Mimsi

Nämä ovat niin ihania! Haluan ehdottomasti omaan häihin jossain muodossa, katsotaan tuleeko kutsuun vai hääkarkkeihin vai mitä keksitään...

Voi miten ihana! Tällaisen voisin minäkin haluta, luulen että miehellekin kelpaisi.

Eiköhän meillekin lahjalista tule nettiin. Ja iäkkäämmät ym. voivat sitten kysellä kummankin äidiltä meidän toiveita

Viikko, pari kihlauksen jälkeen eli melkein 2,5 vuotta ennen häitä Yhdelle heistä esitin asiani kyllä jo aiemmin. Olen hänen kaasonsa ensi lokakuussa ja hääsuunnittelujen lomassa tuli mainittua että jos miä tästä joskus naimisiin menen niin haluaisin hänet vuorostaan yhdeksi kaasoistani.

Miulla tulee olemaan kolme kaasoa: pikkusisareni sekä kaksi ystävääni. Kaikkien heidän kanssa suhteemme on enemmän tai vähemmän sisarellinen ja ystävyytemmekin on sitä parhainta mahdollista. Toivottavasti asiaa pysyy näin vielä hääsuunnittelujen jälkeenkin, hih

Tampereen häämusiikki-iltoja on keväällä ilmeisesti näin: to 15.4. klo 19, Tuomiokirkko su 25.4. klo 18, Messukylän kirkko su 25.4. klo 19, Aitolahden vanha kirkko to 6.5. klo 19, Vanha kirkko http://www.tampereenseurakunnat.fi/musiikki/haamusiikkiillat

Meillä on Santorini yhtenä vahvimpana vaihtoehtona häämatkakohteeksi, eikä tämän ketjun lukeminen ainakaan vähennä haluani päästä sinne...

Näinpä, olen hyvin samoilla linjoilla. Meillä tehdään varmaan niin, että kutsutaan kummankin lähisuku ja sellaiset ystävät / ystäväpariskunnat, joiden kanssa ollaan tekemisissä molemmat. Tämä rajaus sulkee näillä näkymin pois jonkin verran ihmisiä, jotka ovat olleet aikoinaan hyviäkin ystäviäni ja mahdollisesti kutsun toivoisivat saavansa, mutta toisaalta, jos tässä muutaman vuoden aikana ennen häitä emme syystä tai toisesta "ehdi" viettää aikaa porukalla niin tuskin jaksan murehtia moista laisinkaan. En muutenkaan osaa ajatella että minun täytyisi kutsua joku (saati sitten haluaisi että minut kutsuttaisiin!) vain koska olemme joskus olleet hyviä ystäviä. Varmasti joku ilman kutsua jäävä tulee joka tapauksessa ottamaan nokkiinsa, mutta minkäs teet. Täytyy vaan koettaa saada ymmärtämään että tilat ja budjetti ovat rajalliset ja näin pois päin. Meillä suuremmaksi ongelmaksi voi muodostua miehen kymmenisen vuotta sitten riitaisasti eronneet vanhemmat. Mies haluaisi toki molemmat vanhempansa paikalle, mutta siinä tapauksessa äidin suvun kutsumista täytyy pohtia uudemman kerran... (Miehen isän vanhemmat ovat jo edesmenneet ja muuta sukuakaan ei siltä puolelta taida oikein olla.) Tuskin kovin moni haluaisi olla ex-vaimonsa suvun silmätikkuna ja aiheuttaa mahdollista riitaa keskellä oman poikansa hääjuhlaa. Luulisi että aikuiset ihmiset osaisivat käyttäytyä, mutta varma siitä ei kuulemma tässä tapauksessa voi olla. En sitten tiedä mitä tädeille sanotaan jos mies päätyy siihen että heitä ei kutsuta, mutta heidän lapsensa eli miehen serkut kyllä... Hohhoi. Mutkikkaita nämä sukukuviot!

Sisääntulomarssina E. Melartinin Prinsessa Ruusunen ja poistuessa varmaankin Pachelbelin Kaanon. Häävalssiksi / -tanssiksi olisi sitten vaihtoehtoja vaikka kuinka, mutta ehkä ihastunein olen tuohon Elokuun häävalssiin Ismo Alangon esittämänä. Toisena vahvana vaihtoehtona Uralin pihlaja, joka on rakas laulu lapsuuden päiviltä saakka.

Meidän häissä saa myös soida musiikki alusta loppuun, ja tietenkin meidän lempparibiisejämme mistä tahansa genrestä. Kunhan jotenkin teemaan sopivat, edes meidän mielestämme Illalla sitten ainakin "meidän biisit" eli ne tärkeimmät yhteisten hetkien ja muistojen tunnelmoinnit.

Pari viikkoa sitten haettiin kihlat ja muista enää varmaksi tätäkään, mutta olisikohan 17,5 ollut tämä minun.

