Mohnblume

Noniin. Luovuttiin taskumatti-ideasta, ihan vaan sen takia, että eikö todella ole Bestmanillekaan muuta ideaa kuin taskumatti. Se on niin perinteinen juttu.. JOTEN:

Kaasot saa kaikki samanlaiset korut, jotka kuvaa meidän ystävyyttä. (Hankin itselleni sellaisen samanlaisen ihan varmasti!) Bestmanille löytyi konjakkilasi, johon on kiinnitetty tinalaatat, joissa lukee Bestman ja sitten kaiverruksella bm:n nimi ja häiden päivämäärä. Tyylikäs ja kiva lahja. Eikä niin tavallinen kuitenkaan. Tai ehkä jo yleistymässä, mutta kuitenkin.

Kaasoille samanlaiset korut siksi, kun en osaa lokeroida heitä. Kaikki ovat tietysti erilaisia persoonia, mutta minulle ystävinä jokainen heistä aina ollut yhtä tärkeä. Ja vaikka toisten kanssa en pidä yhtä tiiviisti yhteyttä kuin toisten, mutta tiedän, että sydämissämme olemme kuitenkin edelleen parhaita ystäviä.

Muita lahjoja en aio hankkia, luulen tosin, että bestmanille tarjotaan ravintolaillallinen vielä lisäksi, hän on tehnyt niiiiiiin paljon esim. miehen polttareiden eteen.. Soittelee mulle jatkuvasti ja kertoo mitä taas on suunnitellut lisää. Ja hän on suunnitellut häihin ohjelmaakin enemmän kuin esim. kaasot. Ainakaan en siis kaasojen suunnitteluinnosta ole saanut minkäänlaista vihiä. Tietysti en myöskään ole kaasoiltani pyytänyt muuta kuin hääpäivän apua ja edellisenä iltana juhlapaikan laittoon apukäsiä. Ja sen ovat luvanneet. Mutta lähes kaiken muun olen hoitanut itse. Eri paikkakunnilla asuminen toki vaikeuttaa yhteistyötä aika rajusti, mutta näin olen valintani tehnyt.. Ja hyvin on pärjätty kun on aikaisin aloitettu!

Meille tulee itsetehdyt nekut! Ne kääräistään sitten samaan servetinpalaan, kun mitä meillä on pöydässä ja sit viel sellofaaniin ja rusetti kaulaan. Just mussutan tässä reilu kuukausi sitten tehtyä nekkua, on säilynyt kaapissa vallan maniniosti! Eli ei pilaannu heti, ja on hauska, ja varmasti erilainen. Lisäksi siinä on ns. "tunnearvo", kun on tehty hääkarkit sulhon kanssa itse.

Ninttu- : AIVAN IHANA IDEA!!!! <3 Aivan ihana! Enpä olis itse keksinyt tuollaista! <3 Jotenkin oon itsekin kammonnut sitä "Perinteistä" morsiamen ryöstöä, ja miettinyt, että mitä muuta siihen vois lisätä. Tämä menee ainakin nyt listaehdotukseksi!

Ei meillä edes taidettu ymmärtää että kosiminen on ihan yleinen tapa edelleen. Oltiin vielä niin kovin nuoria, minä 17 ja mies 19. Päätettiin vaan erään kerran shoppailureissulla poiketa kultasepänliikkeeseen, ja sitten hankittiin molemmille kihlat siinä samalla. Ei kerrottu asiasta kenellekään, katsottiin vain, että milloin joku huomaa.. Isä huomasi saman päivän iltana (mies oli kertonut isälle saunassa...!) ja äiti huomasi vasta seuraavana päivänä, ei tosin ollut kihlauspäivänä kotona. Sulhasen porukat eivät huomanneet kaiketi viikkoon! Sitten anopilla vaan välähti, että "MITÄ SULLA ON SORMESSA?!" Ja sitten saikin koko sulhasen suku tietää...

