koibito

hääpuku

Me menimme juhlapaikalle (metsästysmaja) katsomaan miten veljeni bestman appiukko jne. selviytyvät krapulastaan lyhyen yön jälkeen. Avattiin lahjat vanhempien, bestmanin kaason ja miehen siskon seurassa. Jakelimme jäänyttä evästä keskenämme (sahti mukaan lukien) Lopulta soitimme mökin varauksesta ja koska oli vapaa varasimme vielä seuraavaksi päiväksi. Siivoilimme mökin pääliosin ja jäimme miehen kanssa mökkiin kahden. Kuuntelimme musiikkia, haimme kolme elokuvaa, söimme herkkuja ja nautimme tunnelmasta kaksistaan kun ulkona oli kova vesisade. Hääpäivä oli kaunis ja lämmin (syyskuu) joten vesisade seuraavana vain korosti tunnelmaa. Seuraavana päivänä siivosimme loppuun, toimitimme tavarat oikeisiin osoitteisiin ja luovutimme mökin avaimet. Oli mukava rauhallinen päivä ihan kaksin.

perjantaina 10.9.2010 Porissa

Minulla oli valkomusta hääpuku

Mulla ei ollut minkäänlaisia polttareita enkä niitä kaivannut. Sulho tais edellisenä iltana bestmanin kanssa juhlapaikalla maistella että siinä ne oli meidän polttarit. Ei niitä tosiaa edes haluttu/kaivattu. Turhaa.

Muoks.

poistin viestin

Mitäs jos ei ole kavereita? Tai jos on tilanne että toisella on paljon ja toisella vain kaksi?

Jotenkin tuntuu että omia polttareita puolustavat ovat juuri niitä joilla on kaveriporukka. Monta kaveria tai useampi hyvä kaveri. Meille yhteispolttarit ovat luonnollinen asia koska me olemme toistemme parhaat kaverit ja sulholla on kaksi kaveria, minulla öö onkohan yhtään? Siis kavereita varmaan neljä läheisiä niistä ehkä kaksi tai vain yksi ja nekin jossain huitsin nevadassa eivätkä koskaan ole toisiaan tavanneet joten en kyllä haluaisi viettää iltaa siinä porukassa. Kaksi siskopuolta löytyy, mutta toisen kanssa en missään tekemisissä toista en ole nähnyt 2 vuoteen joten ei kyllä tunneta (ikä eroa miltei 20 vuotta) Olenkohan minä vain vaikea vai kuinka minulla on näin lattea tuttavapiiri? Lisäksi nämä sulhon kaverit ovat nykyisin minullekin tulleet läheisiksi jossain määrin joten sanon siis kuusi kaveria.

Me emme myöskään asu kaupungissa, olemma maalaisihmisiä (eikä mitään "olisihan se pitänyt arvata" -kommentteja siitä et "tälläsiä ne maalaiset just on, oma vika!) emmekä juo joten mikään baari-ilta ei tule kysymykseenkään hyi hitto! Nolaus jutut yms myös saa painua sinne missä pippuri kasvaa.

Joten juu, kannatan yhteispolttareita jos ne tuntuvat sopivilta ja kyllä, ne ovat mielestäni ihan polttarit siinä missä yksittäisetkin, sillä juhlijathan sen itse määrittävät.

Muoks.

Anteeksi. Tuli jotenkin saarnaavan tai tiukan tuntuinen viesti. Pistän väsymyksen piikkiin ja siihen että olen lukenut nyt keskestelupalstoja (en täältä vaan muualta) joka saa sapen kiehumaan.. se nyt ehkä näkyy tässä, en tarkoittanut.

Täällä kans A kupin morsian ja puvuksi olisi tulossa olkaimeton korsetti yläosalla. Parantaa hieman ryhtiä niin näyttääkin sitten paremmalta.

toivossa on ainakin hyvä elää..

tälläiseen törmäsin http://hot-hairstyles-pictures.blogspot.co...-2009-mens.html jos joillakin pitkät mustat hiukset niin voi kenties sopiakin?

