Paikkakunta, jonne muutin 2,5-vuotiaana, eli kotipaikkakuntanani sitä pidän... Meillä oli runsaasti keskustelua aiheesta, mutta äitini oli vahvasti sillä kannalla, että hänen tyttärensä kyllä pitäisi mennä naimisiin synnyinseudullaan... Kun lisäksi pidän paikkakunnan vanhaa kirkkoa kotikirkkonani ja sulhanenkin oli myöntyväinen, päädyimme siihen. Sulhasen kotipaikkakunnalla ei sitäpaitsi olisi ollut juhlatilaa, johon olisi kunnolla mahtunut yli sata vierasta, tämäkin ratkaisi osaltaan asiaa. Nykyisellä asuinpaikkakunnalla taas kaikkea on niin paljon, että pienempi paikkakunta tuntui helpommalle ratkaisulle siitäkin syystä, että siellä on vähemmän vaihtoehtoja palveluntarjoajissa eli vähemmän työtä niiden selvittämisessä Äitini toimii kontaktina, ja hyvin on toistaiseksi järjestely toiminut.