Anni-Iona

Mä itse luulin että tästä ei tulisi minkäänlaista ongelmaa meidän häissä, sillä hyvissä ajoin kerroin jo että en voi kutsua heidän tyttö7poikaystäviään- silloin asia ei tuntunut olevan kellekään ongelma. Kerroin että meillä on rajoitettu tila koko, ja toisaalta emme olleet edes tavanneet kaikkien uutukaisia poika/tyttöystäviä. Nyt sitten kun kutsut on lähetetty on aloitettu kyselemään että mitenkäs jos- ja jos ei juhliin mahdu niin mitäpä jos toisin vain kirkkoon avecin mukaan. SIIS MIKSI!!! Musta tuntuu että siinä on taka-ajatuksena sitten se, että helpostihan tämä avec sitten mahtuu menoon mukaan... Jotenkin tuntuu niin kamalan vaikealta vaan yrittää selittää, että kyseessä ei ole mitään henkilökohtaista, vaan puhtaasti se, että emme tunne ko. henkilöä ja meille vihkiminen on sellainen tilaisuus johon haluamme vain kaikkein läheisimmät.

Oma sulhaseni on ollut itse mukana järjestämässä omia polttareitaan- ihan siitä syystä että haluaa kuulemma mieleiset ja koska polttarit pidetään tulevan mieheni kotimaassa. Heillä on ns. mökkiviikonloppu seikkailu-urheiluineen tiedossa, sekä pari pubi-iltaa hyvällä porukalla. En todellakaan suuttuisi vaikka pojat menisivätkin strippiklubille tai vaikka vielä sylitanssinkin herra saisi Periaatteena on se että: se minkä muutenkin voisit tehdä tulevan puolisosi nähden on sallittua. Ja kun sulhaseni on yrittänyt aiheesta kiusoitella, olen vain todennut että "Kulta pieni, mun omat polttarit on tulossa vasta sun polttareiden jälkeen... että voin vielä ottaa vinkkejä sun ilonpidosta..." Mutta mikäli meillä kävisi niin kuin Kirpalon sulhasen polttareissa- mun laukkuni olisi jo pakattu ja taksi tilattuna.

Meillä ns. viralliset kuvat otetaan hääjuhlapaikalla merenrannalla, välittömästi kirkosta saavuttuamme. Haluan että sulhaseni näkee minut ensimmäisen kerran vasta kirkossa...

En ole pyytänyt apua keneltäkään järjestelyihin, mutta kun aikaa kului alkoi apu-tarjouksia satelemaan. Siskoni ilmoittautui vapaaehtoiseksi tekemään kimppuni ja muut kukkakoristukset- tästä kuultuaan toinen siskoni ilmoitti että hääkakku on sitten hänen käsissään. Nyt sain soiton äidiltäni ja hän sanoi että hän haluaisi ottaa osaa juhlapaikan koristeluihin, sekä auttaa ruokatarjoilun esivalmisteluissa. Kuuleman mukaan oli aikansa odottanut että pyydetään apua Parempi näin että itse vapaaehtoisesti ilmoittautuu talkoisiin...

Aion kutsua 2 työkaveria häihimme. Oikeastaan heitä voi enemmänkin kutsia ystäviksi sillä olemme työajan ulkopuolellakin tekemisissä. Muutoin työkavereita en aio kutsua, sillä kutsumme ainoastaan ihmisiä jotka meistä molemmat tuntevat hyvin ja joiden kanssa vapaa aikaakin vietämme.

Meillä mennään ensin naimisiin ja toivottavasti saadaan lapsia parin kolmen vuoden päästä. En tiedä onko kyse sitten siitä että ollaan vanhanaikaisia, mutta tämä sopii meille mainiosti. Eihän elämää tietenkään voi aina suunnitella, joten jos niin kävisi että saisimme lapsen jo nytten niin sekin olisi tervetullut ja onnellinen vaihtoehto.

Mulle maailman parhaat polttarit on että saan vihdoin ja viimein kaikki mun rakkaat ystävät viinipullon ääreen, monia heistä en ole aikoihin nähnyt- niin ennen kaikkea odotan että pääsen näkemään heidät. Ohjelmalla ei ole niinkään väliä.

No niin, nyt on sitten käyty ensimmäisen kerran katsastamassa jo varattu juhlapaikka. Tila oli hieman luultua pienempi, mutta ihan sopiva meidän vierasmäärällemme (70henkeä). Tilat olivat hyvät ja hyvässä kunnossa. Astiasto löytyy, ja kylmä säilytystilaa on riittävästi. Olin enemmän kuin tyytyväinen paikkaan ja venekerhon sihteeri oli todella mukava. Yksi huoli vähemmän mielessä

Omaksi yllätyksekseni näin ensimmäisen häihin liittyvän unen, jossa olin tyystin unohtanut hankkia itselleni morsiuspuvun sekä kampaajasta ei ollut tietoakaan Liekö tuo alitajunta alkamassa pikku hiljaa vihjailemaan, että nyt pitää alkaa järjestelemään näitä häitä, vaikka onhan meillä kirkko, juhlapaikka ja budjetti valmiina kun häihin on noin 5 kk aikaa...

