frouva09

Hei vaan. Suomessa myytävien hääpukujen myyntimäärät eivät minua itse asiassa juurikaan kiinnosta. Ajatella, että joku ihminen voi ihan oikeasti vain olla sitä mieltä, että kopiot näyttävät halvoilta ja, että piratismi on laitonta ja väärin kaikissa tilanteissa. Mielestäni on noloa kulkea kadulla väärennetty Burberry-huivi kaulassa tai kopio iPhone kädessä. Ruotsissa oli ihmisten hengenlähtö lähellä piratismin takia, kun värjättyä sianlihaa myytiin naudanlihana. En myöskään valitsisi vihkisormuksekseni isoa zirkonikivisormusta vain, koska muuten en saa isoa "timanttia". Ottaisin mielummin aidon sormuksen kokonaan ilman kiviä. En myöskään haluaisi, että joku toisi minulle häälahjaksi Tarjoustalosta ostetun "Mariskoolin", jonka jokainen laatu- ja materiaalitietoinen tunnistaa heti kopioksi. Asiat vain ovat niin, että aidon (ns. alkuperäisen) tuotteen on joku suunnitellut alusta loppuun. Tuotteeseen on panostettu kaikissa tuotantoketjun vaiheissa, koska sen halutaan erottuvan muista vastaavista postiivisessa mielessä. Nämä kaikki vaiheet vaativat työtunteja, rahaa ja investointeja. Tämän takia alkuperäisen tuotteen hinta on erilainen kuin kopion. Näin sen vain menee. Ollen kyllä mennyt itsekin muutama vuosi sitten naimisiin, eikä oma pukuni ollut kopio, vaan tarjouksessa ollut mallikappale (ovh. 2000 euroa ja itse maksoin puvusta 800). Toki olin netistä eri valmistajien pukuja katsellut, mutta vasta liikkeissä eri pukuja kokeiltuani aloin hahmottamaan, mikä tyyli itselleni oikeasti sopi. Ostamaani pukua en ollut netistä entuudestaan ihaillut, mutta kun kaunis ja minulle sopiva puku liikkeestä löytyi, sen ostin. Ja miten voit tietää, että puku on unelmiesi puku, jos et ole kaikkia maailman pukuja päässyt yllesi sovittamaan? Tuote kuin tuote näyttää hyvältä fotoshopatun mallin päällä, mutta se on taitolaji, että ymmärtää ja näkee, mikä itselle parhaiten sopii. Markkinoinnin tarkoituksenahan (hääpukufirmojen kuvien) on myydä mielikuvia, ajatuksia siitä, millainen haluaisit olla, ei siitä millainen oikeasti olet. Moni menee juuri tässä mielessä metsään, kun etsii viikko- ja kuukausikaupalla netistä toinen toistaan upeampia kuvia hääpuvuista ja lähtee sitten fanaattisesti toteuttamaan päähänpinttymäänsä täydellisestä. Ja valitan, mutta itse arvostan ensijaisesti laatua. Tosin täytyy sen verran myöntää, että olen nähnyt myös ns. aitoja hääpukuja, jotka ovat olleet ihan älyttömän halvan näköisiä. Varmaan kopiopuvuissakin on ihan ok-kappaleita, mutta suurin osa niistä on säälittävän näköisiä leikkaa-liimaa-teoksia. Mutta, jos tämänkaltainen mekko jollekin riittää ja on siinä valmis vihille menemään, niin siitä vaan. Toivottavasti rakkaus sentään on aitoa! Se naimisiin menossa kuitenkin on se tärkein asia.

Pakko osallistua keskusteluun tälläkin foorumilla. Olin viikonloppuna mieheni kaverin häissä, jossa morsian oli tilannut pukunsa suoraan Kiinasta, nettikaupasta. Kyllähän puku kaukaa näytti suht. ok:lta, ja laatutiedottoman katsojan silmissä mielestä luultavasti myös läheltä katsottuna. Mutta jokainen, joka yhtään ymmärtää materiaalien, ykistyiskohtien, kuten helmien, kirjailun, ym. tai puvun istuvuuden päälle ,näki heti, että halpa Tarjoustaloversiohan se morsiamen päällä oli. Tuskin kukaan tätä kuitenkaan morsiamelle suoraan sanoi (mikä on sääli), ei edes kaasot. Kaikkihan aina morsiamen pukua kehuvat kohteliaisuudesta, vaikka todellisuudessa olisivat purskahtamassa nauruun. Itse kun en morsianta kovin hyvin tunne, en puvun valintaankaan tietenkään osallistunut. Mutta jos olisin, olisin todellakin sanonut, että arvosta itseäsi ja hääpäivääsi edes sen verran, ettet tuollaisessa puvussa mene vihille. Ihmetyttää ihan suunnattomasti, eivätkö ihmiset nykyään yhtään arvosta häitään, kun ostavat ihan järkyttäviä, tuulipukukankaista lapsityövoimalla ommeltuja pukuja itselleen. Moni ei varmasti ostaisi arkivaatteitakaan jostain Halpahallista, mutta morsiuspuvun kyllä! Itse en ainakaan omissa häissäni olisi halunnut olla naurunalaisena ja pukea ylleni piraattiversiota, jonka joku 5-vuotias työhön pakotettu lapsi olisi pimeässä ja ahtaassa tehtaassa minua varten ommellut. Jos morsiuspuvun valinnassa raha on se tärkein valintakriteeri, ollaan hakuteillä. Ymmärrän hyvin, ettei kaikilla ole varaa 1000 euron hääpukuun, mutta pukuja saa edullisesti alennuksestakin ja käytettyinä. Ja toisaalta monessa muussa, vähemmän tärkeässä asiassa, kuten manikyyreissa ja hääkuljetuksissakin voi säästää. Puku on kuitenkin se, joka tekee morsiamen. Ja oletteko ikinä miettineet, että kohta hääpukuja ei enää kukaan suunnittele, kun valmistajat menevät konkkaan sen takia, että jälleenmyyjillä ei ole enää tarvetta aitoja pukuja tilata? Ja kuka maksaa enää suomalaisten eläkkeet ja teidänkin tulevien lapsienne lapsilisät, kun kaikki verorahat menevät ulkomaille? Tuntuu, että ihmisillä (varsinkin nykymorsiamilla) on realiteetit ihan hukassa. Pakko saada 1500 euron arvoisen Maggie Sotteron kopio, vaikka omat häät vietettäisiin jossain liikuntahallissa koripalloverkkojen alla. Eikä minulla siis todellakaan ole mitään liikuntahallihäitä vastaan, mutta hieman pitäisi miettiä kokonaisuutta. Ennen mietittiin, mikä tyyli, malli ja hintaluokka kenellekin sopii. Nyt pyritään kaikki viettämään häitä ns. rikkaiden ja kuuluisien tapaan, mutta huonolla menestyksellä. Sori vaan vuodatus, mutta nykymorsiaimet voisivat hieman ajatella, mitä Kiina-kopiot oikeasti tarkoittavat, ja kuinka moni ihminen näiden kopioiden takia on joutunut ja joutuu kärsimään. Oli aika, jolloin oli tendikästä saada Mustamäen torilta ostettu piraatti-CD tuliaisiksi Tallinnassa käyneeltä sukulaiselta. Mutta oikeasti, nyt on kyse yhdestä elämän tärkeimmästä päivästä, hääpäivästä, jota pitäisi mielestäni arvostaa niin paljon, ettei kulkisi alttarille tuulipukukankaasta valmistetussa valkoisessa jätesäkissä, jonka pintaan on liimattu vino rivi muovisia "timanttikoristeita".