Mohnblume

Morsian
  • Content count

    38
  • Joined

  • Last visited

About Mohnblume

  • Rank
    Juniori
  • Birthday 03/28/88

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0

Profile Information

  • Gender
    Female
  • Paikkakunta
    Kuopio
  • Interests
    Olen musiikinopiskelija, eli harrastan pääosin musiikkia. Viimeaikoina olen yrittänyt lisätä liikunnan määrää, jotta näyttäisin vuoden päästä sit hyvältä... ;) Koira meillä on myös, eli harrastan "koiria" jos niin voi sanoa.. :D
  1. Noniin. Luovuttiin taskumatti-ideasta, ihan vaan sen takia, että eikö todella ole Bestmanillekaan muuta ideaa kuin taskumatti. Se on niin perinteinen juttu.. JOTEN: Kaasot saa kaikki samanlaiset korut, jotka kuvaa meidän ystävyyttä. (Hankin itselleni sellaisen samanlaisen ihan varmasti!) Bestmanille löytyi konjakkilasi, johon on kiinnitetty tinalaatat, joissa lukee Bestman ja sitten kaiverruksella bm:n nimi ja häiden päivämäärä. Tyylikäs ja kiva lahja. Eikä niin tavallinen kuitenkaan. Tai ehkä jo yleistymässä, mutta kuitenkin. Kaasoille samanlaiset korut siksi, kun en osaa lokeroida heitä. Kaikki ovat tietysti erilaisia persoonia, mutta minulle ystävinä jokainen heistä aina ollut yhtä tärkeä. Ja vaikka toisten kanssa en pidä yhtä tiiviisti yhteyttä kuin toisten, mutta tiedän, että sydämissämme olemme kuitenkin edelleen parhaita ystäviä. Muita lahjoja en aio hankkia, luulen tosin, että bestmanille tarjotaan ravintolaillallinen vielä lisäksi, hän on tehnyt niiiiiiin paljon esim. miehen polttareiden eteen.. Soittelee mulle jatkuvasti ja kertoo mitä taas on suunnitellut lisää. Ja hän on suunnitellut häihin ohjelmaakin enemmän kuin esim. kaasot. Ainakaan en siis kaasojen suunnitteluinnosta ole saanut minkäänlaista vihiä. Tietysti en myöskään ole kaasoiltani pyytänyt muuta kuin hääpäivän apua ja edellisenä iltana juhlapaikan laittoon apukäsiä. Ja sen ovat luvanneet. Mutta lähes kaiken muun olen hoitanut itse. Eri paikkakunnilla asuminen toki vaikeuttaa yhteistyötä aika rajusti, mutta näin olen valintani tehnyt.. Ja hyvin on pärjätty kun on aikaisin aloitettu!
  2. Meille tulee itsetehdyt nekut! Ne kääräistään sitten samaan servetinpalaan, kun mitä meillä on pöydässä ja sit viel sellofaaniin ja rusetti kaulaan. Just mussutan tässä reilu kuukausi sitten tehtyä nekkua, on säilynyt kaapissa vallan maniniosti! Eli ei pilaannu heti, ja on hauska, ja varmasti erilainen. Lisäksi siinä on ns. "tunnearvo", kun on tehty hääkarkit sulhon kanssa itse.
  3. Ninttu- : AIVAN IHANA IDEA!!!! <3 Aivan ihana! Enpä olis itse keksinyt tuollaista! <3 Jotenkin oon itsekin kammonnut sitä "Perinteistä" morsiamen ryöstöä, ja miettinyt, että mitä muuta siihen vois lisätä. Tämä menee ainakin nyt listaehdotukseksi!
