Lenore

Rouva
  • Content count

    401
  • Joined

  • Last visited

Posts posted by Lenore


  1. Minä värjäsin pukuni. En sitä raaskinut myydä, muttei sitä valkoisena olisi koskaan tullut käytettyä, joten päätin ottaa riskin - jos värjäys ei onnistuisi, en menettäisi mitään, sillä en sitä olisi tosiaan käyttänyt valkoisenakaan, mutta onnistuessaan saisin puvusta iltapuvun.

     

    Mietin muitakin värejä, mutta päätin ottaa mustan, sillä tiesin sen riskinä olevan lohenpunaisen/oranssin. Kun mekko lopulta tuli ulos koneesta, oli päävärinä hieman hopeahkon sävyinen harmaa, koristepitsit mustat ja oranssia tuli vain korsitepitsien tukitylliin sekä vuoren alla olevaan alushameeseen ja alla oleviin tukinauhoihin. Tietysti puvussa näkyy tarkasti katsottaessa mustia pisteitä yms. mutta se riski kotivärjäyksessä aina on :)

     

    Muoks. pukunani siis tämä Sincerity 4527


  2. Ja jos huntuasiaa miettiin suomalaisen historian kautta, on hunnutettu nainen tarkoittanut naimisissa olevaa naista, ei neitsyttä. Se, että nainen alkoi käyttää huntua mentyään naimisiin, näkyy yhä mm. kansallispuvuissa - ei naimaton nainen tai lapsi saa käyttää huntua kansallispuvun kanssa, kun taas naimisissa olevilla on joissain puvuissa päähineenä huntu ja vielä valkoinen sellainen. :)

     

    Itselläni oli huntu. Olisin väittänyt suoralta kädeltä, että huntu oli päässä kuvaamisen ja vihkimisen ajan, mutta katsottuani kuvia hääpäivältä, oli huntu näköjään päässä pääruokaan asti. Otin hunnun siis pois ruokailun jälkeen, ennen kakun leikkausta. Minulla huntu oli sopivan mittainen (n. polviin) ja se pysyi hyvin kampauksessani, mutta halusin tietenkin saada näytille myös nätisti laitetun nutturan, siksi en pitänyt huntua koko päivää päässä :)


  3. Meillä meni yhteensä n. 180 e kaikkiin koristeisiin ja osa siitä saatiin takaisin häiden jälkeen. Siihen sisältyy sekä juhlapaikan portaille tuodut kynttilälyhdyt, pöytien maljakot ja koristeliinat, pöytien kynttilät, koristekukat sekä sivupöytien koristeet.

     

    Ostimme maljakot ja kaitaliinat käytettyinä, lisäksi myin maljakot sitten eteenpäin seuraavalle morsiolle. Kukat ostettiin ihan vain Prismasta ja Plantagenista, sillä niistä sai halvimmalla - sulhanen veljensä kanssa asetteli kukat juhlapöytien maljakoihin. Muut koristeet tuli tehtyä itse, ostin vain askartelukaupasta ja Ikeasta jotain materiaaleja.

     

    Pitkälle päästiin sillä, että se mitä ei ollut pakko hankkia omaksi, lainattiin. Ja erikoisemmat ns painotuotteet tehtiin itse - meillä oli esimerkiksi lopulta uniikit tuikut pöydissä, kun modattiin vain Ikean halpoja tuikkukippoja (joita oli siis jo kotona). Osan pöydän koristuksesta teki juhlapaikalla olleiden kangasservettien tyylikäs taittelu, jolloin pöytä näytti valmiilta ja koristeelliselta ilman suurempia kommervenkkejä :)


  4. Meillä oli syvä tarkoitus tehdä avioehto, mutta yhä se on tekemättä, häistä kohta 3 vuotta. Me halusimme lähinnä suojata perinnön - esimerkiksi mieheni ei kuuluisi periä sukumme omaisuutta (esim. mökkiä) minun siskoni ohitse, jos minulle kävisi jotain, ja päinvastoin. Nyt kun meillä on poika, on asia jo hieman eri juttu, mutta tämä on siis kyllä yhä mielessä.

