Nox

No niin, nyt on anopin synttärit juhlittu ja kakku testattu. Voilà!

Käsityön jälki näkyy... Tein kolme tuollaista kakkua - vain koristelut olivat hieman erilaiset (minulla ei vielä valitettavasti ole kuvaa kaikkein prameimmasta yksilöstä).

Ohje on Kinuskikissalta (liljanpäiväkakku). Pohjakakkuun tein postauksesta löytyvän suklaakakkupohjan yksinkertaisena n. 26 cm alumiinivuokaan ja päällikakkuun puolitettuna (vuoka taitaa olla 20 cm). Jouduin leikkaamaan pienempää kakkua reunoilta vielä pienemmäksi, että sain kakusta kunnolla porrasmaisen. Täytettä kakkuun upposi yhteensä kolminkertainen määrä (eli alakakkuun ohje kaksinkertaisena ja yläkakkuun yksinkertaisena).

Kakun kokoaminen oli helppoa, eikä siinä ole käytetty tukirakenteita tai välipahveja. Helppous ja rakenteen tukevuus (kakku ei lätsähtänyt yhtään edes leikattaessa) johtuu kahdesta tekijästä: 1) suklaakakkupohja on sokerikakkua tukevampaa eikä kostutettunakaan pehmene merkittävästi; 2) täytteessä on liivatetta ja se on hyydytetty viileässä ennen kakun kokoamista. Erityisesti kohta 2 on kerroskakun onnistumisen kannalta oleellinen. Liivatteen määrästä täytyy todeta, että seuraavalla kerralla aion tehdä täytteen 3/4:lla ohjeessa määrätystä liivatteesta, koska pidän itse vähemmän kiinteästä täytteestä, mutta sillä määrällä kakku pysyy vielä kuosissa.

Kuorrutin ensin ison kakun sokerikreemillä ja marsipaanilla (leikkasin marsipaanilevyyn hieman päällikakkua pienemmän reiän, jotta marsipaania olisi kakkujen välissä mahdollisimman vähän), ja sitten kuorrutin pienen kakun. Nostin pienemmän kakun isomman päälle parin paistinlastan avulla, ja peitin sauman marsipaanisoirolla. Marsipaania olin varannut 800 g koko kakun kuorrutukseen, mutta vähemmälläkin olisi pärjännyt. Sitä tosin jää aina väkisin yli, koska kuorrutteena oleva marsipaani on kaulittava selvästi kakkua isommaksi, jottei siihen jäisi kupruja.

Olin tyytyväinen lopputulokseen ja synttärivieraatkin kehuivat kakkujen ulkonäköä ja makua.

Tällainen kakku riittää n. 35 hengelle. Sillä on korkeutta n. 18 cm (+koristeet).

PS. Koristeet on muotoiltu valmiista sokerimassasta, maalattu elintarvikeväreillä ja kiinnitetty sokerikuorrutteella.

edit. nyt näkyy taas kuva.

Jeremiah Clarken Prince of Denmark March torviseitsikon soittamana.

^

Ei meillä muuten varmaan olisi varaa big bandiin, mutta kun miehen eno soittaa sellaisessa, niin saadaan vähän halvemmalla.

Mä olen sitä mieltä, että senkun otatte Shostan valssin, jos se tuntuu omimmalta. Ja mitäs pahaa hyvien ideoiden kopioimisessa on (jos siis ihmiset kuvittelee teidän kopioineen)?! Jos ette kuitenkaan ota Shostaa, niin saanen ehdottaa vaihtoehtoista, venäläistä ja dramaattista valssia: Hatshaturianin naamiaisvalssi.

Meille piti tulla Dmitri Shostakovitshin Jazz-sarjasta se kuuluisin valssi, mutta olin pari vuotta sitten yksissä häissä joissa se oli valssina ja meinasin pillahtaa itkuun -ei toki sen takia että pari oli kaunis (no oli ne sitäkin) mutta joku oli kehdannut viedä MUN häävalssin jonka päätin jo... melkein kymmenen vuotta sitten!

