Aahva

Rouva
  • Content count

    36
  • Joined

  • Last visited

About Aahva

  • Rank
    Juniori

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Leipoessani ja käsiä rasvatessani otan pois. Pitäisi opetella uudestaan käyttämään tiskihanskoja, kädet kuivuu ja pelkään, että sormus naarmuuntuu tms.
  2. Keltakultainen 2,7mm leveä kivetön sormus 80€. Miehellä yhdistetty kihla-/vihkisormus.
  3. Ihan uskomattomia summia ihmisillä mennyt. Meillä on molempien kanssa ihan minimitulot ja vieraita oli noin 30. Yritimme tehdä kaiken mahdollisen itse, mm. anoppi teki hääkakun, askartelimme itse karkit ja kortit, ei ollut mitään ihmeen häälehteä (mikä se on?), puku oli käytetty, samoin kengät... Häämatkalle emme ole vielä vuoden päästä häistä päässeet. Kaikki oli mielestäni ihanaa, enkä enempää olisi edes osannut toivoa
  4. Meillä tuli kirkkohäät siitä huolimatta, että mies on ateisti. Hänen läheinen ystävänsä on pappi ja vihki meidät. Sillä oli miehelleni suuri merkitys. Itse uskon Jumalaan ja koen kirkon pyhäksi paikaksi, mutta en ole uskovainen perinteisessä mielessä. Uskoni on muuttunut elämänkokemuksien myötä ja on hyvin henkilökohtaista. Sitten on tietenkin lisäbonuksena se, ett saa ne hienot puitteet, urut, musiikin, vihkikaavan ...
  5. Kyllä tuo kestävyys alkoholin suhteen vaihtelee paljon eri ihmisillä. Itse en todellakaan halunnut enkä aikonut humaltua omissa häissäni. Ennen vihkimistä en juonut yhtään mitään (toisaalta en varmaan pystynyt syömäänkään mitään). Häissä sitten alkumaljan jälkeen tarjoilijat pitivät huolen siitä, ettei samppanja pääse loppumaan kummankaan lasista. En pystynyt arvioimaan juoman määrää, kun sitä hienovaraisesti lisättiin. Minulla on ikävä taipumus juoda liian nopeasti, vaikka en haluakaan varsinaisesti tulla humalaan. Lisäksi ruoan kanssa tarjoiltiin viiniä. Mitään drinkkejä tai olutta en juonut. Arvioisin juoman määräksi viitisen lasia. En käyttäytynyt tyhmästi, örveltänyt tms, mutta alkoholi nousi silti ikävästi päähän. Suhteeni äitiini on vähän ongelmallinen ja hän meni töksäyttämään jotain todella loukkavaa, mikä täysin pilasi tunnelmani loppuillaksi. Mennessämme hotelliin meille kehittyi mieheni kanssa jonkinlainen riita. Ilta ei todellakaan vastannut odotuksiani. Alkuosa päivästä oli ihana ja koskettava, mutta loppu ei totta vieköön ollut mikään Maailman Ihanin Päivä. Aamulla olo oli hirveä. Minulle tulee jo pienestä määrästä alkoholia helposti hirvittävä migreenikohtaus, jonka oireet siis muistuttavat krapulaa, mutta kohtaus voi siis joskus tulla jo yhdestä tuopista. Päätä särkee ja oksettaa. Poistuessamme hotellista olin äärimmäisen kiusaantunut ja tunsin oloni rähjäiseksi. Kotona makasimme sängyllä oloamme kohentaen. Viestini morsiamille siis on: tuntekaa rajanne, jotta siitä kauan odotetusta päivästä jäisi todella kauniita muistoja. Tietysti näin myöhemmin muisteltuna meilläkin päällimmäisenä ovat ne kauniit ja herkät hetket ja vaikkapa kuullessani häävalssimme liikutun aina kyyneliin.
  6. Melkein voisi kysyä, mitä tekisin samallatavalla... Valitsisin varmaan erilaisen puvun, siirtäisin hääpäivää niin, että suunnittelulle jäisi riittävästä aikaa, valitsisin toisen kampaajan ja meikkaajan tai tekisin homman itse, toisen kuvaajan... Sanoisin tarjoilijoille, etteivät täyttäisi lasejamme koko ajan, olisi ollut kiva olla selvä, eikä potea hääaamuna krapulaa -tulin huomaamattani juoneeksi liikaa ja alkoholi aiheuttaa minulle herkästi migreenikohtauksen, joka on eri asia kuin krapula. Miehelleni alkoholi ei tee myös hyvää ja hääyö menikin kivasti riidellen!
  7. Olen tyytyväinen Kihla on Kalevala Korun Uskelan kapean korun tapaisesti kuvioitu kivetön, 2-3mm leveä keltakultasormus, vihki samanlevyinen, edestä koholla olevien timanttien kohdalta hieman leveämpi keltakultasormus. Yhteisleveys on sopiva minulle, leveämpi tuntuisi tukalalta. Vihkisormus etenkin on minulle rakas, se on Lontoosta matkallamme hankittu antiikkisormus, eli luonnollisesti uniikki ja "sattumalta" löydetty. Etsimme siis sormusta tarkoituksella, mutta mitään tiettyä mallia ei minulla ollut mielessä ja kun sormus löytyi, se vain tuntui oikealta. Ainoa haitta on se, että kivet välillä tarttuvat tekstiileihin, mutta pyrin välttämään sen, se on pieni hinta
  8. Kerran, ihan tovi sitten, vajaa vuosi häiden jälkeen. Haikeuttani sitä sovitin. Tosin myyn sen kyllä pois, jos joku ostaa Käyttöä sille tuskin tulee, en aio sitä mitenkään muokata.
  9. En käynyt, ei niitä tarjottu tai siihen tarjoukseen "kuulunut". En kehdannut kieltäytyä. Anoppi varmasti oli tyytyväinen, samaa tyyliähän hänkin suosii kun on vanhempi ja käy ko. kampaajalla vuodesta toiseen.
  10. Olisin ehdottomasti vaihtanut kampaajan ja meikkaajan (sama henkilö). Anoppi halusi tarjota minulle ko. palvelut, kun olin suunnitellut itse meikkaavani ja laittavani hiukset (rahaa ei juuri ole ja olen kyllä ihan pätevä noissa hommissa). Otin lahjan kohteliaisuuttani vastaan, mutta kampaaja-meikkaaja oli keski-ikäinen nainen, jolla anoppi oli käynyt varmaan parikymmentä vuotta ja jonka kanssa hän oli ystävystynyt. Naisella ei ollut juuri ammattitaitoa ja näkemystä, hän oli tottunut tekemään samanlaisia, aikansa eläneitä juttuja vuodesta toiseen. Kun yritin selittää hänelle, mitä halusin, hän tyrmäsi ajatukseni, selitti, ettei minulle sovi se ja se ja ettei hän osaa tehdä esim. lettejä. Hän laittoi hiukseni perinteiselle nutturalle, josta en pitänyt ja meikkasi minut vahvoilla väreillä, jotka saivat minut näyttämään ikäistäni vanhemmalta, kun tyylini on kevyt ja raikas ja olin toivonut hentoa, keijumaista tyyliä, esimerkkinä haltiat Taru sormusten herrasta -elokuvassa. En pidä hääkuvistani, osasyynä epäonnistunut stailaus ja toisena - huono valokuvaaja, jolla ei myöskään ollut näkemystä...
  11. Keskityin niin siihen, etten kompastu puvunhelmoihin, että vakavalla naamalla varmaan mentiin... Liikuttava hetki se kyllä oli. Hymyä rupes tulemaan varmaan siinä ulkona, kun puhallettiin saippuakuplia.
  12. Hindunimeni tarkoittaa rakastettua - toivottavasti se on enne :)

