Lenore

Rouva
  • Content count

    401
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Lenore

  1. Meille on tulossa lahjalista ja juhlainfossa maininta, että halutessaan vinkkiä voi katsoa listalta. Lahjalista tulee ihan vaan nettiin. Avasin häämessuilla myös Stockalle listan, mutta en tiedä aktivoidaanko sitä. Netissä olevassa lahjalistassa voi jokainen vieras ostaa lahjan mistä haluaa ja millä hinnalla haluaa, Stockan listalta lahja pitäisi ostaa sieltä ja hinta onkin yleensä samalla korkeampi. Päädyttiin lahjalistaan, sillä ei haluta pyytää rahaa ja lahjauteluita tulis sukulaisilta kuitenkin, koska ei tunne meitä niin hyvin. Listan avulla säästetään molempien vanhempia, jotta niille ei ole koko ajan porukka soittamassa ideoita Ja kavereiden ylilennokkaita ideoita pystytään ehkä vähän rajoittamaankin lahjalistan avulla
  2. Mun pitää tätä hieman pohjustaa, jotta osaan selittää mikä aiheuttaa nää tuntemukset mun sydämessä. Olin siis itse aikoinaan varma, että kun tapaan sen oikea niin ilotulitukset räiskyy ja korvissa soi. Olinhan aina ollut kova ihastumaan melko rivakasti, vaikka ihastus yleensä loppui yhtä nopeasti. Lopulta tutustuin sulhooni enkä edes muista meidän ensimmäisiä kohtaamisia. Lopulta mun silmät aukes siinä vaiheessa kun yksi opiskelukaveri heitti vain lauseen "Entäs Raga (sulhoni), mikäs se juttu on?" Ihmettelin pitkään, että miten niin, mistä se ton repäs, ei meillä ollu ollut yhtään minkäänlaista juttua, oltiin ehkä saatettu puhua toisillemme, jos oltiin samaan porukkaan hetkeksi jouduttu, that's it. Sen illan jälkeen tosiaan mietinkin, että hetkinen, entäs tosiaan Raga. Siitä lähti meikän tunteissa ja ajatuksissa melkoinen hulina, joka kestikin sitten pari kuukautta. Jälkikäteen kun miettii tota paria kuukautta, taisi ruveta olemaan jo kaikille muille selvää, että Lenorea vietiin. Lopulta päädyttiin treffeille ja seurustelu alko. Luotin tavallaan siihen, että koska kyseessä ei ollut vain nopea ihastuminen, voisi tunne kestää pidempään. Muistan, että kun oltiin tapailtu pari viikkoa, mietin, että enhän mä tunne tätä koko tyyppiä. Tää huomio tahto tulla vähän puun takaa, sillä koko ajan oli tuntunu siltä, että ollaan tunnettu pidempään, meillä meni niin moni ajatus yksiin. Tunsin oloni rakastetuksi, halutuksi ja turvalliseksi Ragan kanssa, eikä noi tunteet oo hävinny mihinkään. Koin myös ensimmäisiä kertoja koti-ikävää kolmisen kuukautta seurustelun alkamisesta, kun olin erossa Ragasta arviolta vaivaiset viisi päivää. En siis pienenäkään potenut koti-ikävää vaikka kotiin olikin aina kiva mennä. Raga sai mulle sen ensimmäistä kertaa aikaiseksi. Viimeinen "niitti" omalle kohdalleni tuli, kun selailin läpi jotain "ikivanhoja" päiväkirjoja. Noh, ei ne ollut kun arviolta neljä vuotta vanhoja, mutta oma elämä oli kuitenkin muuttunut melko paljon noiden teinivuosien aikana, mutta niinhän se kaikilla. Päiväkirjasta löytyi kirjoitus siitä, minkälaisen miehen minä haluan. Olin sillon varmaan taas päätä pahkaa ihastunut johonkin lukion abiin tai vastaavaan, ja kirjoittanut "romantiikannälkäisenä" tuollaisen listan. Luin listan läpi ja tosiaan, pystyin yhä sanomaan, että jokainen kohta piti paikkaansa, tuollaisesta miehestä minä haaveilen. Luin listan uudelleen läpi ja tajusin, että joka ainut listan kohdista osui Ragaan. Asia tuntui sillon aivan yhtä imelän siirappiselta, mitä se kuulostaa tässä, mutta niin se vain oli, Raga on mun unelmien mies. Nyt kolme ja puoli vuotta myöhemmin, ajattelen yhä samoin. Raga saa mut nauramaan kun olen pahalla päällä, se osaa lohduttaa kun itkettää ja se saa mut tuntemaan oloni tärkeäksi. Jännä, että tätä kirjottaessakin leviää lämmin ja kilhelmöivä tunne joka puolelle, kun vain muistelenkin noita alkuaikoja tai mietin meidän arkea