     

    Osa on sitä mieltä, että "me siis ajattelimme erota joskus", mutta ei. Meillä esimerkiksi oli oman talomme ostossa hyvä, että (iäkkäällä) pariskunnalla oli ollut avioehto - emme olisi saaneet taloa ostettua muutoin kuin ehkä vuoden päästä ja leski olisi joutunut kituuttamaan hänelle ison talon kustannusten kanssa pitkään. Eli ei avioehto mielestäni ole eroon valmistautumista vaan järkevää tulevaisuuden turvaamista. :)


  5. Meillä anoppi ei siis sanonut mitään. Ainoastaan lähinnä painottivat, että turha laittaa liikaa rahaa, kun kyseessä on yksi päivä. Lähinnä me kyselimme heiltä ja anoppi vastaili meidän kysymyksiin.

     

    Kysymättä kuulimme vain yhden kommentin ja se oli eräistä vieraista, että he kyllä toivovat pääsevänsä jotenkin osallistumaan juhliin. Tiesimmehän me sen, mutta ikää liikaa matkustaa välissä ollut reilu 300 km, joten järkkäsimme sitten lähempänä heitä anoppilassa erilliset kahvitukset ja tietty häävaatetus päällä :)


  6. Itse kävin sovituksissa lopettaneen Seremonian lisäksi Parkon muotitalossa ja Elegantissa.

    Parkolla oli mielestäni ihan ok palvelu, mutta valikoima ei ole uusimmasta päästä. Siellä oli kuitenkin kyllä paljon tarjouksia ja ihastuinkin siellä yhteen pukuun. Osasta puvuista näkee, että ovat olleet aikaisemmin vuokrapukuina, mutta on täysin pukukohtaista. Ompelupalvelua en siellä ole käyttänyt niin en siitä osaa sanoa, mutta tiedän suoralta kädeltä kolmekin eri henkilöä, jotka ovat ostaneet sieltä itselleen iltapuvun ja olleet tyytyväisiä (hoitivat ompelut muualla kyllä jokainen, joten vieläkään en siitä osaa sanoa). Suosittelen kyllä käymään katsomassa ainakin, ei siinä mitään menetä. Noiden ketjuun tulleiden kommenttien jälkeen en itse jättäisi pukuani sinne ommeltavaksi, mutta muuten sieltä voi oma löytyäkin (itse ostin sieltä vannehameeni). Lisäksi sieltä ainakin aikaisemmin sai opiskelija-alennusta kaikista ostoista (myös alennetuista), joten opiskelijalle suosittelen hyödyntämään edun! Aika tulee kuitenkin varata etukäteen.

    Elegantti on tainnut olla lopettamassa jo kolme tai neljä kertaa, pitäjä vaan tykkää hommastaan niin auki se yhä on. Eleganttiin on huomattavasti vaikeampi löytää ja oikean osoitteen kohdalla tuntuu, että on väärässä paikassa. Paikka on tosiaan sellaisessa pienehkössä, siinä miljöössä pihamajalta tuntuvassa rakennuksessa, mutta sisään vain - sisältä paikka on siisti, valoisa ja lämmin :) Myyjä on todella ammattitaitoinen ja ei käytä turhia korumaisia kehuja vaan kertoo kyllä pyydettäessä ihan aidon mielipiteensä, mutta ei siis ole mikään teilaajakaan! :) Palvelu oli hyvää, sovituksia sai tehdä rauhassa ja tunnelma oli muutenkin hyvin kotoisa. Taisin sovittaa Elegantissa eniten pukuja, olisiko ollut jopa kuusi pukua, joita päälleni kokeilin (ja itselläni valikoimaa rajaa reippaasti koko, eli en ole suoraan valtavirtakokoinen, mutta silti riitti pukuja jotka olivat sopivia!). Lopulta jätin yhden puvun varaukseen ja kaason kanssa käytyäni ostin puvun pois. :) Elegantissa oli enemmän tuttuja merkkipukuja kuin Parkolla, mutta omani nyt ostin istuvuuden vuoksi, en merkin takia. Elegantista kannattaa kuitenkin varmistaa, miten siellä voi maksaa. Kun itse kävin, en pystynyt maksamaan kortilla (visa electron), enkä ollut tajunnut varata käteistä. Lopulta minulla oli pankkitunnukset mukanani, joten pystyin maksamaan puvun verkkopankista siellä paikan päällä, muuten minun olisi pitänyt joko hakea rahaa tai noutaa puku vasta kun minulla on kuitti tilille maksusta :) Mutta kaiken kaikkiaan suosittelen! :)