No, siinä sitten nieleskelin itkua ja nyin omaa sulhoani hihasta että tuossa se meidän häävalssi nyt menee... Olen miettinyt pääni puhki että mitä se voi olla, mutta mulle ei kelpaa mikä vaan, aika tarkkana olen juhliemme musiikkien suhteen muutenkin (itsekin siis muusikko). Vieraiksi on tulossa meille siis tämän varasparin ( ) vanhemmat ja tietysti sulhon perhe jotka sen siellä silloin kuulivat, joten olen ehkä nyt miettinyt että josko sittenkin... Se on vain niin täydellinen!

Bongasin tämän biisin meille häävalssiksi juuri tästä ketjusta. (Sori, nyt minäkin sitten varastan teidän valssin. ) Biisi oli minulle kyllä erittäin tuttu jo ennestään (olen vannoutunut Shosta-fani), mutten ollut tullut ajatelleeksi, että se voisi olla häävalssina. Meille se tulee big bandin soittamana.

Sooloselloilija, olen sitä mieltä, ettei ko. biisi mene pilalle, vaikka se olisi ollut useammissakin häissä. Varsinkin jos se on ollut jonkun tutun häissä 10 v. sitten, niin kukaan muu kuin itse pari ei muista koko häävalssia.

Se on testattava käytännössä. Riippuu varmaan leikkaajistakin. Uskon, että myös "välimallin" kakku - jossa kerrosten välissä olisi pahvit muttei keppejä - voisi toimia hyvin.

Kerroskakun kokoaminen onnistuu myös ilman noita härpäkkeitä, kuten Kinuskikissa osoittaa. Aion tehdä tuolla tekniikalla kakun mieheni äidin synttäreille. Voin sitten jälkikäteen käydä raportoimassa, miten onnistui.

Edit. Lisäys: Nuo jenkkikakuthan vastaavat hyvin sanontaa "moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä". Ne näyttävät hyvältä, mutta maistuvat yleensä miltä sattuu. Enkä usko, että puutikut ja sellaiset kakun sisällä mitenkään parantavat syömiskokemusta.

Et minusta. Minäkin aion tehdä itse, enkä pidä sitä mitenkään mahdottomana aikataulullisesti tai muuten. Todennäköisesti teen kakkupohjat viikkoa-paria etukäteen ja pakastan ne, koska tavallinen suklaakakkupohja ei kärsi pakastamisesta. Myös koristeet (sokerimassasta) teen useita päiviä etukäteen, että ehtivät kuivua ja kovettua. Sitten häitä edeltävänä päivänä täytän ja kuorrutan kakut, ja hääpäivänä joku muu saa kiinnitellä koristeet.

Mun budjetti oli 500 euroa, mutta pukuun meni 300 (+tulevat pienet muutostyöt). Asusteetkaan eivät näytä tulevan kovin kalliiksi. Ja mulla kun piti olla kallis maku!

Tämän uniikkikappaleen saan sormeeni ensi vuoden toukokuussa (valitettavasti vasta silloin)

Sormuksen teki Qiva Jewelleryn (Jyväskylä) Jouni Saarenpää. Runko on palladiumia, timantit ovat 0,02 ct, 0,05 ct ja 0,08 ct. Hintaa ihanuudelle tuli 920 euroa. Aion käyttää häiden jälkeen pelkkää vihkiä; kihla siirtynee hieman tuunattuna oikeaan käteen.

^ Hitsin vitsi, ihanaa kuulla onnistuneista sormushankinnoista. Alkaa todellakin poltella lähteä itsekin liikkeeseen tiedusteluhommiin... Kauanko teillä suunnilleen meni ensimmäisestä käynnistä siihen, kun sait valmiin sormuksen sormeesi?

Olin aika hemmetin aikaisin liikkeellä, eli kävin tekemässä sormustilauksen jo siinä kesäkuun puolivälissä. Ja nyt tosiaan sormus on viimeistelyä vaille valmis. Aika kauan kesti sen takia, että mullahan ei ollut kiire (häät ensi vuoden toukokuussa) ja kesä on kuulemma kiireistä aikaa. Tekee siis töitä tarvittaessa kireämmälläkin aikataululla. Miehelle lupasi valmiin tuotteen loppuvuodesta, mutta voi olla että on jo lokakuun lopussa - edelleen ei ole kiire, joten muut työt menevät edelle.