  3. Mua tällä hetkellä jännittää se, että osaanko juhlissa olla vaan ilman, että koko ajan mietin sitä, pitäiskö mun jotenkin "ohjeistaa" vieraita... Tarkoitan tällä sitä, että mietinköhän koko ajan vain, miten vieraat viihtyvät vai pystynkö vain tarttumaan hetkeen
  4. Meillä kihlauksesta kerrottiin postitse, joten suoraa reaktiota emme tiedä, myöhemmin kovin onnittelivat ja olivat hyvin onnellisen oloisia. Hääpäivästä kerrottiin samana päivänä, kun vanhempamme tapasivat toisensa, joten osa puhtaasta reaktiosta meni sen takia varmasti suoremmin, koska "jännittivät" samalla toisiaan. Muuten suhtautuminen hääuutisiin on ollut hyvin pitkälti molempien vanhempien tyylisiä, ei ylimalkaista innostuneisuutta, mutta ei myöskään välinpitämättömyyttä. Ovat olleet hyvin onnellisia meidän puolesta, mutta antaneet meidän rauhassa järjestää meidän näköiset häät
  5. Asuinpaikkakunnallamme. Kaupunki ei ole kummankaan kotipaikkakunta, mutta oma sukuni on täältä päin kotoisin. Olemme tavanneet täällä ja asuneet koko parisuhteemme ajan täällä. Täällä toivomme asuvamme vielä paljon pidempään.
  6. Meillä häihin aikaa 7 kk ja viikko. Kavereille järkättäviin erillisiin juhliin on hääpäivästä vielä yksi viikko lisää, eli siis 7 ½ kk. Hoidettu pääasioista: ~ Kirkko varattu ja pappi sovittu ~ Juhlatilat molempiin ~ Kaaso ja bestman pyydetty molempiin juhliin ~ Morsiammen puvut molempiin ~ Sulhasen puku hääjuhlaan ja pääosin myös kaverijuhliin ~ Sormus hankittu ~ Hääyöpaikka varattu ~ Kutsut suunniteltu molempiin ja postimerkit hankittu ~ Vieraslistat suunniteltu Tekemättä pääjutuista: ~ Valokuvaajan varaaminen ~ Bändin varaaminen ~ Ruuan suunnittelu kaveribileisiin ja tarvittavat varaukset ~ Häämatkan päättäminen ja varaaminen ~ Kukkien suunnittelu ~ Somistusten suunnittelu ja tarvikkeiden hankinta ~ Kampauksen ja meikin varaaminen ~ Miehen kaverijuhlien puvun liivi tms. ~ Esteettömyystodistus (tosin ei voikaan hoitaa vielä)
  7. Meillä on molemmilla muutamia "tuntemattomia". Itse en tunne miehen enoa perheineen enkä toisen enon leskeä. Mies ei puolestaan tunne minun puolelta kutsuttavista kummiani, erään sukulaisnaisen miestä, yhtä serkkuni lasta eikä yhden kaverini miesystävää. Näiden lisäksi tällä hetkellä emme kumpikaan tunne miehen kaverin avopuolisoa, mutta tilanne saattaa muuttua ennen häitä
  8. Kyllä se meillekin taitaa olla jo aikaisemminkin vilahdellut kolmikko: 1. Valokuvat - suurin ja tärkein muisto juhlasta 2. Juhlapaikat - sopivaa idylliä meidän makuun ilman, että pitää käyttää omaisuus koristelemiseen 3. Puvut - pakkohan se on myöntää, ei sitä missä tahansa vaatteessa halua tulla vihityksi
  9. Ollaan siis itse tehty kortit muuten, mutta painatus tilattu paikallisesta digipainosta. Tekeminen oli meikäläiselle helpointa ihan MS Vision kanssa, sillä se oli tutuin.
