luin ton ketjun ensimmäisen viestin joten kommentoitakoon tässä nyt vielä etten ole todistanut pakanallisia menoja häissä ainakaan so far) No jaa, ettehän te voi tietää kun ette ole kokenut, mutta itse pidän monista "kristillisistä menoista", kuten ripille pääsy... Tosin en pidä niitä kristillisinä vaan suomalaisina. Pidän suomalaisista perinteistä, mutta en pidä niissä mitään uskonnollista latausta. Luokitelkaa minut mihin loukkoon haluatte, mutta minun mielestäni ihminen on keksinyt jumalat alun alkujaan selittämään asioita, mitä ei ole voitu selittää.. Itse luokittelisin itseni agnostikoksi, joka rakastaa suomalaisia perinteistä, mutta ihan sama Ja mainittuani rippikoulun, niin ei se ollut mukava kokemus, mutta ihan hieno 9 päivää järvimaisemien äärellä sepittämässä isosille minkäkin sanan merkitystä. HÄÄJUHLASTA: Anoppini ehdotti siihen puun istutukseen sellaista ratkaisua, että joku toisi meille häälahjaksi puun. Mikä voisikin olla ihan kätsy ajatus, kun en osaa ajatella itseäni vaaleassa puvussani lapion kanssa Luudan yli hyppäys on nyt tässä vaiheessa jäämässä taka-alalle, mutta ne juomasarvet haluaisin 40€/kpl... Sitten muistaakseni tämä on krisulainen tapa, mutta aivan sama, vihkiryijy on kanssa aika kivan kuuloinen käytäntö. Itselleni tulee siitä oikeastaan mieleen vähän se, kun morsiuskimppu kehystetään..Eli paljoa ei ole viellä koossa

Meillä on aikalailla sama tilanne kuin ketjun aloittajalla Maddiellä, eli mies on eronnut kirkosta ja minä oon vielä kirjoilla. Meillä vihkiminen on paikanpäällä. Olisin halunnut kirkkovihkimisen, koska pidän tosi paljon kirkkorakennuksista ( aika navia, mutta näin on). Sitten kun se vaihtoehto jäi pois sanoin, etten maistraatissa mene naimisiin, että sitten se vihkijä saa tulla paikan päälle, ja jos sää sallii niin meidät vihitään ulkona. Itse tyrmäsin ajatuksen avioliittoon siunaamisesta heti alkuunsa, tosin siippakin sanoi ehdottoman ein. Minä pidän, kun asiat tehdään yhdellä kertaa Ainoa syy miksi loppujen lopuksi sitä harkitsin oli se, että siskoni mies on pappi, ja olisi ollut kiva jos hän olisi meidät vihkinyt. En usko itsekään jumalaan, ainakaan siinä muodossa missä kirkko sen opettaa, mutta olen ajatellut, että pysyn kirkon kirjoilla, että tulevat lapset saa kaiken sen minkä minäkin olen pienenä saanut. Minulla ei ole suvun tai vanhempien pelkoa tässä usko asiassa, mutta en ole vain kokenut tarvetta erota kirkosta. Yksi sisaruksistani on eronnut kirkosta, yksi ei usko niin kuin en minäkään, mutta kuuluu, ja yksi on vielä sen verran pieni, että täytyy vielä katsoa mihin suuntaan hän kasvaa. Josko tulisi oikein tosi uskovainen

Häät elokuussa 2010 - juhlapaikka varattu - sormus hankittu - kaasot pyydetty - hääpuvun kankaat ostettu, tekemään aletaan vuodenvaihteen jälkeen - bändi pyydetty - kutsut suunniteltu, ja sinikopiot tehty, vuodevaihteen jälkeen viimeistään alan tekemään - koristeita keräilty - kukkakaupassa käyty ihmettelemässä - vieraslista aikalailla valmis - kampaus suunniteltu 3 vaihtoehtoa - kynnet suunniteltu - sulhasen puku suunniteltu, ja solmioneula ostettu Pitäisi tehdä: - pitopalvelu sopimatta - vihkitilaisuus suunnittelematta - varata hääyöksi mökki lähistöltä - suunnitella häämatkan aika (kohde valittu) - kuvaaja pyytämättä - sopia maistraatista vihkijä hääpaikalle vuodenvaihteen jälkeen - ensi kesänä geeli/rakennekynnet - kampaaja ja meikki (myös koe) varaamatta - kengät hankkimatta - laukku hankkimatta - sulhon puku hankkimatta, ja nyt joulukuussa hankin kalvosinnapit - sulhon tukkaa testaillaan, että miten sopisi (hän vaan ei oikein ole yhteistyössä ) - musiikit suunnittelematta osittain - pöytäliinat yms. paikan päälle ym. tarpeistoa - 2 kg pudottamatta