Mun miehelle tulee vihkisormus, koska taloudellisista syistä hänellä on nyt kihlana "vanha" (siis jo kerran käytetty) sormus. Käytetty sormus ei minua häiritse, mutta minusta on silti hienoa, että hänellekin tulee upea uniikki sormus. Häiden jälkeen aiomme molemmat käyttää vain yhtä sormusta - mies siitä syystä, ettei halua käyttää vanhaa ja minä siitä syystä, että en tykkää pitää kahta sormusta ja vihki on vielä sen mallinen, ettei siihen toista mahdu (mulla kihla siirtynee oikeaan käteen).

Nyt täytyy kyllä hehkuttaa Qivaa. Kävin mieheni kanssa tänään katsomassa minulle tehtyä vihkisormusta, ja se on upea! Palvelukin on ollut kautta linjan todella ystävällistä ja asiantuntevan oloista.

Kun lähdin teettämään sormusta, minulla ei ollut mitään kovin tarkkaa kuvaa siitä, mitä haluan, mutta jonkinlainen ajatus tyylistä/muotokielestä oli. Jouni teki sitten muutaman luonnoksen, joista valitsin minua eniten miellyttävän. Luonnos oli "ihan sievä", mutta toteutus olikin sitten aivan uskomattoman komea. Täytyy sanoa, että seppä luki hyvin minun tyyliäni ja toiveitani. Hän myös lupasi, ettei tee toista samanlaista sormusta, joten minun koruni on todella uniikki. Kunhan saan sormuksen kotiin viimeistelytöiden jälkeen, niin panen kuvan siitä tuonne teetettyjen sormusten ketjuun.

Juttelimme sitten samalla reissulla miehen vihkisormuksesta, kun hän haluaisi sormuksen, jossa valko- ja keltakulta jotenkin lomittuvat toisiinsa (siis ei pelkkä raita jompaakumpaa sormuksen keskellä). Minulla oli yksi idea, mutta se olisi ollut aika vaikea ja kallis toteuttaa, joten pallottelimme erilaisia malleja. Jouni keksi sitten idean, että sormuksessa voisi olla keskellä aaltoileva "railo", jonka toinen puoli olisi valko- ja toinen keltakultaa. Mieheni sanoi myöhemmin, että eipä olisi itse keksinyt tuollaista toteutusta ja kuitenkin se on juuri hänen näköisensä.

Qivassa on vielä se hyvä puoli, että jos teettää sormuksen, niin se ei sido mihinkään. Ts. jos sormus ei kolahdakaan, niin se jää sitten liikkeeseen myytäväksi.

Mun mielestä kumpi tahansa voi kosia. Olen niillä linjoilla, että se kosikoon, joka on ollut asiasta enemmän epävarma. Näin siis siksi, että sitten kosintapäätös on ainakin tarkkaan harkittu. Jos tietää toisen olevan epävarma, niin minusta ei ole viisasta eikä mukavaa painostaa ja vihjailla, koska silloin toinen voi painostuksen alla tehdä ratkaisun, johon ei muuten päätyisi. Naimisiinmenosta voi kyllä keskustella muuten.

Molemmat pitävät omansa, koska olemme niin kiintyneitä ja vahvasti identifioituneita omiimme. Lapset saavat sitten miehen nimen, koska kyllä ihmiset muutenkin tietävät, kuka niiden äiti on. Nimiasiasta keskusteltiin pitkään ja hartaasti, koska miehelle oli aluksi hyvin tärkeää, että olisi yhteinen nimi. Minä taas olin aina ollut sitä mieltä, että olen valmis harkitsemaan nimen vaihtamista, mutta tuskin sitä kuitenkaan vaihdan, ja mikäli minä harkitsen, niin sitten pitää miehenkin harkita minun nimeni ottamista. Päädyimme sitten (aika odotetusti) omien nimien pitämiseen, ja tuntuu siltä, että molemmat ovat tyytyväisiä.