Kahvihäät tännekin nyt suunnitteilla ihan opiskelijoiden budjettisyistä ja tuntuu enemmän midän tyylisiltä häiltä. Tarjoiltavat tulevat myös omasta takaa; hääkakku sulhasen äidiltä oli jo alussa itsestäänselvyys. Häämme ovat lisäksi arkipäivälle suunniteltu, joten sopii aina vain paremmin järjestää kahvitus - TOSIN meillä on myös iltapala suunnitteilla, sillä jotakin syötävää pitää olla. Löytyy itsetehtyjä pizzapaloja, karjalanpiirakkaa, kasvispiirakoita yms. katotaan nyt vielä mitä sukulaiset tarjoutuvat tekemään.

Voi tämä ongelma on meilläkin edessä.

Meillä tilanne tämä;

Lemmikkeinä kolme kissaa, tällä hetkellä neljä hiirtä (yksi on varmaan/varmasti kuollut häihin mennessä jotka ovat siis ensi vuonna) ja kaksi undulaattia. Ei ihan minne tahansa voi laittaa ja kun ne meille läheiset ihmiset ovat niissä häissä tai niitä järjestämässä.

Mielenkiintoisen koko jutusta tekee se että itse asumme noin 300km päässä vanhemmistamme ja juhla järjeestetään ns. lapsuudenmaisemissa juurikin siellä 300km päässä. Miksi? Koska on fiksumpaa että me kaksi ihmistä siirrymme sinne ja muut vieraat ajavat 2-200km sinne kuin kaikki ajavat yli 300km meidän luokse. Kyseessä kuitenkin yksi ilta. Juuri tämän etäisyyden takia on hankalaa miettiä mitä lemmikeille tekee. Ovat kulkeneet mukana tämän matkan ennenkin, mutta silloin siellä ei ollut sitä häsläystä mitä tulee olemaan eivätkä meidän kissat TODELLAKAAN pidä melusta/häslingistä.. Emmekä tunne täältä ketään, jota voisi pyytää käymään vilkaisemassa elukoita.. No vuosi aikaa tutustua

Mutta täytyy myöntää, että minulla on hieman negatiivinen asenne niitä vauhkokasvissyöjiä kohtaan, jotka tyrkyttävät ja tuputtavat omaa ideologiaansa epäasialliseen sävyyn muille ihmisille. En minäkään pidä siitä, jos joku väkipakolla koittaa tuputtaa minulle liharuokavaliota, joten miksi minä saisin tehdä niin oman ruokavalioni kohdalla? Tottakai tuon esille kasvissyönnin hyviä puolia ja voin kertoa omista näkemyksistäni, miksi en syö eläimiä, mutta keskustelu on kyllä hedelmällisempää, kun ei heti lähde syyttelemään sekasyöjää murhaajaksi.. Itse uskon, että nämä vauhkoilijat ennemminkin vähentävät kiinnostusta kasvissyöntiin kuin lisäisivät sitä.

Itse olen ns. sekasyöjä ja kunnioitan kyllä kasvissyöjien valintoja ihan niinkuin kunnioitan uskovaisten uskontoa, mutta ihan kuten kiihkouskovaisten tapauksessa en inhoa mitään muuta kuin sitä, että sitä omaa ideologiaa tuputetaan minulle. Olen aikuinen ihminen ja tiedän mitä teen (ainakin näissä tapauksissa. ) Olen tekemisessä eläinten kanssa (opiskelen alaa) niin lemmikkien kuin tuotantoeläinten. Tiedän siis tasan tarkkaan mistä se maito tulee ja miten se liha kasvaa. Mutta en käytä meikkejä ja nahkatuotteita niiden eettisistä syistä (tämäkään ei ole koko syy, mutta osa sitä tuon sen nyt esille tämän eettisyys jutun takia). Niinpä minulle meinasi tulla oikein kunnon riitä toisen opiskelijan kanssa joka opiskelee samaa alaa (ja on työskennellyt navetassa) kun hän alkoi puhumaan miksei lihaa saa syödä. (Itse siis kasvissyöjä, mutta juo maitoa ja syö kananmunia) Onnistuin pitämään suuni supussa enkä huomauttanut, että jos hän on kasvissyöjä eettisistä syistä ja on niin huolissaan niistä hoitamistaan possuista ja mullikoista, miksi hän työskentelee siellä, eikö munien ja maidon kanssa ole sitten samoin ja miksi hän käyttää aitoja nahkatuotteita? Kaikkihan ne ovat eettisiä periaatteita. Jos perustelee toimiaan pelkällä eettisyydellä saa avartaa näkemystä hyvin pitkälle. Hän oli juuri tällainen kiihkoilija, joka oli sokea sille mitä hän oikeasti tekee. Terveyssyistä olevia kasvissyöjiä tunnen montakin ja tunnen myös terveyssyistä olevia lihansyöjiä. Enkä todellakaan väitä että eettisesti kasvissyöjiä olevat olisivat jotenkin hakoteillä tai mitään; Ei todellakaan. Kunnioitan teidän päätöstänne, kunnioittakaa tekin minun.

