Leana

Totta! Tähän vain unohdin sanoa, että on harkittu myös bussikuljetuksen järjestämistä, mutta ei vielä mietitty sitä loppuun asti. Autottomat ovat juurikin nuorisoa jonka toivotaan jäävän yöksi, niin milloinkas ja kenelle se paluukyyti olisi sitten järjestettävä. Jos ajattelee sukulaisia (niitä kaukaa tuleviakin) niin heistä ei tuon kyydin kanssa ole ongelmaa, koska sukulaiseni eivät juo. Joten autoilu onnistuu edestakaisin. Tämä bussiasia vielä siis mietinnässä. Tuon B-vaihtoehdon naapurissa on myös jonkinlainen bed&breakfast -paikka! Siitäkään en maininnut, koska ei ole vielä tietoa, että minkälainen paikka se oikeasti on. Pitää laittaa anoppi ottamaan selvää. Mutta se olisi pitkänmatkalaisille (jotka eivät nukkuisi juhlapaikalla) yksi vaihtoehto. Toivottavasti se olisi edes suht hyväntasoinen! Kiitos kommenteista, mielenkiintoisia pointteja! Lisääkin saa ja TÄYTYY kommentoida.

Niin, tuo A-juhlapaikka varattiin alun perin sen helppouden takia.. "minähän en jaksa mitään hirveetä hössötystä, koko homma vaan alta pois nopeesti ja kivuttomasti". Mut sitten se tosiaan alkoi kuulostamaan tylsältä. :/ Ja heräsi hinku sittenkin järjestää jotain muuta. Meillä kuitenkin on aikaa järjestää vaikka minkälaista, ja häihin on vielä paljon aikaa. Pitkämatkalaiset joutuisivat ajamaan (sen n. 40 km) yöksi joko takaisin kaupunkiin, missä vihkiminen oli, jossa olisi hotelleja tarjolla. Tai sitten kotipaikkakunnalleni, 140 kilometrin päähän, jossa sukulaisten luona voisi yöpyä ilmaiseksi. Saisivat ihan itse punnita, että mikä heille käy. Vielä tuosta yhtenäisen tilan tarpeesta...me ei todennäköisesti järjestetä mitään leikkejä niin paljoa, että se tuossa B-vaihtoehdossakaan olisi ongelma. Muokkaus ja tarkennus, tuolla B-paikassa on aikoinaan järjestetty sulhasen siskon häät, joissa oli vielä enemmän vieraita.

^ Okei, kiitos! Aika suolainen hinta...

Haluaisin kuulla mielipiteitänne hääsuunnitelmistamme! Häät pidetään kesäkuussa 2010, vieraita kutsutaan hieman alle 90, joista noin puolet on kavereita. Vihkikirkko on jokatapauksessa sama. Mutta nyt ollaan hahmoteltu ja suunniteltu kaksia varsin erilaisia häitä, joissa molemmissa olisi hyvät ja huonot puolensa. Ja päätöksenteko on vaikeaa! Siis, kummat häät teistä kuulostaa onnistuneemmilta tai mukavammilta: A : Vihkimisen jälkeen noin kilometrin siirtyminen juhlapaikalle, joka on hienohko ravintola. Juhlava miljöö, kaikki istuvat pienissä pöydissä samassa ravintolasalissa. Noutopöytä, jossa monipuoliset ja hienohkot tarjoilut. Viiniä ruuan kanssa, omakustanteinen baari. Emme ole leikkien ystäviä, joten ohjelmaa olisi vähänlaisesti..lähinnä jotain visailua tai hauskoja kertomuksia hääparista. Musiikkikin on kysymysmerkki, pelkkää taustamusiikkia vai joku bändi. Bileet nuorison kesken siirtyisivät jatkoille eri paikkaan noin 22-23 aikoihin. Plussat: juhlava tunnelma, hyvä ruoka, hienot puitteet, jota kauempaa tulevat (hienostelevat) sukulaiset varmaan arvostavat. Miinukset: kallius, mahdollinen jäykkyys ja tylsyys. Lapsia ei kovin paljon osallistu, mutta heillä saattaisi olla tekemisen puute. B : Vihkimisen jälkeen ajettaisiin n. 40 kilometriä sulhasen suvun vanhalle kotitilalle. Paikka on vanhahko, ei voi sanoa että ränsistynyt, mutta sopivasti kulahtanut. Paikka on iso, vanha talo, jossa on monia huoneita, ja sisustus kertynyt vuosikymmenien kuluessa. Piha on iso ja kaunis. Ruuat tilataan pitopalvelusta, mutta menu painottuisi kylmiin ruokiin johtuen ruuanlaittomahdollisuuksien puutteista (kylmäsäilytystilaa puolestaan on riittävästi). Tässä vaihtoehdossa juomaa riittää, olisi boolia ja muita omia juomia. Ruokailu tapahtuu sisällä eri huoneissa, tai ulkona puutarhakalusteilla. Jokainen saisi päättää vapaasti missä istuu ja kenen kanssa. Pihalle pystytetään jonkinmoinen teltta/katos, jonne laitetaan kalusteita. Näin kaikkien ei tarvitse olla sisällä jos eivät halua, ja sateen sattuessa ulkonakin voi oleilla teltan ansiosta. (Toki kaikki mahtuvat sisälle jos haluavat.) Ulkona on tarjolla pihapelejä ja muuta aktiviteettia lapsille ja lapsenmielisille ja tilaa riittää juoksennella ympäriinsä. Bändi soittaa rentoa biletysmusiikkia joko ulkona tai sisällä, riippuen säästä. Sukulaiset poistuvat illalla, ja nuoriso jää juhlimaan toivottavasti koko yöksi. Yöpyminen tapahtuu talossa sängyillä tai patjoilla. Plussat: rentous ja vapaamuotoisuus, alkoholi, bänditouhut, ulkonaolo. Miinukset: ison yhtenäisen tilan puute. Paikka ei niin hulppea; miten viihtyvät "hienommat" sukulaiset jotka saattavat odottaa juhlavuutta? Pitkä ajomatka, löytävätkö kaikki perille? Mitä jos sataa vettä kaatamalla ja kaikki tungeksivat pelkästään sisällä? Onko väärin tarjota kavereille yöpymismahdollisuutta siskonpedillä lattialla? Siis apua, miten tässä pitäisi tehdä? Kummanlaisissa häissä itse haluaisitte olla vieraana? Kommentteja, mielipiteitä, huomioita? Mikä meiltä jää ottamatta huomioon? Kiitos!