  10. Tässä meidän versiot nyt lopulta. Valkoiset ovat viralliset hääjuhlan kutsut ja punainen on kavereille lisäksi menevä kutsu rennompaan illanviettoon hääjuhlan jälkeen. Kortit on siis itse suunniteltu ja tehty, mutta muualla painatettu, eli tosiaan osittain valmiina tilatut, pohja ei vain ollut valmis. Edit. Korjasin kuvalinkin
  11. Nyt on vihkikin jo kaiverrettu ja siihen tuli tuli meidän tuleva yhteinen sukunimi ja päivämäärä sekä "sarjaan kuuluvasti" vihkikaupunki. Eli nyt siis tulee seuraava pari: kihla: Etunimi pvm - kosintapaikka vihki: Sukunimi pvm - vihkikaupunki Sulholle pitää vielä kaiverruttaa hääpäivä kihlaan, mutta se lähempänä h-hetkeä.
  12. Meidän marrashäihin on tulossa tällaiset kortit. Kortit on itse koneella väkerretty ja painatetaan hieman huokoiselle valkoiselle paperille. Meillä ei sinänsä ole teemavärejä tai muuten teemaa, mutta lopulta lintuja rupesi kerääntymään eri tavoin: kortit, kakkukoriste, koristeet... Nyt siis mennään näillä Edit. Lisäsin kuvan konkreettisista korteista. Edit 2. Korjasin kuvalinkit
  13. Noin 800 metriä kun autoteitä seuraa ja 500 jos menisi kävellen. Eli ei siis juuri mitään täälläpäin!
  14. Meillä paikkoja rajoitti pois listalta ensimmäisenä hinta. Lisäksi yksi paikka oli melko kaukana ja vaikeasti löydettävissä, eikä siellä olisi ollut tarpeeksi istumatilaa sijoittaa vieraita rennosti. Yksi paikka ei ollut mieleemme tarpeeksi siisti emmekä jääneet odottamaan, vaikka paikkaan oli kuulemma tulossa täysi pintaremontti puolisen vuotta ennen häitä. Yksi ravintola oli aivan mielettömän ihana ja persoonallinen, mutta kun mietimme, että sulho tulee olemaan frakissa, niin paikka oli hieman liian rento. Viimeisin vääntö kahden välillä loppui lopulta siihen, että toisessa ei olisi saatu kaikkia vieraita samaan huoneeseen istumaan ja sinne olisi pitänyt etsiä erillinen pitopalvelu, joten siinä tapauksessa halvempi hinta hävisi helpolle vaihtoehdolle. Eli tiivistettynä syyt paikkojen joutumiseen pois listalta olivat - Korkea hinta (yli kipukynnyksen meneviäkin löytyi) - Vaikea löytää - Epäsiisteys / selkeä kulahtaneisuus - Liika rentous verrattuna juhlaan muuten - Vaativa työmäärä
  15. Meillä koko talon vuokra on 250 € juhlapäivältä. Hintaan sisältyy pöytäliinat, astiat sekä perinteiset valkoiset servetit, kangasservetit lisämaksusta. Ruoka on otettava talon omasta ravintolasta, mutta se on seudun halvimpia, 25 - 35 € / hlö, joten olemme oikein tyytyväisiä.