  4. Ei meillä edes taidettu ymmärtää että kosiminen on ihan yleinen tapa edelleen. Oltiin vielä niin kovin nuoria, minä 17 ja mies 19. Päätettiin vaan erään kerran shoppailureissulla poiketa kultasepänliikkeeseen, ja sitten hankittiin molemmille kihlat siinä samalla. Ei kerrottu asiasta kenellekään, katsottiin vain, että milloin joku huomaa.. Isä huomasi saman päivän iltana (mies oli kertonut isälle saunassa...!) ja äiti huomasi vasta seuraavana päivänä, ei tosin ollut kihlauspäivänä kotona. Sulhasen porukat eivät huomanneet kaiketi viikkoon! Sitten anopilla vaan välähti, että "MITÄ SULLA ON SORMESSA?!" Ja sitten saikin koko sulhasen suku tietää... Naimisiinmenosta ei puhuttu silloin vielä mitään, tosin molemmat oli aina olleet sitä mieltä, että jos mennään kihloihin, niin se on lupaus avioliitosta. Tosin sulhanen oli aina sitä mieltä, että ei voida mennä naimisiin, ennen kuin mun opiskelut olisivat ohi. Sitten kun lukion jälkeen lähdin opiskelemaan lievästi pidemmän kaavan kautta (koulu 4,5 vuotta!) niin totesin, etten jaksa odottaa kihlautumisesta kahdeksaa vuotta ennen naimisiinmenoa. Siispä, nyt viime kesänä päätettiin päivä (Serkkuni ehkä hieman potkaisi meihin intoa, kun totesi meille eräs päivä, että "voisitte mennä naimisiin, kun kesällä ei ole mitään muita juhlia..." Yleensä kun meidän suvussa on kerran vuodessa jotkut juhlat..) ja tänä kesänä sitten vietetään häitä. Kihlautumisesta aikaa 5 vuotta, eli ihan riittävästi mun mielestä! Perus kosimista siis ei ollut, juttelemalla ja pohtimalla ollaan hoidettu kaikki. Tosin, ennen kuin kerroimme porukoille, halusin mieheni kertovan isälleni, eli siis tällainen vanhanaikainen "pyydetään isältä morsiamen kättä" tyylinen kosinta meillä kuitenkin oli. Isä oli ollut todella liikuttunut. Että sellaista meillä.
  5. Hellurei! Toivoin saavani täältä enemmän apuja biisivalintoihin, mutta ei näy ei. Voinen silti kertoa oman tarinani tähän liittyen. Olen itse muusikko, ja menen naimisiin kesällä. Onneni on, että suuri osa ystävistäni on opiskelukavereitani, eli myöskin muusikkoja! Siispä tiedän, että heiltä onnistuu kyllä lähes mikä vaan. Etuna on myös se, että itse voin hankkia/tehdä heille laput kaikista biiseistä, joita haluan kuulla omissa häissäni. He ovat myös kovin joviaaleja ja ihania ihmisiä, joten sanoivat minulle jo suoraan, että saan itse päättää paaaaaaaljon biisejä, suomeksi: LÄHES KAIKKI, jos vaan ideat riittää! Ongelma nyt onkin siis seuraava: MITEN VOIN KEKSIÄ NIIN PALJON BIISEJÄ, ETTÄ BÄNDILLE RIITTÄÄ SOITETTAVAA?! Luulin, että tämä keskustelu olisi juuri sellainen, johon on listattu hittejä. Siksipä taidan itse listata tähän niitä, joita itse olen harkinnut, jos joku vaikka niistä löytäisi itselleenkin avuksi biisin tai kaksi. Marilyn Monroe: I wanna be loved by you Marilyn Monroe: Diamonds are a girl's best friend The Kooks: She moves in her own way (Kukahan se oli?) : Close to you Red Hot Chili Peppers: Dosed Pointer Sisters: I'm so excited
  6. Hihi. Ensin ajattelin, että onpas keksitty ongelma tästäkin, mutta nyt kun tarkemmin mietin, niin tämähän on järkevä aihe! Olen The-worst-hortonomi-ikinä ja en siis tajua kukista juuri mitään, paitsi että ne on nättejä. Ehkä tarvitsisin myös apua. Tilanne on vähän erilainen kuin muilla... Mulla on LYHYT fiftarimekko, jossa limetinvihreää tehosteena. Teemavärit ovat vihreä ja valkoinen, ja mietin todella, että vihreä kimppu olis todella magee mun mekkoa vasten, mutta miesten vieheet ei vihreinä toimi, kun vaatetuksessa niin paljon vihreää. Eli: Pitäis olla kuitenkin myös valkoista seassa. Oon laittamassa äidin kasvimaalle kukkaplantaasit pystyyn, sinne tulee valkeaa ruiskaunokkia, irlanninkelloa, vaniljan väristä auringonkukkaa ja valkoista tuoksuhernettä. Voisiko näistä kasata kimppua? Kurjenmiekkojen lehdet saa muuten myös kyytiä..... Luuletteko, että onnistuisin?