Ihmiset ovat erilaisia mutta haluan tuoda ilmi sen että tuputtamalla sitä omaa ideologiaa ei ainakaan minulta sympatiaa heru. Voin aiheesta keskustella kyllä. Agressiivisella suhtautumisella lihansyöntiin kun keskustelua viritetään ei myöskään pääse mihinkään. Ihminen lähtee automaattisesti puolustuskannalle syyttelystä molemminpuolin.

Mitä häihimme tulee.. Aloin juuri miettiä ettei yhtäkään kasvissyöjää ole tulossa, mutta muutama hankala allergikko.

itsellä raja on 300€, mutta toivon pääseväni sen alle.. Varsinaista budjettia ei olla tehty. Puku jota nyt himoitsen olisi n. 260 alushameineen ja pussukoineen.. Siihen luultavasti päädyn.

On kyllä upeet kuvat sandyK:lla! rentoa naisellisuutta, sinut itsensä kanssa ja tosiaa viimenen oli kiva keksintö kun mies kerta harrastaa..

nosto..

Eikö oikeesti löydy ideoita tai pitkätukkasia sulhasia?

Elletti;

Aivan upeita kuvia! Herranjestas ja kaunis on kyllä morsian muutenkin. Ihanat hiukset..

Enkeli;

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä tykkää. Riippuu tietysti kuinka omistamishaluinen on (salliiko muiden kuvata?) Itse ainakin olen huomannut täältä ja muistakin keskusteluista ja valokuvaajien sivuja lukemalla, että suuri osa miehistä on hyvin otettuja naisensa kuvista ja säilyttävät niitä mielellään. Meillä itseasiassa on miltei vakiintunut tapa joka lähti päähänpistostani. Aina kun mies on pidempiä aikoja poissa, niinkuin tämä "kohtalokas" viikko niin minä kaivan digikameran ja tyyliin uudet alusvaatteet esiin ja otan itsestäni kuvia. Tulipahan selväksi ettei miestä TODELLAKAN haittaa.. Hienon taustan saa laittamalla yksivärisen pussilakanan/lakanan vaikka sohvalle tai sängylle kun kamera on hyllyllä valmiustilassa. Mustavalkoisia ja värillisiä on tullu näpsittyä, mutta omat kuvani ovat kyllä olleet huomattavasti öö rohkeampia kuin huomenlahja kuvat tulevat olemaan. Siksi onkin mukava että huomenlahjakuvat ottaa ammattilainen, saadaan kivoja valaistuksia, kulmia ja herkkyyttä kuin kauneuttakin kuviin, jotka omassa yksinäisyydessäni menevät hyvinkin pitkälle..

Kerronpas oman kokemukseni... Edellisessä avioliitossani mieheni petti minua noin vuosi häiden jälkeen, juuri kun olimme saaneet ensimmäisen lapsemme. Suhde oli jatkunut muutaman kuukauden ja sain asiasta tietää vasta kun suhde oli jo ohitse. Tilannetta pahensi entisestään se, että toinen osapuoli pettämisessä oli rakas siskoni. Sain asiasta tietää eräältä ystävältäni, joka oli myös siskoni ystävä. Parin tapaamiset olivat tapahtuneet meidän yhteisessä kodissa, mikä oli minulle se ihana koti, turvapaikka, jossa saan olla oma itseni ja jakaa ihania hetkiä perheeni ja ystävieni kanssa.