    Ompelijaksi voin suositella Korjausompelu Maijan Majaa eli Maija Sillanpäätä. Löytyy Oprin talosta, osoitteesta Valtakatu 30 a, sieltä 3. kerros (eli pitää siis mennä valtakadun puolelta ja rappukäytävä nousee ennen Oprin ovea). Paikkana ompelimo ei välttämättä hirveästi vakuuta, mutta ompelujälki sitäkin parempaa! Sain puvustani todella kauniin ja oli jaksanut käsin ommella pukuni helmiä ja muita koristeita piilottamaan ompelujälkeä ja koristeli jopa laahuksennostolenkin! :)


  7. En ole tullut ajatelleeksi tätä laajemmin, katsotaan mitä tässä häiden jälkeen listaan päätyi :) Kaasolle saattaa tulla hieman enemmän, kun hän asuu paikkakunnalla ja bestman sekä seremoniamestari asuvat 2½ tunnin ajomatkan päässä.

    Kaaso

    Ennen häitä:

    - järjesti polttarit

    - kävi mukana pukusovituksissa (yhteensä 3 sovituspaikkaa kahtena eri päivänä)

    - mun kynsien laitto hääpäiväksi

    Hääpäivänä:

    - koristeluissa auttaminen (katsoi miehen ja bestmanin perään kun olin itse kampaajalla)

    - morsiammen pukemisessa auttaminen

    - valokuvauksessa auttaminen takkien kanssa

    - kirkossa ohjelmalehtien jakaminen

    - kimpun pitäminen kun olimme alttarilla

    - autoon ahtautumisessa auttaminen

    - pieni ohjeistaminen juhlapaikalla

    Lisäksi halusi itse ottaa vastuun jatkojen järjestämisestä nuorille vieraille täkäläisessä yöelämässä kun juhlat loppuivat puolelta öin.

    Häiden jälkeen yhdessä seremoniamestarin kanssa (pidimme erilliset pirskeet opiskelukavereille häiden jälkeen):

    - ohjelman suunnittelu

    - ohjelman vetäminen

    - apuvoimien järjestäminen

    - koristelussa auttaminen

    - tilojen ja majapaikkojen varaaminen

    Bestman

    Ennen häitä:

    - miehen polttareiden järjestäminen

    - appiukon tyytyväisenä pitäminen (eli appiukko kyseli bestmanilta paljon häihin liittyen ja vastaili sitten sille, sen minkä tiesi vastata) :D

    Hääpäivänä:

    - koristeluissa auttaminen

    - miehen pukeutumisessa auttaminen (jos siinä jotain oli, en tiedä)

    - kuvauksessa auttaminen

    - kirkossa ohjelmalehtien jakaminen

    - raamatun tekstin lukeminen

    - hääauton ajaminen lähtökuoppiin (sulho ajoi meidät hääpaikalle)

    - pieni ohjeistaminen juhlapaikalla

    - videokamerasta huolehtiminen yhdessä seremoniamestarin kanssa (sere kuitenkin pääasiassa kuvasi)

    Kaverijuhlien seremoniamestari

    Ennen häitä:

    - miehen kakkospolttareiden (koulukavereiden kesken) järjestäminen

    Häissä:

    - videokameran pyörittely

    Häiden jälkeen yhdessä kaason kanssa (pidimme erilliset pirskeet opiskelukavereille häiden jälkeen):

