Knacke

17 vuotiaana menin kihloihin ja nyt seitsemän yhdessä elo -vuoden jälkeen häät kurkistelee nurkan takana. Ja koko ajan on tiedetty kyllä mitä ollaan tekemässä ja mitä elämältä halutaan -toisemme. Mikään ei ole tärkeämpää. Mutta muiden ennakkoluulot sai meidät odottamaan näin kauan itse häitä, ei kihlaus tarkoita sitä että viikon päästä pitäisi mennä naimisiin. Vaan sitten kun meistä siltä tuntuu. ;D

Meillä tarjotaan vain alkumalja, vieraat voivat ostaa baarista halutessaan omaan piikkiinsä viinaksia. Kumpikaan meistä ei juo juurikaan alkoholia, emmekä näe mitään syytä juottaa vieraitamme känniin. Siinä ei ole meidän mielestä mitään nautittavaa. Ehkä alkoholi vapauttaa tunnelmaa jne. mutta kaikissa tähän asti järjestämissämme juhlissa ei mitään alkoholia ole tarjoiltu ja aina on ollut hauskaa. Ne, joiden mielestä alkoholi kuuluu häihin, voivat ostaa sitä itse. Meistä selvin päin on paljon hauskempaa! ;D

Mua jännittää nyt jo, vaikka häihin on vielä aikaa kuukausitolkulla. En kyllä usko että mikään voi åilata päivää, huumorilla otetaan jos joku menee pieleen ;D Mutta yleensäkin se ajatus jännittää, että otan vihdoin puolisokseni sen kaikkein tärkeimmän ihmisen maailmassa ja 24.7.04 tulee olemaan mun tähän astisen elämäni tärkein ja rakkain päivä, jota on huolella harkittu ja odotettu. kaikki tuntuu niin oikealta, olo on samanlainen kuin silloin joskus kun rakastuttiin: perhosia vatsassa!