Olin paria päivää ennen kun sain kuulla pettämisestä saanut tietää olevani raskaana.

Ensireaktioni oli se, että pakkasin omia ja lapsemme vaatteita mukaan ja ajoin vanhempieni luokse ja päätin asua siellä, kunnes löydän oman asunnon. Halusin eroon miehestäni, siskostani, kodistamme, kaikesta entisestä...

Sitten kuitenkin... Päätin, että halusin pelastaa liittomme jo lastenkin takia ja mieheni oli hyvin katuvainen. Vihasin hetken siskoani, mutta kuitenkin rakkaus häntä kohtaan voitti ja päätin antaa hänelle anteeksi. Annoin anteeksi myös miehelleni ja jatkoimme yhteistä elämää vielä neljä vuotta siitä eteenpäin. Välillä oli ihania aikoja, mutta koskaan en päässyt irti ja eroon siitä ajatuksesta, että minua on petetty. Inhosin itseäni ja etsin kokoajan sitä vikaa minusta, olin yrittänyt olla täydellinen vaimo ja luulin olevanikin sellainen. Mutta aina se pettäminen tuli vaan mieleen ja aina kyselin uudelleen ja uudelleen: MIKSI niin tapahtui.

Me emme päässeet asiasta yli, joten me erosimme, vaikka kaikkemme yritimme.

Mutta tämä oli vain minun kokemukseni ja toivon, että te saatte asianne järjestykseen ja voitte jatkaa yhdessä ja elää elämänne onnellisina loppuun saakka.

Tämä on todella surullinen ketju ja surullisia kohtaloita. Tämä teksti ihanasti kiteytti ajatukseni. "Naiset antavat anteeksi, mutta eivät koskaan unohda." Niinpä kysynkin aloittajalta; pystytkö antamaan anteeksi? Siis TODELLA antamaan anteeksi ja unohtamaan miehesi virheen. Tämä tarkoittaa että et ajattele asiaa, hyväksyt miehesi sellaisena kuin hän on etkä kaiva asiaa esiin kun sinulla on paha mieli tai riitelette. Itse en pystyisi siihen, en varmastikaan ilman apua. Kauhistun ajatuksestakin että minun pitäisi elää suhteessa, missä luotettavin läheiseni, kumppanini on minut pettänyt.. Toisaalta rehellisyyttä arvostan, enkä siksi olisi valmis valehtelemaan itselleni että asia ei vaivaisi. Luojan kiitos oma suhteeni ja meidän molempien arvomaailma on täysin pettämistä vastaan, niinpä asioista mitkä vaivaavat puhutaan läpi.

Toivon teille kaikille, jotka ovat petetyiksi joutuneet voimaa ja rohkeutta jos aiotte suhdetta jatkaa. En todellakaan väitä etteikö suhde voi korjaantua ja luottamus palautua; niille joilla tämä onnistuu - ihailen teitä. Ihailen rohkeuttanne, voimaanne, rakkauttanne ja luottamustanne tulevaisuuteen. Rakastakaa toisia kuten rakastatte itseänne, antakaa anteeksi se minkä olette valmiita anteeksi antamaan itsellenne. -Kisses to you all.- <3

Eilen tui vietettyä päivä kaunistautuen ja kuvaillen, huippua!

Eli aamulla oli koemeikki ja -kampaus, josta sitten suoraan kuvauksiin.

Olipahan muuten mukava päivä !

Rekvisiittana oli, tuikkukippoja (hääsomistusta), ruusunterälehtiä, kankaita (tylliä, sifonkeja..yms), kukkapöytä, pari isoa puista kynttilänjalkaa, kolmet alusvaatteet, sänky, hääkengät...olikohan vielä jotain muutakin ..

Kotioloissa tapahtui sisäkuvaaminen. Kotikuvausten jälkeen siirryimme kauniille hiekkarannalle ottamaan ulkokuvia. Sattuikin vielä niinkin mukavasti että rannalla ei ollut ketään muuta kuin aurinko ja meidän poppoo .