Mä olin kanssa halunnut pidennykset, mutta nyt sitten kun olen lukenut niistä kokemuksia, niin ei oikein nappaa. Varsinkin kun mulla on paksu pitkä tukka, mä haluisin siitä siksi päiväksi über muhkean, mutta luultavasti se kampaaja saa sen ihan aikaseks tästä mun kuontalostani.

Nyt on tullut niin hyviä perusteluja puolesta ja vastaan, että täytyy oikein harkita kunnolla...

Mulle taitaa tulla ranskanruusun nuppu, jonnekin hiusteni syövereihin. Alkanut mennä jo hermo tähän pitkään reuhkaan

Tämä on niin kiva polttari-idea

Mielestäni ei tyhmää, jos se on yhteinen toive. Mutta olikohan se 'Meidän häät', kun siinä oli se yksi pariskunta, jossa se nainen kielsi mieheltään polttarit (se jakso missä Vappu Pimiä tuli jutskaa sulhon kanssa). Niillä oli yhteispolttarit jossain vaiheessa, ja sitten ne jossain vaiheessa olivat erillään, mutta lopuksi morsion sai jonkun kohtauksen, ja sulho juoksi pää kolmantena jalkana paikalle. En tiedä oliko ne polttarit kauheen reilut sitä sulhoa kohtaan. Olisin itsekin voinut ajatella jotain yhteispolttareita, mutta tiesin, että siipalla ja hänen kavereilla suunnitelmia... itse ehdotin kaasolle, että jos mennään ulkomaille sisarten kesken

Meidän seurustelu alkoi 2003 ja muistaakseni 2004 oli karkausvuosi, ja mä en kuitenkaan silloin sitten kosinu, mutta jossain vaiheessa leikilläni sanoin et seuraavana karkausvuonna mä voin sitte kosiaki, jos ei ite oo siihen mennessä saanu aikaseks. Kihloihin mentiin kuitenkin yhteistuumin 2006, ja häät 2010

Askartelen siis ainakin 36 korttia.. jos saisin kaikki mitä haluaisin niin kustannukset olisi tätä luokkaa: sinettivarsi 10€ sinettivahatanko 2kpl/pkt 8€ x 3 = 24€ sinettileimasin n. 10€ "koristepaperi" ? (veikkaisin, että nämä voisi löytyä jonkun isomman marketin keittiötarvikkeiden puolelta) satiininauha ? kartongit 2€-3€ (en muista, mitä ne tiimarissa maksaa, mutta kai sieltä jotain löytyy) kuoret ? (voisin nämäkin itse väsätä) tulostuspaperi ? postimerkit n. 30€ katsotaan, katsotaan..

Joo saattaapi olla Ehkä niitä nahkaan niitattuja koruja ei saakkaan niin simppelisti pois, ja voivat olla siistimpiä koruineen kuin tuppeineen (en tiedä, en ole nähnyt). Juu eikä meillä kutsukorttiin tule mitään pukeutumisvaatimuksia Eikä kaasoillekaan tule mitään pukukoodia vaikka sitä kyselivät. Hartaasti silti toivon, että yksi siipan kavereista pukeutuisi siisitisti 3cm levityksineen ja useampien huuliläväreidensä kanssa. Kävis edes suihkussa ja kampais tukkansa ( ja suorat housut ja se pitkähihainen paita!). Saa sitä toivoa...

Mielestäni aloittaja kysyi ihmisten mielipiteitä, ja tämän kommentin mukaan niitä ei saisi antakaan. Hei, jos ei kestä kritiikkiä tästä aiheesta, niin ei tarvi lukea. Enkä itse ainakaan kirjoittanut topiciin solvatakseni erikoista pukeutumistä yleensä, vaan täytyy aina harkita pukeutumista juhlatilanteen ja parin mukaan. Tosin en kyllä laittaisi enää valkoista paitaa Ajattaran keikalle, vaan laittaisin myös valkoiset housut ;D

Mielestäni laitoin omaan viestiini, että riippuu ihan parista itsestään. Jos on heillä rastaa, ja muuta killutinta niin sallittakoon sen vieraillekin, mutta jos pari pitää perinteiset häät, niin mielestäni ei ole kohtuutonta, että vieraat ihan omatoimisesti poistavat puolet naaman killuttimista, jos näyttää epäsiistiltä, ja jos ei osaa itse ajatella mikä on epäsiistiä niin ketjun avauskuva oli mielestäni sellainen (ei sovi perushäihin).