  7. Me on käyty katselemassa sormuksia ihan jokaisessa liikkeessä, itse oon käynyt ihastelemassa erilaisia malleja jopa monessa kaupungissa. Yksi oli alkuun ylitse muiden, mutta jostain syystä en ollut siitäkään 100% varma. Se oli tiedossa, että mies ei halua toista sormusta kihlan viereen, joten hänelle upotetaan timantti olemassa olevaan kihlaan. Sitten jotenkin sain päähänpiston käydä ihan "huvikseen" pyörähtämässä kultasepällä, ja juttelemassa sormuksen teettämisestä. Samana iltana kävelin miehen kanssa samaan liikkeeseen ja pistettiin haisemaan oikein kunnolla. Mieheni saa timantin sormukseensa ja mulle tulee nyt ihan custom-sormus. 5mm leveä pyöreärunkoinen valkokultasormus, jossa on kolme timanttia, keskimmäinen vähän isompi kuin reunimmaiset ja vihreä. Onpahan omannäköinen! Totuus on se, että olen oikeastaan toivonut aina saavani vihreän kiven sormukseen, mutta luovuin välillä ajatuksesta, kun kuulin, ettei smaragdi ole käyttökorukivi. Sittenpä näin siellä liikkeessä vihreän timantin, ja nyt unelma täydellisestä sormuksesta on toteutumassa! Jihuu!! Ja hintaa tuli enemmän, kuin mitä oltiin aluksi kaavailtu, mutta kun asiaa tarkemmin miettii, niin en hanki usein laatukoruja, ja jos hankin, en pidä niitä (omistan jotain kalevalaa, mutta harvoin käytän! Kuten yleensäkään koruja..), joten päätettiin, että nyt satsataan kunnolla, kyse on kuitenkin elämän tärkeimmästä korusta. Ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen. Ja en ajatellut timanttien eettistä puolta. Kyllä sain sen käsityksen, että ei ne lapsikaivoksista ole tulleet siinä liikkeessä. Diamonds are a girl's best friend!
  8. Huhhuh! Aika rientää! Kutsut on tehty, kuoret on tehty. Lähetystä vaille valmista niiden kanssa. Tosin, ei ehkä vielä kuitenkaan laiteta menemään, odotellaan huhtikuun loppuun, tai toukokuulle. Ü Ei olla sit ihan liian ajoissa... Hääpuvusta tulee nyt lyhyt. Fiftarimekko pienillä mausteilla. Ompelijakin löytyi! Ja juuri sellainen, jota olin kaavaillutkin. Yksityishenkilö, jolla oma ompelimo omassa kodissaan, pääsen mitä varmimmin käymään usein ja sovittelemaan unelmieni pukua. (Unelma siis muuttui viime kerrasta aika rajusti..!) Sormus on myös custom. Valkokultaa kolmella timantilla, yksi värjätty ja vihreä. <3 Ei löytynyt vaan mitään sopivaa kaupoista ja samalla hinnalla saan juuri sitä mitä haluan, joten fair play. Miehelle timantti kihlaan, kuten on kaavailtu. Koristeasiat etenee myös, on jo selkeä visio siitä, miten asiat hoidetaan. Tahdon kovasti luoda mahdollisimman kivat ja meidännäköiset häät järkeenkäyvällä budjetilla, ja näillä näkymin onnistutaan aika kivasti. Äidin ja isän takapihalle kukkaplantaasit tulemaan, kukka-asia hoituu sillä. Ja samalla saadaan kynnettyä äidin kukkapenkit syyskuntoon elokuussa. :'D Kätevää. Lähestulkoon kaikki on työn alla, miehelle löytyi kengät. Pukua lähdetään kokeilemaan ylioppilaspukualennusmyynnin kautta. Turon puvut ovat ainakin silloin alennuksessa, ja tähtäimessä sellainen Turon nuorekas malli onkin. Ihana odottava ja jännittynyt fiilis on. Nopeasti menee aika, todella reilu vuosi on kaventunut jo viiteen kuukauteen! Apua! Kuulemiin taas!
