Aubergine

"Almost The Puku" olisi maksanut n. 1 000 euroa, mutta omasta hidastelustani johtuen se meni toisaalle. Tästä vähän masennuin ja ajattelin, että ihan sama, otetaan sitten joku vaan. Sovin parin sadan euron iltapukuja, mutta ne eivät tuntuneet miltään. Yhtä valkoista koitin, vaikkei pitänyt, ja sehän se oli se The Puku. Hinta oli alle 500 euroa, jota pidin ihan kohtuullisena. Eli olisin ollut valmis maksamaan sen tuhannenkin euroa, mutta olin tyytyväinen että sain itselleni puvun kohtuu hintaan.

Ainakin näin pari viikkoa häiden jälkeen uusi nimi tuntuu oudolta ja keinotekoiselta. Lisäksi uuden nimen sanoessani joudun usein toteamaan, että ei, kyse ei ole siitä kuuluisasta suvusta. No josko tämä tästä pikkuhiljaa asettuisi ja muutuisi omaksi nimeksi? Toivottavasti ainakin.

Turku (Raision maistraatissa vihkiminen) 09.10.09

Sulhanen ei halunnut järjestää mitään suurta tiedotustilaisuutta kihlautumisestamme, joten anopin/ym. sukulaisten oli tarkoitus saada selville vasta seuraavassa "nenät vastakkain-tilanteessa". Jotenkin tuleva anoppi onnistui kuitenkin arvaamaan puhelimessa, että mitä oltiin tehty ja niinpä hän ehti järjestämään meille kihlajaiset kahden päivän varoitusajalla. Mukana olivat sulhasen lähisuku ja ystävät ja tietenkin minä. Vaikken huomion keskipisteenä haluakaan olla, tuntui kuitenkin mukavalta kun toinen halusi juhlistaa noin.

Kerroin omalle äidilleni, että olin kosinut miestäni. Äiti kyllä onnitteli, mutta ilmeisesti viesti ei ihan mennyt perille asti. Sillä seuraavan kerran kun puhuin asiasta (siis naimisiin menosta) niin äiti oli kovasti ihmeissään, että ootteko te menneet kihloihin? Oli siinä hieman naurussa pitelemistä omassa päässäni, mutta hyvin on otettu uutinen vastaan. Sulhasen sukuunkin tunnen olevani hyvin tervetullut, anopilla taisi olla jo huoli omista pojistaan.