Tällä mielipiteet jakautuu... Ja itse olen sitä mieltä, että jos haluaa näyttää perseestärevityltä niin sitä voi tehdä muina päivinä paitsi oman siskojen/veljien hääpäivinä harvempi meistä kuitenkin on lestadiolaisia, joilla niitä sisaruksia on vähän enemmänkin. En tarkoita, ettei omaa persoonaa voi jotenkin silloin edustaa (esim. ei tarvi mustaa tukkaa vaalentaa suklaanruskeaksi, jotta olisi sopivampi häätilaisuuteen). Itselläkin on teini-ikäinen pikkusisko, mutta hän onneksi kuuluu tähän pissiskategoriaan enemmän, vaikkei ehkä sitä pahinta edustakaan, ja aion olla tietoinen mitä hän pukee hääpäivänämme päälle, ja jos on nokan koputtamista niin aion koputtaa. Onneksi meidän äiti sanoo aina suoraan mielipiteensä, niin ehkei minun tarvitse. Tosin uskon, että pikkusiskoni ei välttämättä sorru mauttomuksiin. Ainoa, mitä saatan hieman pelätä on se, että hän laittaa liian korkeat korkokengät. Mielestäni häät on korrektitjuhlat, joissa jokainen pukeutuu sen mukaan, ei ne ole mitkään persoonallisuus karnevaalit, joissa jokainen etsii kaapistaan omaa persoonaansa eniten tukevat rytkyt. Tietysti tämäkin väiteeni riippuu, millaiset häät kukin pariskunta järjestää, mutta mielestäni, jos mukana on vanhoja ihmisiä niin ei sinne kaikkia lävistyksiä tarvi roudata. Ja kun joku vertasi luomia ja lävistyksiä, niin en tietääkseni ole syntynyt korvakorujen kanssa Lävistykset saa pois juhlan ajaksi, luomia ja tatskoja ei. HUOM! Ja sitten lopuksi; minulla ei ole mitään erilaisia ihmisiä vastaan. Juhlaan nyt vaan laittaudutaan erilaisesti kuin arkeen.

Hmm... hienoja pelejä itse kullakin. Itse tahtoisin kovasti tulla paikan päälle hevoskärryillä, mutta kun kaikki tutut hevos ihmiset on häissä niin ohjastus jää vielä arvoitukseksi.. Siippa tietenkin haluisi jonkun menopelin, jossa olis enemmän heppoja kuin yhdessä ratsussa.

Vielä ei ole kutsuja lähetetty lähempänä kesää sitten. Mutta kun, minä innostelevana henkilönä, olen lörpötellyt milloin kenellekin häistä.. Useammat ovat vain kyselleet sitten niistä niitä näitä. Töissä lähinnä oli vähän pakko sanoa, että otan lomaa koska mennään hakemaan hääpuvun kankaita. Mutta sitten on yksi ihminen, jonkalaisia minulla on kaverina n. 20 hlöä ( = joista pidän sinäänsä, mutten aio kutsua juhliin), joka kuvittelee että hänet on kutsuttu. Enkä ole sanallakaan sanoen pyytänyt häntä häihimme. Aluksi ajattelin, että noooo voin mä sen kutsua, jos ollaan erityisen hyvissä väleissä kutsumishetkellä, mutta nyt olen luopunut ajatuksesta täysin, koska hän käyttäytyy minua kohtaan jatkuvasti ylimielisesti. Varsinkin miesseurassa ( hän on sinkku) ja jos kommentoin jotain miesseurassa niin hän tuhahtaa halveksivasti, tai yrittää mollata minua miesten silmissä. Luulisi että ei läsnäoloni haittaisi, kun olen yltiö uskollinen omalle miekkoselle, etten edes ajatele muita miehiä "kohteina" vaan ihmisinä. Lisäksi tämä ystäväni on monesti ihmetellyt kovaan ääneen, että vieäkö olet sen kanssa?! Sellaisella käytökselläkö hän kuvittelee kutsun lunastavan... Aion olla niin paskamaisen ilkeä, että pidän hänet luulossaan ja jätän kutsumatta. Sori, mun nenille ei usein hypitä