Kihla 18- (nakkisormi mikä nakkisormi). Vihki varmaan tulee olemaan samaa kokoa ellei se nyt sitten ole leveämpi, jolloin voi joutua ottamaan 18.

Meillä häät 5/2010, ja ostin puvun tällä viikolla (8/2009). Menin Helsinkiin katsomaan yhtä käytettyä pukua ja varasin samalle päivälle ajan Stilissimaan. En ollut sillä mielellä liikkeellä, että puvun pitäisi nyt löytyä, mutta kuinkas kävikään - löytyi juuri täydellinen puku uskomattoman halvalla (budjetti alittui 200 eurolla, ei paha). Mies nauroi, että yhdeksän kuukautta häihin ja mulla on jo puku. Minä ajattelin, että oli siinä tähän aikaan puvun ostamisessa se pointti, että talvimallistot ovat ehkä erilaisia ja halusin "kesäpuvun". En usko, että alkaisin haikailla muiden pukujen perään, vaikka teinkin nopean ratkaisun, on se vaan niin ihana.

Tää on ihan helmi! (Not)

Perus tasapaksut a-linjaiset puvut ei ole yhtään mua, ei myöskään korsettiyläosat, joissa on jotain raitoja. Oikeastaan tämä puku summaa aika hyvin mun inhoamat asiat:

Ehkä vielä kauheampi olisi joku armoton kermakakku kasaripuhvihihoilla, esim. Dianan puku.

Tilattiin luotettavasta nettikaupasta "Have Your Cake & Eat It" seuraavanlaiset koristeet (anteeksi iso kuva)

Onpa söpö koriste!

En ole erikoisen innostunut perinteisistä hääpari-koristeista (eikä kyllä mieskään), joten olen ajatellut koristeeksi sokerimassasta muotoiltuja ja maalattuja liljoja (ja lisäksi perhosia) tähän tapaan:

(Tämä kakkumalli on ihanasta Kinuskikissa-blogista.)

Aion tehdä kakut ja koristeet itse. Tuo kuvassa oleva "Liljanpäiväkakku" tulee olemaan "varsinainen" hääkakku ja lisäksi teen passionhedelmä-juustokakkua.

Pakko kertoa yksi tosi herkullinen "painajainen", jonka näin edellisessä suhteessa. En tiedä, mistä se tuli, koska me ei suunniteltu naimisiin menoa tai mitään.

Unessani oltiin kirkossa [silloin en todellakaan halunnut kirkkovihkimistä; en kyllä edelleenkään, mutta meille tulee silti avioliiton siunaus - toim. huom.]. Kirkossa tapasin ensimmäistä kertaa miehen jotain random sukulaisia, jotka olivat toinen toistaan omituisempia: esim. yksi oli käsi puurokulhossa (!). Kun lähdimme kävelemään kohti alttaria, huomasin, että olin paljain jaloin. Alttarilla oli musta ruumisarkku, ja pappi oli sillain "oho". Pappi painoi jotain nappia, ja viereen nousi toinen alttari. Alttarille polvistuttuamme pappi alkoi tenttaamaan minulta, että "mikäs kommunisti sinä olet, kun et kuulu kirkkoon". Hm, yrittiköhän alitajuntani kertoa minulle jotain...

Nyt on sitten oikeasti häät tulossa, mutten ole vielä nähnyt minkään valtakunnan unia. Saapa nähdä, mitä alitajuntani vielä keittää kokoon. Minulla on hieman vilkas mielikuvitus. Varmaan niitä perus myöhästymis-/unohdusunia tulee, koska minulla on tapana nähdä sellaisia aina ennen jotain tärkeää tapahtumaa.

