villivaahtera

Riippuu ihan häävieraista. Itse olen tottunut yhteislauluun akateemisissa juhlissa ja tilaisuuksissa monen vuoden ylioppilaskuntatoiminnan jälkeen, ja koska häihin tulee opiskelukavereita, niin yhteislaulu olisi luontevaa ja ei-niin musikaalisetkaan laulavat kurkku suorana... itselläni oli koulussa laulunumero seiska ja silti snapsilaulut menee kuin vettä vaan. Sulhanen ei kyllä laula vaikka akateeminen lauluperinne on hänelle tuttu, eikä sulhasen sukukaan. Varmaan pari rallia vedetään kuitenkin, tai sitten äitini mies laulaa pari snapsilaulua kun tykkää niitä luritella. MUTTA, lapsuudesta on kyllä muistissa kaiken maailman sukukokouksia ym. joissa on laulaminen on ollut vaivautunutta muminaa. Eli ihan vieraista riippuen yhteislaulu voi olla joko erittäin hyvä tai erittäin huono idea!

Kuten jo on sanottukin, niin netistä löytyy satamäärin kaikkea, varsinkin ebaysta ja etsyn vintage-osastolta, ja pukujen lisäksi vanhoja kaavoja. Eikä tarvi koluta kaupoissa, vaan selata voi kotoa käsin... Vinkiksi, viktoriaanisesta tyylistä tykkäävälle on liikkeellä paljon valkoisia 70-80-l vaihteen pukuja, joissa on pitkät hihat ja korkea kaulus. Omaa pukua etsiessäni törmäsin myös sivustoon uniquevintage.com, jossa on ihania vanhan mallisia uusia mekkoja. Ja voi ne 50-luvun tylliunelmat... Huono puoli on se, että vintage-mekot ovat yksittäiskappaleita, eli "sen oikean" mekon ja sitten vielä oikean koon löytyminen on tuuripeliä. Lisäksi vanhemmat mekot ovat monesti pienille ja tosi siroille - Vaikka en itsekään iso ole, niin 60 cm vyötäröä mulle ei saisi... Mulle oli itsestään selvää ensi sijassa etsiä vintage-puku, koska muutenkin ostan käytettyä. Uudet puvut eivät vaan sykähdytä, tykkään että vaatteilla on jokin tarina ja muutenkaan en täyspitkää perinteistä pukua koe ihan omannäköiseksi. Enkä halua maksaa tonnia puvusta, jota käytän kerran ja välttämättä raaski myydä. Lisäksi vintagessa viehättävät usein kaunis käsityön jälki/leikkaukset sun muut yksityiskohdat sekä laadukkaat kankaat. Omat hepenet ebaysta ja ihan oman maun mukaiset Jos mitään just natsaavaa ei olisi löytynyt niin tekeminen/teettäminen vanhoilla kaavoilla olisi ollut yksi vaihtoehto, mutta parempi näin, pienempi vaiva. Äidin/mummon/anopin tms hääpuvun käyttö on mielestäni kaunis ajatus, jos sellainen on tallessa.

Mun tekis mieli kertoilla jo kaikille, mutta miehen mielestä on liian aikaista... Ehkä sitten loppuvuodesta, kun häihin on alle vuosi. Omille parhaille kavereille kerron tosin.

Koko setti maksoi n. 300 eur: silkkimekko 120, pitkä silkkitakki 130 ja kengät 30... mekko on cocktail-tyyppinen ja takki on täyspitkä prinsessamallinen "takkimekko", joten sen pidän varmaan kirkossa "hääpukuna". Eivät ole uusia, takki 50-luvulta ja mekko 60-luvulta, kengät samoin, mutta priimakunnossa, laadukkaita ja aivan oman maun mukaisia Toi 300 eur oli jo kipurajoilla, koska en yleensä osta mitään noin kallista vaatetta. Kirppikset ja second hand nyt vaan on mun juttu

Ei oo heikkohermoisille tää häiden järjestäminen Onneksi ei ollut aika mihinkään muuttunut, toivottavasti tämän aamun viesti nyt pitää paikkansa eikä tule enää sählinkiä...

Tulipa nopeaan vahvistus, eli meillä ykköstoive 2.10.2010 Johanneksenkirkko Toivottavasti muutkin sai haluamansa!

Työssäkäyvänä 50 eur on minusta kohtuullinen, opiskelija-aikoina sekin teki vähän tiukkaa. Sillä pitäisi kyllä saada ruokaa, juomaa ja ohjelmaa. 80 eur alkaa olla kallista mutta menee hyvästä syystä, ja yli 100 eur alkaa jo olla nou nou... Mies sai kerran kutsun polttareihin, jossa osallistujamaksu oli 200 eur, eivätkä osallistujat olleet tästä edes päässeet päättämään, vaan bestman oli vain ilmoittanut tämän Ne polttarit jäivät sitten väliin ihan tuon hinnan vuoksi (syyksi sulho ilmoitti vaan ettei valitettavasti pääse paikalle), ja itse tekisin samoin. Moni muukin oli noista polttareista sitten jäänyt pois, kurjaa tietty sen kannalta, jolle polttarit pidetään.