  9. ..Kyllä mun mielestä selkä Kaason että Bestmanin lahjat pitäis olla yhteisesti harkittuja... Meillä ainakin, varmasti yhdessä hankitaan kiitokset.
  10. Sitten taas tulee vastaan se omatunto, joka kolkuttelee takaraivossa: "Teenkö nyt oikein, kun myyn häälahjaksi saamamme ruoka-astiaston netissä...?" JEAH! Hieno aihe!
  11. MISTÄ SAA VAALEANPUNAISIA/PUNAISIA TASKUMATTEJA!?
  12. Voi mainio! Eikö tuollaiseen moccamasteriin voisi sanoa sitten ihan suoraan, että "ETKÄ TUO! " tai että toisi vaikka matkalaukun, sillä sille tulee ainakin käyttöä häämatkalla! Että jos ei rahalla halua auttaa häämatkaa, niin hankkii sitten jotain, mistä olisi hyötyä kyseiselle matkalle. Kyllä todella alkaa käymään ahtaaksi jo ilman häälahjojakin, kun meillä 40 neliöinen pikkukaksio, jossa me ja koira. Keittiö on erittäin pieni, työtasoja ei näy kun esillä on mikro, kahvinkeitin ja vedenkeitin, joskus yritetään ängätä joukkoon myös pieni leivänpaahdin. Joten eipä kyllä naurattaisi, jos tulisi toiset samanlaiset kaupanpäälle... Se on niin vanhanaikainen ajattelutapa todella, että vastavihityt muuttavat yhteen vasta naimisiinmenon jälkeen ja tarvitsevat uuteen kotiinsa kaiken!! Johan nuoret neidit alkavat keräilemään haluamiaan astioita jo ylioppilaslahjaksi.... Joopa joo. Onneksi omassa suvussani ollaan aika mukana ajassa. Mummo tykkää tatuoinneista ja antaa aina rahaa lahjaksi. Mutta sulhasen suku sen sijaan........ Apuva...! Aina kun käydään sulhasen isovanhempien luona, mukaan tulee milloin mitäkin, eikä kieltäytyminen ole vaihtoehto. Viimeksi tuli lisää patalappuja, kynttilää, antiikkikynttilän (very updated) metallinen jalka.... Äh. Mihin sellaisia laitetaan?! Ei meillä mihinkään.. Ja varsinkin se, että vanhemmat ihmiset eivät ole mukana nykypäivän trendeissä, eivätkä oikein osaa sisustaa nuorison asuntoa.. Meilläkin kuitenkin omanlaisemme maku... VARSINKIN koriste-esineissä!!! Mutta joo, ei näillä opiskelijan tuilla ja pikkupalkoilla etelään lähdetä, ja mielestäni häämatka on sellainen, mikä pitäisi suoda hääparille, oli se sitten pieni matka pohjoissuomeen, eteläsuomeen, rajanaapuriin, ulkomaille tai kaukomaille. Piste.
  13. tättähäärä: Ei lahjoista nuriseminen ole typerää.. Tietysti silloin on, jos on synttärit ja ei voi toivoa, niinkuin jouluna ja hääpäivänä! Mutta jos todella esim. sukulainen ei kunnioita hääparin toivetta siitä, mitä hääpari todellakaan EI tarvitse, niin kyllä on aika inhottavaa. Jos meille tulee mitä tahansa astioita tai aterimia tai laseja, jotka eivät kuulu kaappimme täytteeksi jo ennalta (selitinpä vaikeasti, tarkoitin siis sellaisia astioita, joita meillä JO ON), voin vannoa, että kävelytän ne kauppaan ja vaihdan haluamikseni.. En tahdo, että kaapissamme on kuutta eri astiasarjaa tai kolmet erinäköiset aterimet, kun olen jo kolme vuotta sitten hankkinut ne, mitkä halusin. Eli nuriseminen ei ole typerää. Jos lahja on täysin turha, tyhjänpäiväinen tms, ei sille tule olemaan mitään käyttöä, ja parhaassa tapauksessa se löytyy seuraavana jouluna jonkun toisen paketista. En usko, että kukaan olisi siitäkään kovin innoissaan. Ystäviltä saadut lahjat todella ovat yleensä niitä omaperäisimpiä, ja usein niissä on eniten myös tunnearvoa, eli jos saisi ystävältään vaikkapa pilkkiongen häälahjaksi, asian ottaisi enemmänkin huumorilla, kuin pahalla.