Minun mielipiteeni on, että et ole täysi bitch Ymmärrän täysin näkövinkkelin. Itse mietin kanssa sitten omalta kohdalta näkövinkkeliä, koska häät paisuu ja paisuu, johonkin on vedettävä raja. Meille tulee kummankin sukulaisista yhteensä n. 90 hlöä, ja sitten ajattelin että kai sitä pari kaveria voi kumpikin kutsua, mutta entäs sitten en avecit.. Sitten jos minä kutsuisin 2, se tarkoittaisi 4 ja siipan puolelta kans... Siipan kavereita on häidemme bändissä, ja mielestäni siinä kohtaan ei ainakaan tule avecit kysymykseen kun sitten tulis taas 5 ylimääräistä... En tiedä olenko törkeä, mutta tätä on nyt harkittava tarkoin.

Hääpuvun kangas ja nahkainen vieraskirja, muistaakseni.

Minusta nuo "olet isäsi tyttö tai miehesi vaimo"-argumentit on yhtä huuhaata... Minä ole taas niitä MINÄ-ihmisiä. En ole koskaan ajatellut, että sukunimeni olisi isäni.. Se on meidän suvun perintöä, ja se, että olen nainen ei mielestäni tarkoita, etten voisi jatkaa meidän suvun nimeä(jatkanhan minä todennäköisesti sitä perintöäkin). Kenen minun mieheni sitten on jos hän pitää oman sukunimensä.. Tosin tiedän, ettei siippani ota minun sukunimeäni. Hänellä ei ole tarpeeksi kanttia ottaa sitä ;D Meidän suvun sukunimi on harvinaisempi ja hienompikin. Tosin siippanikaan sukunimi ei ole mikään yltiö yleisin. Eli en tiedä vielä kumman otan. Yhdistelmää en ota myös siksi, koska sisareni otti ja hänen miehellään on hieman samanlaisesti sointuva sukunimi kuin siipallani, joten en halua ihan samanlaista, enkä muutenkaan ole niistä välittänyt. Ainoa puolto miksi ottaisin siipan nimen, olisi ne lapset lapset. Minustakin olisi kiva, että koko perheellä olisi sama nimi..Luultavasti alan kutsua itseäni Rouva H:ksi, se kuullostaa hyvältä ;D eikä tarvitse päättää kumman sukunimi HUOM. Alku ei sitten ollut mikään provo.

Mun sormus maksoi 1175€..Noin vuosi niin saa käyttää sitä

Mua ehkä ekaks jänskättää se vihkimistilaisuus, koska meille ei tule kirkkohäitä, että millainen sen kuuluisi sitten olla, ja kun vihkiminen on suunniteltu niin hieman se sääkin huolettaa, mutta ei niinkään kun voi siihen sitten suunnitella suunnitelma B:n. Vihkitilaisuus...mitä siinä sitten voisi olla. Siippa on vihkivaloja vastaan ja mä oon puolesta (olen aika varma voitostani, koska olisin halunnut kirkkohäät). Seisooko vieraat vai istuuko. Olis kiva liittää siihen vihkimistilanteeseen joku vanha perinne. Siis sellainen, että vieraat vois vähä aikaa kattoa et häh. Semmonen mikä ei liittyis ihmeemmin mihinkään uskontoon välttämätää.. Niin ja sitten jänittää tietysti sekin, että jos vieraat eivät viihtyisikään... keskellä korpea kun häät ovat niin täytyy keksiä ohjelmaa. Sitten kun ei mulla olis mitään sitä vastaan et vieraat sais tanssia, ja ite pyörähtäisin yhen tanssin siippani kanssa, mut kun ei se kumminkaan menis niin... ni täytyy tanssiminenkin ehkä unohtaa... Eli tiivistetysti mua jännittää häiden ohjelma.