Meille ei varmaan tule boolia, vaan (toivottavasti) ämpäritolkulla margaritoja, jotka tuttu tekee. Mutta olen joskus tehnyt juhliin boolia, ja helpoimmalla pääsee, kun tekee valmiiksi "pohjan" ilman hiilihappopitoisia juomia. Sitä on sitten helppo annostella tarvittava määrä ja lisätä kuplivat juuri ennen tarjoilua. Kannattaa varmaan värvätä joku/jotkut hääparin avustajista hoitamaan boolia. Sehän ei muuta vaadi kuin aineen kaatamista tarjoiluastiaan ja hiilihappopitoisen juoman lisäämistä.

Edit: Niin siis tuon boolipohjanhan voi tehdä jo hyvissä ajoin, riippuen tietysti siitä, mitä siihen tulee. Jos tulee kirkasta + mehua, niin edellisenä päivänä voi tehdä. Jos siihen tulee viiniä, niin sitten onkin vähän hankalampi juttu, koska viini ei tykkää liiasta ilmasta. Jos kaikki ainekset on valmiiksi mitattu, niin boolin sekoittamiseen ei toisaalta kauan mene.

Aloitin jo kutsujen teon, vaikka häät on vasta ensi vuoden toukokuussa. Parempi aikaisin kuin myöhään. Sain jo ensimmäiset 23 valmiiksi, tosin ne ovat vielä ilman tekstejä ja ohjelappuja. Nyt en voikaan tehdä enempää vähään aikaan, koska kartonki on loppu askartelukaupasta (lisää tilattu). Kutsut on tehty A4-kokoisesta ivory-värisestä kartongista taittamalla kolmeen osaan. Kansi ja välilehti on töpötelty akryyliväreillä piirtoheitinkalvosta väsäämäni sabluunan avulla. Väreinä ovat kulta, heleä vihreä ja hento roosa.

Kansi

Välilehti

Teksti tulee vaaleanpunaiselle paperille ja oikeaan lärpäkkeeseen (tai mikä nyt onkaan ) tulee tasku, johon ohjelappu.

Edit. kuvia muokattu

Artisokan sydämille hyvä marinadi on esim. tällainen:

1 tölkki artisokan sydämiä

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl sitruunamehua

1 tuore chili

suolaa ja pippuria myllystä

voi lisätä myös jotain kuivattua yrttiä (esim. oregano, basilika, timjami) maun mukaan. Artisokka maustuu aika nopeasti, mutta jos ne haluaa laittaa oikein muhimaan, niin sitten kannattaa lisätä öljyn määrää.

Kultani taisi muistaakseni jossain keskustelussa kysyä, minkälaisen kosinnan haluaisin. Ainoa vaatimukseni oli se, että kosinnan pitää olla tunnistettavissa kosinnaksi. Sitten kun kosinta tuli, niin kysymys oli kyllä selkeä, mutta menin niin pähkinöiksi, että kysyä möläytin: "Oliko tämä kosinta?"

Meille tuskin tulee mitään taustamusiikkeja, mutta jos tulisi, niin valitsisin varmaan jotain klassista ja hempeää jazzia. Esim. Ella Fitzgerald for lovers -levy toimisi hienosti. Vastaavia kokoelmia löytyy muitakin.

Ajattelin teettää puvun, mutta käydä kuitenkin ensin sovittelemassa vuokra-/valmispukuja ihan vain siksi, että näkisin, sopiiko malli minulle. Ja tietysti jos sattuu löytymään sopiva vuokrapuku, niin pääsee helpommalla.

Olen ihastunut tähän malliin, mutta vähän epäröin, sopiiko noin raju merenneitomalli minulle. Väri on kyllä aivan täydellinen, koska olen itsekin vaalea, enkä halua vitivalkoista pukua. Ehkä haluaisin pukuun myös yhden olkaimen, johon tulisi kukka/ruusuke vähän niin kuin siinä "kuuluisassa" Vera Wangin puvussa.

Jos päädyn teettämiseen, niin aion käyttää samaa ompelijaa kuin Kartio, koska Kartion puku oli yksinkertaisesti upea. Sekin on vain plussaa, ettei pukua tarvitse ostaa itselleen, vaan sen voi jättää liikkeeseen vuokrapuvuksi.