Naimisiinmenosta ei puhuttu silloin vielä mitään, tosin molemmat oli aina olleet sitä mieltä, että jos mennään kihloihin, niin se on lupaus avioliitosta. Tosin sulhanen oli aina sitä mieltä, että ei voida mennä naimisiin, ennen kuin mun opiskelut olisivat ohi. Sitten kun lukion jälkeen lähdin opiskelemaan lievästi pidemmän kaavan kautta (koulu 4,5 vuotta!) niin totesin, etten jaksa odottaa kihlautumisesta kahdeksaa vuotta ennen naimisiinmenoa. Siispä, nyt viime kesänä päätettiin päivä (Serkkuni ehkä hieman potkaisi meihin intoa, kun totesi meille eräs päivä, että "voisitte mennä naimisiin, kun kesällä ei ole mitään muita juhlia..." Yleensä kun meidän suvussa on kerran vuodessa jotkut juhlat..) ja tänä kesänä sitten vietetään häitä. Kihlautumisesta aikaa 5 vuotta, eli ihan riittävästi mun mielestä!

Perus kosimista siis ei ollut, juttelemalla ja pohtimalla ollaan hoidettu kaikki. Tosin, ennen kuin kerroimme porukoille, halusin mieheni kertovan isälleni, eli siis tällainen vanhanaikainen "pyydetään isältä morsiamen kättä" tyylinen kosinta meillä kuitenkin oli. Isä oli ollut todella liikuttunut. Että sellaista meillä.

Hellurei! Toivoin saavani täältä enemmän apuja biisivalintoihin, mutta ei näy ei. Voinen silti kertoa oman tarinani tähän liittyen.

Olen itse muusikko, ja menen naimisiin kesällä. Onneni on, että suuri osa ystävistäni on opiskelukavereitani, eli myöskin muusikkoja! Siispä tiedän, että heiltä onnistuu kyllä lähes mikä vaan. Etuna on myös se, että itse voin hankkia/tehdä heille laput kaikista biiseistä, joita haluan kuulla omissa häissäni. He ovat myös kovin joviaaleja ja ihania ihmisiä, joten sanoivat minulle jo suoraan, että saan itse päättää paaaaaaaljon biisejä, suomeksi: LÄHES KAIKKI, jos vaan ideat riittää!

Ongelma nyt onkin siis seuraava: MITEN VOIN KEKSIÄ NIIN PALJON BIISEJÄ, ETTÄ BÄNDILLE RIITTÄÄ SOITETTAVAA?! Luulin, että tämä keskustelu olisi juuri sellainen, johon on listattu hittejä. Siksipä taidan itse listata tähän niitä, joita itse olen harkinnut, jos joku vaikka niistä löytäisi itselleenkin avuksi biisin tai kaksi.

• Marilyn Monroe: I wanna be loved by you
  
• Marilyn Monroe: Diamonds are a girl's best friend
  
• The Kooks: She moves in her own way
  
• (Kukahan se oli?) : Close to you
  
• Red Hot Chili Peppers: Dosed
  
• Pointer Sisters: I'm so excited
  

Me on käyty katselemassa sormuksia ihan jokaisessa liikkeessä, itse oon käynyt ihastelemassa erilaisia malleja jopa monessa kaupungissa. Yksi oli alkuun ylitse muiden, mutta jostain syystä en ollut siitäkään 100% varma. Se oli tiedossa, että mies ei halua toista sormusta kihlan viereen, joten hänelle upotetaan timantti olemassa olevaan kihlaan.

Sitten jotenkin sain päähänpiston käydä ihan "huvikseen" pyörähtämässä kultasepällä, ja juttelemassa sormuksen teettämisestä. Samana iltana kävelin miehen kanssa samaan liikkeeseen ja pistettiin haisemaan oikein kunnolla. Mieheni saa timantin sormukseensa ja mulle tulee nyt ihan custom-sormus. 5mm leveä pyöreärunkoinen valkokultasormus, jossa on kolme timanttia, keskimmäinen vähän isompi kuin reunimmaiset ja vihreä. Onpahan omannäköinen!