Itse taisin laittaa vain 5 vaihtoehtoa, kun halutaan tietty päivä ja klo 16 jälkeen... jos sattuisi hassusti eikä saada mitään niin mietitään uudelleen. Missäs te muut Tuomiokirkkoseurakunnan morsiot muuten aiotte juhlia? Meillä on vasta alustavasti mielessä palloteltu paikkoja, ajattelin että on liian aikaista varata ravintolaa tms, mutta jos muutkin on jo saaneet varattua Haluttaisiin mahdollisimman vähän siirtymähärdelliä, eli juhlapaikka kävelyetäisyydellä (keskusta/ullanlinna/kaivari).

Minulla on pyydetty kaasoksi rakas paras ystävä, jonka olen tuntenut lähes 10 vuotta ja joka liittyy läheisesti myös minun ja sulhon ensitapaamiseen Siskoja minulla ei ole, joten tämä "sielunsisko" on itsestään selvä valinta ja kiva on myös, että tulevat sulhasen kanssa hyvin toimeen. Tosin kaasolle en ole juuri mitään tehtäviä suunnitellut, korkeintaan jotain vieraiden ohjaamista oikeaan paikkaan jne. Tärkeää on että hän pääsee paikalle jakamaan tärkeän päiväni!

Olen kerran ollut suomalais-turkkilaisissa häissä (pidettiin hääjuhla ensin Suomessa ja sitten Turkissa). Tavat eroavat käsittääkseni mm. alueen ja uskonnollisuuden mukaan. Tässä kuitenkin joitain turkkilaisia juttuja, joita muistan. Esim. kun googlella etsii "turkish wedding traditions" niin löytyy paljon kuvia ja lisätietoa kaikenlaisista perinteistä. - Morsiamella oli punainen nauha vyötäisillä normaalin hääpuvun päällä - Baklava-leivoksia jälkiruoaksi (raki-juoma snapsin sijasta on myös hyvää, jos turkkilainen suku hyväksyy alkoholin käytön) - Turkissa annetaan usein kultakoruja lahjaksi, koska kulta säilyttää arvonsa. Pari päivää ennen varsinaista hääjuhlaa Turkissa pidettiin tilaisuus "Naisten juhla" tms, jossa morsiamella oli kirjailtu punainen samettipuku. Näissä juhlissa eri "ryhmät" tanssivat vuorotellen muiden seuratessa, eli aina huudettiin tanssilattialle esim. isät, äidit, sisarukset, morsiamen perhe, sulhasen perhe jne. Muut vieraat heittivät tanssijoiden jalkoihin rahaa, jotka menivät hääparille juhlien maksamiseen. Lisäksi morsian tuotiin pää punaiseen huntuun peitettynä keskelle, ja naiset tanssivat hänen ympärillään. Naimattomille naisille annettiin sifonkihuivi. Morsiammen käsiin ja naimattomien naisten käsiin piirrettiin hennalla. (En muista yhtään mikä näiden tapojen tarkoitus oli... joku hedelmällisyysjuttu ehkä?) Varsinaisissa hääjuhlissa koristelu on usein krumeluurimpaa kuin suomalaisissa, paljon organzarimpsua ja monikerroksinen kermakakku, runsaat kukka-asetelmat jne. Sukulaisia tulee paljon, ja tapana on kutsua ne perheet, joiden lasten hääjuhliin sulhasen/morsiamen vanhemmat on aiemmin kutsuttu. Kaikissa juhlissa oli paljon turkkilaista "piiritanssia", vaikka suomalaisia sukulaisia voi olla vaikea saada innostumaan siitä

Anukka, ihmettelin samaa, mistä mahtanee johtua! Agricolan kirkko olisi ollut hyvä 2. vaihtoehto muuten, mutta mekään ei missään nimessä haluta niin aikaista vihkimistä. Nyt on toiveet laitettu, joten eikun odottelemaan

Meille haluaisin Johanneksenkirkon syksylle 2010, se on meiltä kotoa kävelymatkan päässä ja aina olen sitä ihaillut. Alunperin olin ajatellut, että päädyttäisiin siviilivihkimiseen, mutta kun mies haluaakin papin niin kunnon puitteet sitten Päivämäärästä en haluaisi joustaa, mutta onneksi se menee sesonkiajan ulkopuolelle...