Meille siviilivihkiminen oli itsestään selvä valinta, koska emme kummatkaan kuulu kirkkoon tai usko jumalaan. En ole oikeastaan koskaan edes haaveillut kirkkohäistä, ja muistan kuinka aikanaan ärsytti kun entisen poikaystävän äiti oli aivan varma, että liityn kuitenkin takaisin kirkkoon kun häät tulee ajankohtaiseksi... no, onneksi eivät tullet tämän exän kanssa koskaan Mietittiin hieman vihkimistä hääpaikalla, mutta paikka ei oikein soveltuisi tällaiseen, enkä ainakaan itse koe sitä tärkeäksi. Olen sen tyyppinen ihminen että ajatus omien vihkivalojen lausumisesta tms. ahdistaa, joten haluaisin vihkikaavaksi vain sen lyhyen peruskaavan, ja sitä varten ei oikein tunnu järkevältä hankkia vihkijää juhlapaikalle kun saman asian voi hoitaa maistraatissa. Naimisiinmenolla on itselleni kyllä suuri merkitys ja rakastan tulevaa miestäni yli kaiken, mutta jollain tavalla koen itselleni hyvin epäluontevaksi ilmaista tunteitani puheilla tai runoilla tms. "romanttisella". Nämä ovat siis vain minun tuntemuksiani, eikä mitään kannanottoja siihen miten muiden ihmisten tulisi mennä naimisiin