Aivan MAHTAVAN upea on tuo pukusi, ChasingHarryWinston! Olen kuolannut sitä muutamassa ketjussa jo aiemminkin, ja tallensin sen kuvan koneellenikin ihasteltavaksi. Olen itse miettinyt jotain samantapaista, tuollaista elävää pintaa ja rypytyksiä, eikä vain suoraa ja sileää helmaa. Ei hajuakaan miten nuo asiat sanotaan "oikealla" ompelijoiden kielellä, mitkä lie kellotukset ja vedokset, mutta hieno on lopputulos! Muoks, huomasin että ollaan hääpäiväsamikset! Muuten olisin ehdottanut että myyt tuon puvun minulle!

Kyllä tietää, ja jotain hauskoja ketjuja lueskellaan yhdessä. Ei se pidä tätä minään hössötyksenä, vaan foorumina siinä missä muutkin. Ja onhan täältä saaduilla neuvoilla päästy niin hyvin suunnittelussa eteenpäin.

Onko kukaan Joensuun seudulta järjestänyt häihinsä bussikuljetuksia? Mikä mahtaa olla hintatilanne, ja mistä saa edullisimmin? Kirkolta juhlapaikalle olisi yhteen suuntaan 45 kilometriä.

Testailen laskuria...

Kaasoni eli paras ystäväni asuu n. 400 kilometrin päässä, joten aika harvoin nähdään. Oltiin nyt n. kuukausi sitten käymässä hänen synttäribileissään, ja olin etukäteen miettinyt, että haluan pyytää kasvotusten. Siellä oli tupa täynnä bilettäviä ihmisiä, joten otin ystävääni käsivarresta kiinni ja raahasin vessaan lukkojen taakse rauhaan. Sanoin, että varmaan arvaatkin mitä asiaa mulla on...tulisitko mun kaasoksi. Ei se raukka ollut arvannut, mutta herkistyen vastasi että "tulen"! -Ja heti seuraava lause olikin että APUA, mitä miun pitää tehdä ja enhän minä osaa... Mut kyllä se siitä. Kivasti meni! Ainoa vaan, et vessan ulkopuolelle syntyi pikkuinen jono...