    - ohjelman suunnittelu

    - ohjelman vetäminen

    - koristelussa auttaminen

    - majapaikoista huolehtiminen, eli että jokainen vieras löysi tarvittaessa majapaikkaan

    Eli painottuu melkolailla pikkujuttujen kanssa auttamiseen polttareiden lisäksi. Meillä askartelut tehtiin omin voimin miehen kanssa ja näin kaasolle, bestmanille ja serelle jäi hääpäiväksi auttajan hommia. Oman lisänsä toi opiskelukavereille järkätyt juhlat, joiden ohjelmasta ja kulusta meillä ei miehen kanssa ollut mitään havaintoa vaan kaaso ja seremoniamestari hoitivat ne - sinnekin askartelut teimme kuitenkin miehen kanssa (lue, minä tein itse) ja koristelussa olivat mukana auttamassa. Siivoamisen aikaan olikin sitten molemmilla tukka sen verran kipeä, että teimme suurimman osan miehen kanssa kaksistaan, muutamia (yllättäviä) apuvoimia saimme muista vieraista :)


  8. Me maksoimme bestmanille ja kaasolle vain kukat (bestmanille viehe ja kaasolle rannekukka) ja kiitoslahjat. Molemmat saivat pukeutua haluamallaan tavalla, joten saivat valita päällensä jotain, mitä käyttävät muutenkin, emmekä osoittaneet "osta tuo" -ajatusmallilla yhtään mitään. Lisäksi minä lainasin omasta kaapistani kaasolle boleron ja bestman sai kaulaansa mieheni kravatin, joten niissä sinänsä säästivät, vaikkeivät niitä omiksi saaneetkaan.

    Muuten kaaso ja bestman kulkivat hääpäivänä meidän autossamme (yölliset, juhlien ja jatkojen jälkeiset taksit hoitivat itse) ja tarjosimme kyllä aina ruuan jos olivat meillä palaveeraamassa ja jotain syötiin. Eli sinäsnä kaasolle ei suoranaisesti tullut suuria kulujakaan häidemme vuoksi, vaikka halusikin itse ostaa häihimme itselleen mekon.


  9. Meillä oli siis hääjuhlat kahdessa osassa - hääpäivänä oli kirkko ja hääjuhla, mutta viikkoa myöhemmin pidimme "pelkät hääbileet". Oma kaasoni asuu täällä päin Suomea ja oli nimetty kaasoksi myös näihin bileisiin. Miespuolista kaveria täältä ei pyydetty "kakkos-bestmaniksi" (koska hääpäivän bestman oli siellä vieraana), mutta nimesimme hänet seremoniamestariksi näihin rennompiin juhliin :) Eli aivan hyvin voi pyytää kaason, bestmanin ja seremoniamestarit myös rennompiin juhlallisuuksiin :)


  10. Meillä vihkiminen oli klo 15 ja hääjuhla loppui puolilta öin, josta nuoremmat vieraat lähtivät kaason ja täkäläisen ystävämme ohjaamana kaupungin yöelämään. Olimme ilmoittaneet loppumisajan vieraille jo kutsussa (sanoen siis että juhlimme puoleen yöhön saakka, ei sentään niin että "puolilta öin oltava ulkona"). Yksi syy tähän oli, että pidempään juhliessa olisi tullut ylimääräinen lasku korotetuilla henkilökunnan palkoilla. Juhlimme erikseen opiskelukavereidemme kanssa viikko häistä ja siellä viimeiset vieraat lähtivätkin sitten vasta viiden aikaan aamulla (jos ei lasketa niitä muutamia, jotka 'nukkuivat' juhlapaikalla) :D


  11. Tarkoituksenamme oli maksaa häät kokonaan itse ja olemme tehneet kaikki ostopäätökset ajatuksella, että se lähtee omasta pussista. Omat vanhempani tarjoutuivat myöhemmin maksamaan pukuni ja molempien vanhemmat maksoivat puoliksi "hääjuhlan" eli siis ruokailun ja juhlapaikan vuokran. Itsellemme jäi lopulta maksettavaksi kaikki se loppu, kuten bändi, sormukset, valokuvaus, kukat jne. Maksoimme siis kuitenkin suurimman osan itse.