Välillä siirrettiin kuvia koneelle ja katseltiin millaisia otoksia oli purkkiin saatu. Aivan mahtavia, kertakaikkisen ihania . Perjantaina menen kuvaajan luokse katsomaan parhaita näppäyksiä ja saan valita 20 kuvaa, jotka hän vielä käsittelee. Ei malttais ei niin millään oottaa.

Lämpimästi suosittelen huomenlahjakuvauksia

Aaaww! Siis kuulostaa niin ihanalta! Itse haluan juuri että koko päivä on mukava, heijastuu sitten kuviinkin kun itse on onnellinen tuleva mies mielessään. Varmasti tuli upeita kuvia! Aah, nyt oon ihan "meitsi tahtoo" mielellä vaik aikaa on vuoden verran

Omat yo-kuvani ovat omasta mielestäni kauniin näköiset vaikkei minulla ole meikin tippaa naamassani, mutta kai se on mihin on itse tottunut..

Otimme lisäksi yhteiset yo-kuvat minusta ja tulevasta miehestäni eivätkä minusta kuvat mitenkään hassuilta näytä vaikka olenkin suht juhlavasti pukeutunut..

Pakko nyt itsekin tuoda oma kortensa keskustelun kekoon.

Olen aikaisemmin ottanut itsestäni kuvia, niin alastomia ja rohkeita kuin hempeitäkin, mutta huomenlahjaksi haluan mennä ammattilaisen kuvattavaksi. Ajatus ei tunnu vieraalta kun kyseessä on ammattilainen ja olen sujut itseni kanssa. Mietin juuri tuota rekvisiittaa, mutta häihin on vuosi aikaa joten ei kiirettä. Pitää vaan sitten hääkuvaus varausta tehdessä kysellä myös tästä..

Itseäni kiinnostaisi myös millaisia kuvia olette teettäneet.

Tietääkö kukaan hyviä kuvaajia Satakunnasta? (Päijät-Hämekin käy, koska asumme siellä mutta häät vietetään Satakunnassa)

Hienoa huomata, että idea ei suinkaan ole mikään harvinainen vaikka ei siitä oikein puhuta. Tämä lohduttaa ja madaltaa sitä kynnystä itse valokuvaajalle kertoessa ideastaan.

muita ideoita ja tyylejä? Kuvia?! Mistään en löydä kuvaa missä miehen hiukset olisi sidottuna nauhalla tyyliin vampyyrileffat Meillä ei mies oikein näistä haltia jutuista innostu Lukee ja katsoo kyllä taru sormusten herrat, salvatoren kirjat jne mutta ei tykkää haltioista, eikä legolasista joten.. No minulla on idea mutta en osaa kertoa ja näyttää sitä!

Meillä on kolme vaihtoehtoa, mutta tämä varmaan olisi tulossa;

http://www.vaivaton.com/product/1265-1-5293

Aivan meidän tyyliä meinaan..

PAniikki!!! Ehdotuksia mitä häapari itse voi laulaa duettona? Saa olla meneväkin kappale

Miten olisi Fate kappale Jadesoturista? Itse tykkään kovasti sanoista ja kuitenkin helppo kappale laulaa.. Ainakin mun mielestä

En löytänyt ylipäätään keskustelua miesten hiuksista.

No juttu on näin; miehelläni on pitkät hiukset, yli puolen selän ja olemme miettineet miten ne hiukset häihin laitetaan. Illasta haluan että ne ovat auki (harvoin ovat) mutta päivällä ne voisivat olla kiinni, sillain legendaarisesti tummalla samettinauhalla yms. Haluaisin saada muitakin ymmärtämään näkemykseni, mutten ole löytänyt kuvia! Tietääkö kukaan mistä saisi kuvia aiheeseen liittyen että saisi näyttää ja vähän ideaa esim siitä hiuskiinnikkeestä? Ovatkohan kampaamot varautuneet asiaan?

Mitenkäs muut pitkähiuksiset miehet tai miehet ylipäätään; onko hiuksille tehty tai niitä laitettu jotenkin?

