Tapasin ihanan miehen vuosi sitten, luulin ensin miehistä pitäväksi (koska oli niin komea), siitä tuli kiva kaveri joka kuskas meitä tytttöjä rannalle koko kesän (miksköhän? naisia puol pukeissa ). Muutin pieneen yksiöön siinä kesällä ja kutsuin tän miehen tupareihin, tällöin mulla oli puol vakava parin kuukauden seurustelusuhde yhteen muusikkoon, jolla oli yllärikeikka just mun tupari-iltana, joten hän ei sinne tullut. Lähdettiin tupareiden jälkeen jatkamaan kemuja baarin puolelle ja siellä oltiinkin tän ihanan miehen kanssa vain kahdestaan. Pyysin miehen luokseni yöksi. Seuraavana aamuna sai muusikko-poikkis väistyä ihanan miehen tieltä. Aloimme seurustelemaan ja seurusteltuamme kuukauden sanoin hyvästit pienelle yksiöllemme ja kirjoitettiin yhteinen vuokrasopimus kaksiosta. Reilu pari kuukautta oltiin seurusteltu kun yhteen muutettiin. Avomieheni kosi minua puolenvuoden seurustelun jälkeen, itkettyäni onnesta parikymmentäminuuttia sain sanotuksi myöntävän vastauksen. Päätettiin hääpäiväksi tasan vuosi kihloista, mutta ajauduimmekin päätökseen pitää häät vuosipäivänämme. Hääpäivänä vuosi seurustelua, puoli vuotta kihloissa ja asuttu yhdessä kymmenisen kuukautta. Uskon että nopea päätös yhteenmuutosta on saanut meidät tähän tilanteeseen, kun on katsonut toista hyrräämässä tuossa vieressä, on oppinut elämään sulhon kanssa, huomannut että hän on se oikea ja mitä turhaan hidastelemaankaan. Olemme vasta parikymppisiä, ja sulhon vanhempien reagtio oli kamala. Alennuin teini tytön tasolle kuunnellessani syytöksiä ja huutoa ja lopulta huusin anopille takaisin ja poistuin ovet paukkuen. Pari päivää myöhemmin sovin välit anopin kanssa, ja eilenhän tupsahti tilille avustus hääkustannuksiinkin siltä taholta. Olen nyt todella hyvissä väleissä sulhon perheen kanssa, uskoakseni johtuu osittain siitä että vierailut eivät ole sitä kädet ristissä sohvan reunalla istuskelemista ja sivistynyttä keskustelua kahvipöydässä, vaan riidan kautta minut on otettu perheen jäseneksi. Jotain hyvää siis tässäkin tapauksessa. Muutamat vanhempiensa luona, koskaan vakavasti seurustelemattomat sulhon kaverit ovat olleet kummissaan, mutta muut ottaneet asian halauksin ja onnesta hyppien.