Mielestäni porno on aivan eri asia, sillä pornovideolla esiintyvät ihmiset eivät kohdista esitystään juuri minun miehelleni henkilökohtaisesti. Vaikka katsommekin pornoa sekä yhdessä että erikseen, ei minusta tuntuisi mukavalta ajatus että joku muu nainen alastomana on niin lähellä miestäni. Jos se vaikka iskee silmänsä siihen, hih. Niin, vielä noista strippareista. Yksi mieheni parhaista ystävistä omistaa pornokaupan, joten polttareille ei tarvitsisi hakemalla hakea teemaa, esiintyjiä tai tarvikkeita. Painostus saattaa myös olla kova eroottiseen suuntaan. Kuitenkin miestäni ei mitkään strippaukset kiinnosta, ja onneksi yksi toinen hyvä kaverinsa sanoikin, että "sehän näkee alastoman naisen joka päivä milloin haluaa, mikäs järki siinä olisi". Tällä kaverilla on myös kivoja ideoita polttaritouhuun...juurikin jotain "äksöniä", sellaista mitä sulhanen itse ei lähtisi tekemään normaalina päivänä. Kunhan vielä bestmanille saataisiin menemään perille tämä "ei strippareita vaan vaikka paintballia" - juttu, niin kiva olisi...

Harmi etten osaa kirjoittaa niin kauniisti kuin monet täällä, mutta tässä meidän tarinamme. Me asuttiin tavatessamme eri paikkakunnilla. Mies jätti työnsä (ja tyttöystävänsä ) siellä ja muutti samaan kaupunkiin kanssani. Irtisanoutumisaika oli kai n. kaksi viikkoa, jonka aikana nähtiin muutaman kerran. Sen jälkeen mies muutti luokseni, ja mikäs tässä on asustellessa. Tottakai alkuhuumakin oli melkoinen (ja on vieläkin), mutta kummallakaan ei ole epärealistisia odotuksia suhteelta tai kumppanilta, vaan samoja päämääriä kohtaan edetään. Toisen kanssa voi olla täysin oma itsensä, ja jakaa arjen hyvät kuin huonot puoletkin. Molemmilla on takana useamman vuoden seurustelusuhteita, joten olemme oppineet tietämään mitä toiselta haluaa ja mitä toiselta voi odottaa. Edellisissä suhteissa taidettiin molemmat vain olla, kun toinen on "ihankiva", tai "melkein just hyvä". Eikä todellakaan käynyt mielessäkään kosia! Nyt taas tiedettiin heti, mistä on kyse. Koskaan aikaisemmin mikään vaan ei tuntunut niin oikealta ja itsestään selvältä, kuin että tässä Se Oikea nyt on, ja tämän ihmisen kanssa haluan jakaa koko loppuelämäni. Piste. No, alle neljän kuukauden seurustelun jälkeen mies kosi, ja sai myöntävän vastauksen (aikamoisen onnenitkun saattelemana). Aika nopeaa toimintaa siis. Naimisiin oltaisiin haluttu mennä jo vuoden päästä kihloista, eli tänä kesänä, mutta käytännössä ei tajuttu aloittaa hääjärjestelyjä ajoissa, joten naimisiin mennään kesäkuussa 2010. Silloin yhdessä ollaan oltu vähän vajaa kaksi vuotta. Ehkä jotkut kaverit ja tutut ei tajua sitä, että ollaan ihan tosissaan, ja että kihloihinmeno tarkoittaa sitä että kohta ne häät pidetään. Ollaan kaveriporukoiden ekat jotka menee naimisiin, ja ikää meillä on 26 vuotta. Kaikki on kyllä tosi onnellisia, ja eivät mitenkään ihmettele, kun kuulemma ollaan täydellisen sopivat toisillemme. Menipä jaaritteluksi, mutta pointtini oli se, että kyllä sen vaan tietää kun rakkaus sattuu kohdalle, ja silloin ei ole mitään syytä odottaa turhaan.

Täällä uusi käyttäjä ja eka postaus foorumille. Itsekin mietin, että kuinka aikaisin hääpukua kannattaa lähteä katselemaan. Innostus on valtava ja sormet syyhyävät, mutta häitä on alustavasti suunniteltu kesäkuulle 2010. Eli aika reilusti aikaa vielä. Olen käynyt kerran sovittamassa pukuja ja katsellut vähän netistä, ja suunnilleen tiedän minkätyyppistä haluan. Nyt viikon päästä olisi myös Tallinnan matka tiedossa, ja haluaisin käydä vähän hypistelemässä pukuja. MUTTA, mistä sen tietää, etteikö ala kaduttamaan jos ostaa puvun jo näin aikaisessa vaiheessa? Onko ihan pöhköä katsella tai ostaa jo nyt? Haluaisin sitä paitsi vetoketjullisen puvun, kun en nyöreistä pahemmin perusta, ja sellaista onkin sitten vaikeampi muokata sopivaksi jos pääsee vartalo vielä muuttumaan.. Kannattaako unohtaa koko juttu vielä tässä vaiheessa vai ottaa puku mukaan jos ihanan löytää?