  14. Tuo oli meilläkin kauan dilemma, kunnes keksimme. Me laitetaan näin kutsuun: "Häämatka on ainoa asia, mitä kaipaamme. Halutessasi voit kartuttaa matkakassaamme, tilinumeroon: sejase." Näin kaikki voivat itse päättää, HALUAVATKO muistaa rahalla vaiko jollakin muulla. Lahja kun ei ole pakollinen, eihän ketään voi pakottaa antamaan jotakin, tärkeintä on se, että saapuvat paikalle. Ja totuus on se, että esim. ystäviltä emme todellakaan odota minkäänlaista lahjaa, kun ystävät ovat muusikoita, ja ovat luvanneet esiintyä juhlissa. Mietin samaa kuin tuossa ylempänä pohdittiin, että voi olla, että ehkä isovanhemmille (varsinkin miehen!) tuo rahan antaminen on aivan järkyttävä ajatus, kun ovat kuitenkin edustaneet sitä ikäluokkaa, joka sai naimisiinmennessään kapiot häälahjaksi.. Pitäisiköhän roudata kotipaikalta oma kapiokirstu juhlapaikalle.... x) (Kyllä, isä on tehnyt mulle joskus kapiokirstun....! Tosin omasta pyynnöstä.... ) Toivon kuitenkin, että vanhemmat sukulaiset ymmärtää tällaisen, mekin ollaan asuttu yhdessä kaksi ja puoli vuotta, mutta kihloissa ollaan oltu jo viisi vuotta, joten tavaraa on TODELLAKIN kertynyt vuosien mittaan... Ja reilusti. Lakanakaappi pursuaaaaa..............
  15. Hejj! On ollu hiljaista pitkän aikaa.. Tavallaan. Mä löysin sieltä Jyväskylästä sen unelmieni puvun, tosin sen hinta oli niin muhkea, että päätin teettää sen puvun. Piirsin sen suunnitelman paperille ja nyt olis sit missio löytää Kuopiosta ompelija. En halua viedä sitä ihan "Ompelimoon", vaan haluaisin, että joku yksityishenkilö ottaisi siitä itselleen projektin. Uskon, että silloin saan sovittaa sitä kun haluan ja pystyn luomaan ompelijaan sellaisen siteen, että voin sanoa suoraan, jos jokin ei ole niin kuin haluaisin... Materiaalina tylli ja ryppytafti. Halpaa on kangas, kävin kurkkaamassa Eurokankaassa, niin unelmien ryppytaftikangas 7,90/m. :DAika herkku hinta. Sillä saa jo paljon kangasta halavalla. Tietty kaikki luut ja vuorikankaat jne maksaa siinä lisää, mutta eiköhän se sieltä löydy. Toinen vaihtoehto on mennä itse ompelemaan pukua jonnekin, silloin se olis ehkä jopa vielä tärkeämpi itselle, mutta en halua riskeerata, että jotain menisi pieleen.. x) Lauantaina on Hää- ja Juhlamessut. Ihana mennä katselemaan uusia tuulia, sovittelemaan sormuksia ja katselemaan pukuja.. <3 Päätettiin kuitenkin jättää "kirkkohäät" unholaan. Me päätettiin, että tehdään häistä mahdollisimman paljon omannäköiset, eli pyydetään pappi juhlapaikalle, ja vihkiminen olis "kirkollinen", mutta järven rannalla.... <3 Se on oikeastaan ollut mun unelma jo pienestä tytöstä asti... Ihana, että mies on samalla linjalla. Nyt voidaan yhdessä jo keskustella näistä, kun aikaa ei ole enää vuotta.. AJATELKAA! Alle vuosi meidän häihin.. <3