  16. Muutamia kuvia Lappeenrannan Upseerikehosta. Kerhorakennuksesta ei ulkopäin ole kovin paljoa kuvia netissä, mistä näkisi koko talon, mutta tässä nyt yksi. Tykistöpään sisäänkäynti Kuva Lappeenrannan kerhon sivuilta Talo on tavallaan kolmiosainen, sillä juhlasali erottelee kaksi päätyä toisistaan. Toiseen päätyyn saa 70 - 90 istumapaikkaa ja toiseen n. 50. Juhlasaliin saa jopa 100 ihmiselle istumapaikan. Ja samaan tyyliin kuin kaizulla, ovia voi tarpeen tullen sulkea vaikka pöytien siivoamisen ajaksi, mikäli siltä tuntuu. Juhlasali Kuva sulhoni ottama Edit. Typottelua
  17. Alustava varaus tehtiin arviolta 15 kk ennen häitä ja tasan vuosi ennen vahvistettiin se.
  18. Hääpäivä valikoitui "sarjaan sopivaksi". Olemme aloittaneet seurustelun aikoinaan marraskuussa, avovaimo minusta tuli myös marras-joulukuun vaihteessa ja kun vuosipäivämme osui sopivasti lauantaille, niin se valittiin hääpäiväksi. Pitkään olin kuvitellut itselleni kesähäät, mutta marraskuu tuo häihin oman tunnelmansa ja todennäköisesti ei ole juhlaruuhkaa kutsuttavilla
  19. Meillä sulhanen pukee frakin. Vaikka itse vihkiminen onkin ennen kuutta illalla, antaa etiketti nykyään kuulemma sen verran periksi, sillä pääpaino on illassa. Frakki istuu sulholle hyvin, on arvokkaan näköinen ja kaiken riemuksi se löytyy valmiiksi kaapista, joten ei tarvitse lähteä vuokraamaan toista Vieraille on pukukoodina kutsussa tumma puku, joten emme oleta vierailta frakkeja ja iltapukuja. Kuva: Jääskeläinen Oy
  20. Meillä budjetti oli 700 €, mutta omassa päässäni olin katoksi laittanut 500 €. Lopulta ostin siis puvun jonka lähtöhinta oli n. 800 €, mutta joulualen vuoksi -50% niin pysyttiin budjetin ja kipurajojen sisällä Ja Roslin, täällä meillä päin, Itä-Suomessa, alennusmyynnit tuntuivat olevan nyt loppuvuodesta, jotta saivat tilaa tulevan vuoden malleille. "Suurimmista" aleista en tiedä, tämä ostui itselleni sopivasti
  21. Omani oli lopulta n. 400 euroa, korjaukset vielä uupuu. Tuohon alushame päälle pari kymppiä sekä jokin olkapäille kirkkoon ja ne korjaukset niin vajaaseen 500 jää. Olin puvun kanssa puolisen vuotta etuajassa, mutta nyt sai hyvinistuvan puvun joulun takia poistohintaan vaikka malli ei vanha olekaan.
  22. Itse tiesin siitä, että se oli puku, jonka tiesin voivani ostaa saman tien, kun se oli päälläni. Muistakin puvuista oli jäänyt sellainen mielikuva, että voisihan sen ostaa, mutta sitä mielikuvaa ei ollut silloin kun puku oli päälläni (eli oma mieleni muunsi puvun paremmaksi, kuin se oli ). Valitsemani puku oli myös muiden mielestä hyvä, niin tiesin, etten keksinyt sitä päästäni.
  23. Näin myös kävi, eli lopulta sulhanen oli morsiuspukuliikkeen myyjän jälkeen heti seuraava, joka puvun päälläni näki - eli siis jopa ennen kaasoa. Ei haittaa, sillä tosiaan kuvaus tulee olemaan ennen vihkimistä Ja tiedänpähän nyt, että hän pitää valitsemastani puvusta!
  24. Loppujen lopuksi sovitettuja pukuja taisi tulla jopa yli 15, en tarkalleen muista, mutta noissa luvuissa pyöritään. Näistä muutamat olivat täysin väärän kokoisia ja ne otettiin pois oikeastaan saman tien kun olin saanut ne päälleni. Osaa pohti sitten kauemmin ja osaa vähemmän aikaa. Lopulta ostamani puku oli kolmannen sovituskerran ensimmäinen puku, eli noin kymmenes puku päälläni.