Totuus on se, että olen oikeastaan toivonut aina saavani vihreän kiven sormukseen, mutta luovuin välillä ajatuksesta, kun kuulin, ettei smaragdi ole käyttökorukivi. Sittenpä näin siellä liikkeessä vihreän timantin, ja nyt unelma täydellisestä sormuksesta on toteutumassa! Jihuu!!

Ja hintaa tuli enemmän, kuin mitä oltiin aluksi kaavailtu, mutta kun asiaa tarkemmin miettii, niin en hanki usein laatukoruja, ja jos hankin, en pidä niitä (omistan jotain kalevalaa, mutta harvoin käytän! Kuten yleensäkään koruja..), joten päätettiin, että nyt satsataan kunnolla, kyse on kuitenkin elämän tärkeimmästä korusta. Ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen. Ja en ajatellut timanttien eettistä puolta. Kyllä sain sen käsityksen, että ei ne lapsikaivoksista ole tulleet siinä liikkeessä. Diamonds are a girl's best friend!

..Kyllä mun mielestä selkä Kaason että Bestmanin lahjat pitäis olla yhteisesti harkittuja... Meillä ainakin, varmasti yhdessä hankitaan kiitokset.

Sitten taas tulee vastaan se omatunto, joka kolkuttelee takaraivossa: "Teenkö nyt oikein, kun myyn häälahjaksi saamamme ruoka-astiaston netissä...?" JEAH! Hieno aihe!

MISTÄ SAA VAALEANPUNAISIA/PUNAISIA TASKUMATTEJA!?

Voi mainio! Eikö tuollaiseen moccamasteriin voisi sanoa sitten ihan suoraan, että "ETKÄ TUO! " tai että toisi vaikka matkalaukun, sillä sille tulee ainakin käyttöä häämatkalla! Että jos ei rahalla halua auttaa häämatkaa, niin hankkii sitten jotain, mistä olisi hyötyä kyseiselle matkalle.

Kyllä todella alkaa käymään ahtaaksi jo ilman häälahjojakin, kun meillä 40 neliöinen pikkukaksio, jossa me ja koira. Keittiö on erittäin pieni, työtasoja ei näy kun esillä on mikro, kahvinkeitin ja vedenkeitin, joskus yritetään ängätä joukkoon myös pieni leivänpaahdin. Joten eipä kyllä naurattaisi, jos tulisi toiset samanlaiset kaupanpäälle... Se on niin vanhanaikainen ajattelutapa todella, että vastavihityt muuttavat yhteen vasta naimisiinmenon jälkeen ja tarvitsevat uuteen kotiinsa kaiken!! Johan nuoret neidit alkavat keräilemään haluamiaan astioita jo ylioppilaslahjaksi....

Joopa joo. Onneksi omassa suvussani ollaan aika mukana ajassa. Mummo tykkää tatuoinneista ja antaa aina rahaa lahjaksi. Mutta sulhasen suku sen sijaan........ Apuva...! Aina kun käydään sulhasen isovanhempien luona, mukaan tulee milloin mitäkin, eikä kieltäytyminen ole vaihtoehto. Viimeksi tuli lisää patalappuja, kynttilää, antiikkikynttilän (very updated) metallinen jalka.... Äh. Mihin sellaisia laitetaan?! Ei meillä mihinkään.. Ja varsinkin se, että vanhemmat ihmiset eivät ole mukana nykypäivän trendeissä, eivätkä oikein osaa sisustaa nuorison asuntoa.. Meilläkin kuitenkin omanlaisemme maku... VARSINKIN koriste-esineissä!!!