Sama täällä. Mutta eihän se itkeminen oikeasti mitään haittaa, onnenkyyneleet on ihana asia! Enemmän jännittää ystäväparin lokakuiset häät joissa olen kaasona... Morsian haluaa kaasot alttarin sivulle seisomaan ja minä niin tiedän että itken silmät päästäni vaikka onkin kyseessä "vain" ihan muiden häät. Hohhoi. Pitää vaan yrittää olla välittämättä sisältä kumpuavasta nolostumisesta, tuossakin tilanteessa.

Haha, näin meilläkin

Meillä ei kihlauspäivää valittu mitenkään erikseen. Mies kosi miua aika spontaanisti muutama viikko sitten helmikuisena lauantaina, ja se samainen päivä on sitten tietenkin kihlauspäivämme

Ihan hyvin voisin kuvitella äitini mukaan polttaririentoihin

Ihan mahtavia perinteitä ja uusia ideoita täällä! Morsiussauna on kyllä ehdoton must miu polttareihin, muulla ohjelmalla ei ole niinkään väliä

No kunniatehtävä, ihan ehdottomasti. Olen ensimmäistä kertaa kaason hommissa kun yksi parhaimmista ystävistäni menee naimisiin ensi lokakuussa, ja ihan malttamattomana odotan että päästään pitkän suunnittelun jälkeen pian tositoimiin. Mielestäni olemme lähentyneet ystäväni kanssa entisestään tämän kokemuksen myötä, ja olen saanut jo paljon palautetta että olen paras kaaso ikinä - mikäs sen parempi kiitos!

Kosmetologi-äitini tekee luultavasti miu meikin, ja hiuksetkin varmasti ammattilainen.

Minusta tulee muutaman vuoden päästä rouva Niemi. Nykyinen sukunimeni on huomattavasti harvinaisempi, mutta en pidä nimen harvinaisuutta tärkeänä asiana. Tärkeämpää on, miulle henkilökohtaisesti siis, että meillä avioparina on yhteinen nimi.

Samma här.

Ei ole tärkeää. Nimeni on nykyisellään melko uniikki ja olen kuullut siitä kyllästymiseen saakka kaikenmaailman väännöksiä ja vitsejä, onneksi kuitenkin lähinnä hyväntahtoisia... Mutta naimisiin mennessäni otan mieheni nimen, enkä koe menettäväni siinä yhtään mitään, vaikka nimi onkin nykyistä tavanomaisempi.

^ Jos päädytään Lontooseen häämatkakohteena, voisin hankkia meille hyvät paikat Phantom of the Opera -musikaaliin huomenlahjaksi. Pidämme kumpikin ko. musikaalista hurjasti leffaversiona ja miä olen nähnyt tuon musikaalin Lontoossa ja tiedän että se on vielä paljon leffaa upeampi. :> On myös sellainen juttu mitä olemme puhuneet että joku päivä vielä yhdessä teemme... Toki sitten on se puoli että mies voi hyvin keksiä saman idean. Huomenlahjakuvausta olen miettinyt myös, jos vaan rohkenen mennä!

Meillä kihlauksesta hääpäivään ehtii kulua aikalailla tasan 2,5 vuotta, ellei nyt saada päähämme että mennään jo aikaisemmin naimisiin... edit. Ha, ja näinhän tässä kävi että häitä aikaistettiin! Kihlausaikamme tulee olemaan kokonaisuudessaan noin 1v 10kk.

Mies soitti isälleni ja kertoi uutisen sekä "pyysi kättäni" siinä samalla. Äiti kuuli asiasta puhelun aikana ja hihkui kuulemma onnitteluja sieltä taustalta Miehen äidille kerrottiin kun olimme hänen luonaan syömässä, ja miehen isään emme ole saaneet yhteyttä vielä, hän kun työskentelee ulkomailla ja on aika vaikeasti tavoitettavissa... Ehkä laitamme sähköpostilla tiedon jos ei kohta vastaa, heh. Parhaat ystävämme soittelimme läpi ja muut kuulivat sitten blogistani / Facebookista / puskaradion kautta. Saa nähdä pidämmekö kihlajaisia vaikka tuossa vapun tienoilla miu synttäreiden ohessa, olisihan se hauskaa! Kihlajaispiknik, kuulostaa hyvältä Etenkin kun hääpäivään on vielä niin pitkä aika...

Olin ennen kaikkea järisyttävän onnellinen. Toki epäuskoisuutta ja ihmetystä ja pientä shokkiakin oli ilmassa, mutta se onni vyöryi päälle ja hautasi kaiken muun alleen ja... Olemme käyneet melkoisia juttuja läpi yhdessä sitten ystävystymisemme vuonna 2004, ja vaikka virallista seurustelua on takana vasta vajaan vuoden verran, en usko että voisin tuntea tällaista koskaan ketään kohtaan vaikka odottaisin kuinka. Oi onnea!