Me järjestämme ns. karkkibuffetin ja kokoamme erilaisia suklaita, marmeladeja ja karkkeja iltanaposteltaviksi.

Aiomme askarrella niin paljon kuin vain mahdollista. -kutsut -kiitoskortit -istumapaikka kartta ja kortit -pöytäkoristeet -menu kortit -ohjelmalehdet -servettirenkaat -tienreunuskyltit -morsiammen kaulakoru ja hiuskoru muutenkin kyseessä ns. tee-se-itse häät, omin voimin leivotaan ja tehdään kukkakimput ja vieheet

Olisiko kenelläkään kuvia soukan venekerhosta?

Tuleva puolisoni on irlantilainen ja tämän hetkinen asuinmaamme on Suomi. Päädyimme järjestämään häät Suomessa kahdesta syystä: kulut ovat huomattavasti pienemmät vaikka pk-seudulla häät pidämmekin ja lisäksi häiden järjestäminen on helpompaa kun on itse lähempänä. Toki tämä rajoittaa vieras määrää, mutta olemme koko ajan halunneetkin pienet häät- joihin tulevat vain ne kaikista lähimmät ystävät ja sukulaiset.

Nyt marraskuun Häät&Rakkaus messuille otan mukaan kaasoni, koska sulhanen on matkoilla, mutta tammikuun messuille ollaan menossa sulhasen kanssa molemmat.

Me pidämme häät meidän uudessa kotikaupungissa. Minun kotipaikkani on ns. keskellä ei mitään ja sulhasen 2000km päässä Irlannissa, niin Helsinki on sopiva "puolimatka" kaikille ja meille kätevin, koska asumme siellä.

Meillä molemmat halutaan mennä naimisiin ennen kuin toivottavasti saadaan lapsia. Haluamme nyt kun molempien opiskelut ovat takana päin ensin mennä naimisiin, tehdä töitä ja nauttia mahdollisuudesta matkustaa ja mennä (helpompaa kun molemmilla on töitä ja sitten toivottavasti kolmen neljän vuoden päästä saamme lapsia. Toki jos ehkäisy pettäisi, olisimme onnellisia tulokkaasta.

Meillä yritetään säästää miltei joka asiasta, mutta kohtuudella. Ruoka tehdään itse äidin, siskojen ja tätien kanssa (sakkiin mahtuu niin kokki kuin muutama innokas koti kokkaaja), käytössämme on tukkukortti. Juomat tuodaan Tallinnasta. Tutun ravintolatyöntekijän kautta saadaan edullisesti tarjoilijat juhlaan. Kukat hoitaa floristi siskoni, joten maksan niistä vain tukkuhinnan. Mekkoni teetätän myös Tallinnassa. Kampaus, kynnet ja meikki tehdään kauneus&kampaamoalan oppilaitoksessa. Valokuvauksen hoitaa tuttuni, joka on loistava valokuvaaja. Hääautona ystäväni isän kunnostama "museoauto", jonka saamme käyttöömme häälahjana. Musiikki puolta emme ole vielä aivan loppuun asti miettineet, mutta eiköhän kuviot selkiydy tässä syksyn mittaan ja kun muutoin olemme onnistuneet säästämään suuremmissa hankinnoissa, niin on vara panostaa musiikkiin hieman enemmän. Onni tässä onkin ollut se, että olemme saaneet ja saamme paljon apua. Olimme ensin ajatelleet pitopalvelua, sillä en halunnut työllistää koko sukua, mutta äiti ja tätini saivat meidät vakuutettua, että he tekisivät ruoan mielellään Kaikki kulut yläkanttiin laskettuna koko budjettimme tulee olemaan alle 5000€ sisältäen aivan kaiken, ja häissämme vieraita on noin 80-90.

Meillä on häihin 9kk aikaa ja juhalapaikka ja kirkko on varattu. Marraskuussa lähtevät save the date kutsut ulkomaille ja varsinaisesti muut suunnittelut aloitamme tammikuussa. Meillä ruoat tehdään itse talkoilla ja palkataan kaksi tarjoilijaa tutun kautta illaksi. Ai niin ja on meillä jo hääsivut tehtynä...