  12. Meillä oli lopulta melko perinteiset häät, mutta jätimme suosiolla pois monia "nykyään yleisiä" juttuja.

    - Kirkolla ei pitänyt olla mitään riisinheittoja, saippuakuplia tai tähtisädetikkuja, pari vierasta oli nokkelana kuitenkin tuoneet omat riisit :)

    - Hääautoa ei oltu koristeltu mitenkään, menimme omalla autolla kirkolta juhlapaikalle.

    - Meillä ei ollut erityistä ohjelmaa hääjuhlassa kakunleikkuun, häävalssin ja oman tanssikavereideni pienen esityksen lisäksi. Eli ei leikkejä, ei kimpun- tai sukkanauhan heittoja. Tällä tavoin pystyttiin myös jättämään pois menu/ohjelmakolmiot.

    - Meillä alkoholitarjoilu kattoi alkumaljan ja avecin, ei muuta. Juhlapaikalla (ravintola) oli baari, josta vieraas saattoivat ostaa haluamansa alkoholijuomat.

    - Vieraille ei ollut hääkarkkeja tai muita muistolahjoja


  13. Minulla meikkaaja käytti hääpäivänä omaa puuteriani, jotta olisi ollut mahdollista lisätä samaa sävyä illan aikana, ja itse kävin ostamassa samanlaisen huulikiillon, jota meikkaaja käytti. En lisännyt meikkiä illan aikana, mutta puuteria olisin voinut lisätä, jos vain olisin tajunnut :D


  14. Meillä oli aluksi tarkoitus rajoittaa budjetti noin 5 000 euroon, mutta se huomattiin alimitoitetuksi jo aikaisemmin. Budjetti nousi arviolta 6 500 euroon ja lopullinen menoerä oli 5 900 euroa, joka ei sisällä häämatkaa (ei sisältänyt budjettikaan).

    Ei tunnu pahalta jälkikäteen, päivä oli ihana ja teimme mielestämme kaikissa valinnoissa fiksut päätökset :)

    Edit. ääkköset hävis


  15. Meillä juhlittiin kahteen otteeseen ja molemmissa puvuissa oli laahus. Hääpäivänä olleen puvun kanssa laahus ei aiheuttanut minkäänlaista ongelmaa. Pidin sitä auki suurimman osan päivästä, tanssien ajaksi nostin sen napilla ylös. Kukaan ei astunut laahuksen päälle, eikä se tarttunut mihinkään kiinni... eipäs kun kerran appiukko astui laahukselle kun asetuttiin onnittelujonoon, mutta se oli ainut! :D

    Vapaammissa, kavereiden kesken vietetyssä juhlassa laahus aiheutti hieman enemmän ongelmia. Suurimmat syyt olivat ahtaampi tila (useampi ehti astua laahuksen päälle) sekä kuraisempi keli, jonka vuoksi aina ulkona laahusta oli nostettava enemmän. Se juhla oli kuitenkin niin paljon vapaampi, että eipä moista jaksanut paljoa murehtia, kaappasi laahuksen vain käsivarrelle kun siltä alkoi tuntua :)


  16. Kutsuisin enemmän vieraita.

    Meillä suurin syy oli samalle päivälle sattuneet häät lähipiirissä, joka "vei" vieraistamme jonkin verran. Asia oli tietysti kyllä tiedossa, mutta päälle kun lasketaan sairastumiset ja muut, niin vieraita oli juhlatilaan nähden melko vähän. Nautin kuitenkin siitä, että nyt jokainen vieras oli kutsuttu, koska halusimme juuri heidät kutsua, joten lisävieraat olisivat saattaneet tuntua "täytteeltä", enkä halunnut sitä kenenkään vieraan kohtaloksi. Eli tavallaan tekisin toisin sen, etten pelkäisi vierasmäärän kokoa :)