Mutta joo, ei näillä opiskelijan tuilla ja pikkupalkoilla etelään lähdetä, ja mielestäni häämatka on sellainen, mikä pitäisi suoda hääparille, oli se sitten pieni matka pohjoissuomeen, eteläsuomeen, rajanaapuriin, ulkomaille tai kaukomaille. Piste.

tättähäärä: Ei lahjoista nuriseminen ole typerää.. Tietysti silloin on, jos on synttärit ja ei voi toivoa, niinkuin jouluna ja hääpäivänä! Mutta jos todella esim. sukulainen ei kunnioita hääparin toivetta siitä, mitä hääpari todellakaan EI tarvitse, niin kyllä on aika inhottavaa. Jos meille tulee mitä tahansa astioita tai aterimia tai laseja, jotka eivät kuulu kaappimme täytteeksi jo ennalta (selitinpä vaikeasti, tarkoitin siis sellaisia astioita, joita meillä JO ON), voin vannoa, että kävelytän ne kauppaan ja vaihdan haluamikseni.. En tahdo, että kaapissamme on kuutta eri astiasarjaa tai kolmet erinäköiset aterimet, kun olen jo kolme vuotta sitten hankkinut ne, mitkä halusin. Eli nuriseminen ei ole typerää.

Jos lahja on täysin turha, tyhjänpäiväinen tms, ei sille tule olemaan mitään käyttöä, ja parhaassa tapauksessa se löytyy seuraavana jouluna jonkun toisen paketista. En usko, että kukaan olisi siitäkään kovin innoissaan. Ystäviltä saadut lahjat todella ovat yleensä niitä omaperäisimpiä, ja usein niissä on eniten myös tunnearvoa, eli jos saisi ystävältään vaikkapa pilkkiongen häälahjaksi, asian ottaisi enemmänkin huumorilla, kuin pahalla.

Tuo oli meilläkin kauan dilemma, kunnes keksimme.

Me laitetaan näin kutsuun:

"Häämatka on ainoa asia, mitä kaipaamme. Halutessasi voit kartuttaa matkakassaamme, tilinumeroon: sejase."

Näin kaikki voivat itse päättää, HALUAVATKO muistaa rahalla vaiko jollakin muulla. Lahja kun ei ole pakollinen, eihän ketään voi pakottaa antamaan jotakin, tärkeintä on se, että saapuvat paikalle. Ja totuus on se, että esim. ystäviltä emme todellakaan odota minkäänlaista lahjaa, kun ystävät ovat muusikoita, ja ovat luvanneet esiintyä juhlissa.

Mietin samaa kuin tuossa ylempänä pohdittiin, että voi olla, että ehkä isovanhemmille (varsinkin miehen!) tuo rahan antaminen on aivan järkyttävä ajatus, kun ovat kuitenkin edustaneet sitä ikäluokkaa, joka sai naimisiinmennessään kapiot häälahjaksi.. Pitäisiköhän roudata kotipaikalta oma kapiokirstu juhlapaikalle.... x) (Kyllä, isä on tehnyt mulle joskus kapiokirstun....! Tosin omasta pyynnöstä.... )

Toivon kuitenkin, että vanhemmat sukulaiset ymmärtää tällaisen, mekin ollaan asuttu yhdessä kaksi ja puoli vuotta, mutta kihloissa ollaan oltu jo viisi vuotta, joten tavaraa on TODELLAKIN kertynyt vuosien mittaan... Ja reilusti. Lakanakaappi pursuaaaaa..............

Olin just äsken kirjoittanut tähän komean tekstin häiden merkityksestä ja todellisesta tarkoituksesta, sekä kaiken mitä meidän häihin tulee. Just ku olin lopettelemassa, sulho potkas koneesta piuhan irti (Kannettava, piuhassa ilman akkua) ja kaikki hävisi samalla ku kone sammui. Jihuu. Eli tiivistän.

Häät ovat juhla sitä varten, että ystävät ja sukulaiset voivat juhlia hääparin onnellista päivää ja ikuista rakkautta. Häiden syvin merkitys, eli rakkauden vaihtaminen puolisonsa kanssa, sekä elämien yhteen liittäminen ikuisiksi ajoiksi, on hämärtynyt amerikkalaisten mahtailuhääohjelmien takia. Toki ne ovat viihteellistä katsottavaa, mutta niiden morsiamilla ei ole mitään käryä enää siitä, miksi häät järjestetään..

Meidän häissä tulee olemaan ja ei tule olemaan:

..Mulla valkoinen, tod.näk. pitkä hääpuku, limetinvihrein yksityiskohdin. Vihreät kengät, laukku, jossa vihreää, ei huntua.