Meillä sulhanen pitää (vähän liiankin kanssa) suunnittelusta Yhdessä ollaan milteipä kaikesta päätetty, vaikkakin välillä molemmat kompromisseja tehden... ei muuten tällä luonteella ole aina kaiken helpointa... Pitää vaan muistutella itseään, että hyvä se on että osallistuu ja mielipiteensä asioista. Värkkäsi meille omat hääsivut viime viikolla ja seuraa päivittäin kävijätilastoja ja päivittelee sivujen sisältöä... Meillä aikaa on häihin vielä noin 9kk ja ko. nettiosoite on jo lähtenyt kiertoon vaikka varsinaisia kutsuja ei vielä tulla aikoihin lähettämään...

Minulle kaason valinta oli helppoa, sillä serkkuni on ollut läheisin ja parasystäväni lapsuudesta saakka. Lisä apua saan pikku siskoiltani. Kihlattuni ei vielä ole osannut päättää kenet ystävistään pyytää bestmaniksi... vai haluaako veljensä tehtävään.

Tapasimme Tammikuussa 2006 ja varsinaisen seurustelun aloitimme Huhtikuussa 2006. Kaman katon alle mutimme Heinäkuussa 2007 ja kihlauduimme nyt kevät talvella 2009. Nyt sitten on aika aloittaa hääjärjestelyt kaiken muun muutto, opiskelu ja työkaaoksen keskellä. Häitä tanssitaan 12.6.2010. Siinä vaiheessä minä olen 28 vuotias ja mieheni 24, minä juuri aloittanut toisen opiskelu kierroksen ja mieheni valmistumassa yliopistosta. Eli lapsien aika ei ole ihan heti vielä silloin... jos sitten parin vuoen päästä Kovasti oman kodin ostoakin suunnitellaan, eli monta asiaa on yhtäaikaa menossa...

Mainitsin asiasta puhelimitse äidille ja luurin toisesta päästä kuului pienen tauon jälkeen: ...aha... sehän on kiva Elikkäs taisi olla hieman yllätys, mutta alku järkytyksen/yllätyksen jälkeen hän on alkanut kyselemään ja innostumaan suunnitteluista. Suurin syy järkytykseen lienee se, että äiti ei varmaan iki kuuna päivänä uskonut että naimisiin menisin, vaikka yli kolme vuotta olemme seurustelleetkin. Isän reaktiosta minulla ei ole tietoa, vaikka eiköhän tieto hänenkin korviinsa ole kantanut... Anoppi ja appi ottivat asian positiivisesti vastaan hankkimalla ensitöikseen morsiusneidollemme mekon (kun kuulemma halvalla sai niin eihän sitä voinut olla ostamatta...)

Meillä tilaa juhlapaikalla on 90 vieraalle. Aiomme kutsua 80 aikuista, plus sitten lapsia tulee arviolta 5. Minun perheestäni ja ystävistäni kutsutaan 35, samoin sulhase perheestä ja ystävistä 35. Lisäksi meillä on ns. yhteisiä kutsuttavia 10 (toivottavasti osasin selittää oikein Koska miltei puolet kutsuistamme lähtee ulkomaille, on oletettavaa, että osa vieraista ei pysty paikalle tulemaan, tällöin pystymme ehkä kutsumaan enemmän ystäviämme, sillä meillä molemmilla on niin suuri lähi suku, että paikka täyttyy milteipä heillä. Ystävämme tietävät, että tilanpuutteen vuoksi emme voi kaikkia kutsua, ja moni niistä, jotka kutsutaan tulevat saamaa avecittoman kutsun. (tästä olen jo etukäteen heidän kanssaan puhunut- ja kaikki onneksi ymmärsivät, miksi näin on) Suurempia juhlia en edes haluaisi, sillä inhoan olla huomion keskipisteenä- mulle olisi sopinut pienemmätkin pirskeet- mutta eikös se niin ole, että kompromissejäkin pitää osata tehdä ( jos tila ja raha ei olisi esteenä sulhanen olisi järjestänyt varmasti 200 hengen zembalot...)

Olen itse suomalainen ja tuleva mieheni on irlantilainen. Päädyin asiaa pohdittuani siihen tulokseen, että otan tulevan mieheni sukunimen. Haluan että meillä kaikilla (sitten kun lapsia toivottavasti saadaan) on sama sukunimi. Pohdimme myös vaihtoehtoa ottaa minun sukunimeni, mutta en ole koskaan ollut erityisen kiintynyt omaan nimeeni, joka on kyllä suomalainen sukunimi, mutta aina sitä joutuu täälläkin kaikille tavaamaan- on nimittäin erittäin harvinainen nimi. Ja minun mielestäni sulhaseni sukunimi on erittäin kaunis ja sointuu hyvin oman etunimeni kanssa.

Helsinki 12.6.2010