  13. Menimme kuuntelemaan ja sulhon vanhemmat tulivat myös, omani asuvat eri kaupungissa eivätkä varmaan muutenkaan olisi tulleet. Silloin sattui olemaan pääsiäissunnuntai ja tilanne oli vielä tavallista juhlavampi ja lopussa oli ehtoollinen. Mieheni tuli kanssani ehtoolliselle, vaikka on agnostikko vähintään, se merkitsi minulle todella paljon, ikään kuin osoitus siitä, että jaamme yhdessä jonkin arvokkaan asian. Siinä sitten kyynelehdin... Ja olihan se sykäyttävää kuulla ne omat nimet, asia tulee silloin vielä todellisemmaksi.
  14. Kyllä kokemukseni perusteella melkein suosittelisin, että kuvat kannattaa ottaa hyvissä ajoin ennen seremoniaa, ehkä jopa koekuvauspäivänä. Minulla myös oli vanhanaikainen ajatus, että sulho ei minua näkisi hääpuvussa ennen alttaria ja yö vietetään erikseen ennen hääpäivää. Näin myös teimme. Tuntuu, että jos kuvauksen ottaa ajoissa etukäteen, on helpompi keskittyä kunnolla kuvaukseen eikä tarvitse jännittää kuvauksen kestämistä ja vieraiden odottelua. Meillä oli myös valtaisa tunnekuohu seremonian jälkeen ja kuvat eivät olleet odottamaani tasoa (useammasta syystä!). Vuorovaikutus kuvaajan kanssa sujuu varmasti paremmin silloin, kun on kunnolla aikaa. Jos nyt voisin valita, mitä tekisin, vaihtaisin kuvaajan ja kävisin kuvissa jo mielellään koekuvauspäivänä. Meillä oli hääpäivänä tiukka aikataulu ennen seremoniaa.
  15. Me oltiin oltu yhdessä 9kk kihloihin mennessämme ja siitä neljän kuukauden päästä oli häät. Vähän kiire oli suunnitella kaikki, mutta etenkin mies halusi avioitua mahdollisimman pian.