..Sulhasella musta puku, limetinvihreä paita ja valkoinen kravatti. Yritetään löytää hienot kengät siihen vielä.

..Vihkiminen kirkossa, ei virsiä vaan ystävä laulaa.

..Suloinen hääpaikka (Toivottavasti..)

..Isä saattaa alttarille. Haluan suoda isälle sen mahdollisuuden, sillä olen ainoa tytär, lisäksi isällä ja äidillä ei ollu mitenkään suuret ja juhlalliset häät, ei ainakaan kirkossa. Äidillekin haluan suoda tilaisuuden kokea sen, että isä saattaa mut, sillä äidillä ei ollut mahdollisuutta saada isää saattamaan...

..Kaasot ja Bestman.

..Hääkakku, tosin ei kermakakku, vaan juustokakku, molempien suosikki.

..Ei polkaisua, sillä meillä valta-asettelu on ollut tiedossa aina. Molemmat päättävät.

..Ohjelmaa häissä, mm. Bändi, karaoke.

..Ei perinteisiä tietokilpailuja, morsiamenryöstöä tms, eikä muitakaan yltiöperinteisiä leikkejä, eivät ole meidän tyylisiämme.

..Häiden "jatkot" sitten nuorisoporukalla majoituspaikassa (Todennäköisesti sama, missä hääjuhlakin on).

..Hääyö kaksin, luulisin, että kaasot ja bestman järjestävät sinne meille jotain hauskaa.

Eli todella perinteisen tapaista on, tosin höystettynä meidännäköisillä jutuilla.

Mielestäni helpoiten saat persoonallisen ja omannäköisen koristeen tekemällä sen itse. Meillä ei käynyt mielessäkään ostaa kaupasta valmista koristetta, siispä ostin muovautuvaa ja kovettuvaa massaa ja tein koristeen itse.

Meillä elämään kuuluu suuressa osin musiikki. Itse olen pianisti ja laulaja, mies puolestaan on Rakennusmies. Hääkoristeeseemme sain pianon Nukkekotitarvikeliikkeestä, Sinooperista löytyi saha ja lapio.

Kuva on liian iso, en saa ladattua sitä tänne..

Aivan järkyttävän huonoa käytöstä! Itsellä on se periaate, että kun viitsitään juhlat järjestää ja kutsutaan sinne sukulaisia ja ystäviä, niin yksikin valituksen sana meille mistään, niin voivat olla varmoja, että toista kertaa ei mihinkään juhliin kutsua tule! Keskenään saavat jupista, mutta jos valitus jostakin meille asti tulee, niin kyllä raivo ratkeaa.. Mielestäni kyllä pitää vierailla olla pokkaa, että tulevat valittamaan päin naamaa. Totta on se, että kaikkia ei voi miellyttää, ja vieraidenkin pitäisi se ymmärtää..

Itsekin olen pohtinut tuota istumajärjestystä, ja kyllä se on hankalaa.. Ajattelin jo jättää istumajärjestyksen tekemättä, ja antaa vieraille vapaat kädet, istuvat missä haluavat.. x) Mutta sitten jos joku jää kauas, jonka kuuluisi olla lähempänä, niin ahdistaisi jälkeenpäin. Joten, jospa tekisi vain niin, että iso pöytärinki, jonka keskelle joku koriste, me itse pöydän päähän, ja kaikki pyöreän pöydän ympärille, niin ovat kaikki tasa-arvoisia.. x) Kuten Camelotin aikaan!

Neljä kaasoa tulee, en voinut erotella parhaita ystäviäni tärkeysjärjestykseen, joten nyt jokainen kaaso saa omanlaisensa tehtävän. Yksi valmistui meikkaajamaskeeraajaksi, joten hän siis meikkaa minut, toiset koristelevat hääyömökin jne.. Eli kaikille on hommaa, mutta erilaista. Juhlia en halua juonnettavan, eli rennot juhlat tulossa. Kaasot pitävät vain mielenterveyden kohdillaan.. x) Hihih.