Mun siippani on ollu aika kehnosti mun mielestä mukana, mut on se heti aluks ilmottanu et ei tuu kirkkohäitä, ja hän haluu mustan puvun ja et ruokana täytyy olla kalaa. On se tietenkin ruokaa koskien ollu keskusteluissa mukana. Mutta eniten mua huolettaa, kun sanoin et hän ottaa hetimmiten yhteyttä maistraattiin, et saa tietää tuleeko joku sieltä ihan kivuttomasti mein hääpaikalle, mut ei hän oo vieläkään soittanu sinne... Mä laitoin maistraattiin jo sähköpostia, mut ei sieltä vastattu mitään... Loppujen lopuksi mä varmaan soitan sinne. Olis ollu nii helppoo pyytää siskon mies vihkii, jos toinen osapuoli kuuluis kirkkoon.. Kun tietäis noist maistraateist vähän enemmä ni ei tarttis huolehtii... No on tässä ny hieman vajaa vuos aikaa ni kai se täst. On siippa ny vissii valinnu meille bändin häihin. Niin ja en kyllä odota et siippaa kiinnostais hääkoristelut mitenkää ihmeemmin. Oon sille sanonu et keskiaikais/viikinki tunnelmaista koristusta luvassa, röyhelöt ym. kermakakut voi unohtaa Mei äiti on jo ihan kieseis, ko se on ostellu lyhtyi, et niit voi käyttää sit siel häis rekvisiittan (hyvä tekosyy lyhdyille )

Olen täysin samaa mieltä kaahon kanssa.. Itse kyllä kuulun siihen luikuri-joukkoon, etten usko, mutta kuulun kirkkoon. Syitä siihen minulla ei ole muita kuin että lapseni saavat samat mahdollisuudet, kuin itse sain. Lapsena on rankkaa erottua joukosta.. Mutta huvittavaa tässä ketjussa on se, että tänne piti tulla jakamaan kokemuksia ja ajatuksia pakanallisten häiden järjestämisestä , eikä kiistelemään kunkin uskonnon pyhistä asioista, koska aivan varmasti näitä näkemyksiä on yhtä monta kuin maailmassa ihmisiä.. Pakko vielä tirskahtaa tähän väliin, että on se kumma kun kristittyjen on pakko lukea tätä ketjua ja tulla tänne julistamaan...me kuitenkin ollaan jo menetettyjä tapauksia.. SITTEN MEIDÄN HÄÄJUHLAAN: Meidän häistä se kirkko sitten jää pois, pitäisi rakentaa jonkinnäköinen vankka vihkiseremonia. Kuitenkin vierastan itse, vaikka suoraan wiccalaisuuteen viittaavia perinteitä, ehkä se luudan yli hyppääminen voisi vaivihkaa mennä.. Tämän olen keksinyt itse omasta päästäni, että en tiedä onko näin tehty jossain vai ei, eli haluaisin että minä ja siippani istutettaisiin puu. TOSIN tiedän, että käytännön hankaluudet tulevat tässä vastaan, ideaa on siis hiottava.. Sitten olen ajatellut miulle ja siipalle juomamaljoiksi sarvia. Pöydälle runsaudensarvi koristeeksi... Oi voi kun on suunniteltavaa. Kinkkisimpänä pidän vihkitilaisuutta, koska siippani on kanssa sitä mieltä tahdo- ja-pusut-ja-se-oli siinä-meinikiä, mutta itse haluaisin hieman jotain enemmän... PS. ja pliis ei enää yhtään uskontokeskustelua, ainakaan "väittelymielisenä".

Olen huomannut, että täällä on monella ongelmia kuvien kanssa. Oma sähköpostini on mennyt monta kertaa tukkoon, kun sinne on lähetetty "liian isoja kuvia". Itse käytän kuva suhdetta 480 x 640, se ei ole liian pieni eikä liian suuri. Koska itselläni ei ole kuvanmuokkaus ohjelmaa, teen sen näin: --> menen paint- ohjelmaan ( pitäisi löytyä kaikista windows systeemeistä) --> avaan haluamani kuvan (Tiedosto -> Avaa) --> katson valokuvan varsinaisesta kansiosta kuvan koon (esim. 2304 x 3072) , ja jaan 480: 2304= 0,20833.. eli kuva täytyy pienentää 21 prosenttia (100% =1,0). Jaoin siis pienen kuvan lyhyen sivun ison kuvan lyhyellä sivulla --> kuvan saa pienennettyä: Kuva -> Muuta kokoa tai viistota --> kun painaa 'Muuta kokoa tai viistota' avautuu pienempi ikkuna, jossa syötetään laskun prosenttitulos kahteen ylimmäiseen laatikkoon sadan prosentin tilalle ja sitten painetaan OK --> jotta tekemäsi työ näkyy myös kansiossa, tiedosto tulee tallentaa näin: Tiedosto -> Tallenna Toivottavasti neuvoni auttaa jotakuta.