Ikuinen meikki kysymys. -sigh-

Tuon oman kantani esiin ja siis tämä on todellakin OMA kantani koskien VAIN MINUA. En ole meikkausta vastaan, enkä moiti meikkaavia.

Itse en siis meikkaa. Olen viimeksi meikannut seiskaluokalla, enkä suinkaan pidä itseäni epäsiistinä yms. Repesin kommentille, että töihin kuuluisi meikata muita kunnioittaakseen. Kunnioittavatko lehmät minua enemmän jos menen aamulypsylle meikit naamassa? Ottavatko asiakkaat minut muka sen kummemmin eläinkaupassa?

Tämä menee yli aiheen mut mainitsen kuitenkin; Muistan kun olin 17v en ollut seurustellut vielä kertaakaan (kommentteja asiasta oli tullut myös äitini työkaverilta jonka saman ikäinen tytär meikkasi ja oli jo viides kaveri menossa.. Meikkaamattomuudestani nainen totesi; eikö mua kiinnosta miehet?) ja olin lähdössä serkkujeni kanssa kaupungille (siis ihan ostoksille ei baariin!). Yhden serkkuni meikkaus venyi niin että toinen tuli istumaan viereeni ja hoksasi vasta sitten etten ollut meikannut:

-Eks sää meikkaa?

-En meikkaa tavallisestikaa. Miks pitäis?

-No kyllä sitä ny voi vähä kaunistautua..

-Kuule, mä en meikkaa kun en näe tarvetta. Me mennään kauppaan. Jos siel joku adonis sua vilkasee ni ei se sun meikkiä kato!

Sitä paitsi mies joutuu kuitenki näkee mut ilman meikkiä ni eikö oo parempi et tottuu siihe heti ja ihastuu muhun sellasena ku mä oikeesti oon eikä pety sit ku en meikkaakaa enää myöhemmin..?

Nyt olen menossa naimisiin ja en osaa meikata. Enkä ole juhliini meikannut, eipä sitä kukaan vanhojentansseissa tai yo-kuvistani ollut huomannut. Nyt häissäni en ole varma olenko meikittä vai en. Se selviää sitten koekampauksen ja puvun yhteydessä. Luultavasti menen hieman ihoani tasoittamaa, en tiedä vielä. Oli meikkiä kuinka vähän se vaikuttaa siihen miten tunnen itseni. Katsooko peilistä se sama naama. Tuttunikin ovat tottuneet näkemään minut ilman meikkiä, harva itseasiassa on hoksannut asiaa kunnes meikit on tullu puheeks. Tiedän toki ettei "ehostus" ole mikään sotamaalaus mutta kun meikkiä ei ole käyttänyt se ehostuskin voi tuntua vieraalle! Lisäksi ihoni reagoi joskus hyvinkin rajusti (tai vastaavasti vasta tuntien päästä) ihovoiteisiin, puhdistusaineisiin yms Se olisikin kaiken huippu kun joutuisin juoksemaan kesken kaiken vessaan koska kasvojani polttaa ja olemaan loppupäivän naama kuin auringonpolttamana. Kaiken kukkuraksi mieheni on jo ihan "kauhuissaan" miettinyt suutelemista kun minulla on huulikiiltoa tai huulipunaa. Vierastaa rassu jo huulirasvaakin, kun sitäkin niin harvoin huulillani on ja suutelemme Paljon..

Meikkaamiseen liittyy myös eläinkoekantani mutta se on jo toinen asia. Eikä meikkaamattomuuteni johdu siitä, se on pikemminkin yksi lisä kannuste meikkaamattomuuteeni.

Miesten meikkaamiseen kommentoin; kyllä miehet huolehtivat ihostaan, mutta tuntuu että te ohititte sen pointin. Miesten ihoissa on niitä samoja virheitä kuin naisilla (punoitusta, aknea, epätasaisuuksia), mutta eivät he peitä niitä voiteilla ja pakkeleilla vaikka puhdistaisivatkin päästäkseen niistä eroon. Ei heistä sanota että he eivät ole huoliteltuja.. Naiset ovat naisille susia, karu totuus.