Berenike

Jäsen
  • Content count

    9
  • Joined

  • Last visited

About Berenike

  • Rank
    Untuvikko

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Itse ajattelen niin, että esim. titaania ja hopeaa louhitaan joka tapauksessa monenlaisiin teollisuustarkoituksiin, ja jos näitä materiaaleja käyttää koruina niin tuskin on hirveästi osallistunut ekorikokseen. Kulta ja erityisesti timantit sen sijaan ovat ymmärrettävämpiä välttelymateriaaleja juuri eko- ja eettisten ongelmien takia. Tässäkin tosin kierrätys(timantti)sormus auttaa asiaa, sen materiaalithan on jo louhittu/tuotettu ja ekologinen jalanjälki on jo syntynyt. En kyllä valitsisi muovia sormukseen ihan jo siksikin, että en voi kannattaa öljyn turhaa käyttöä (muoviroskaa on joka paikka täynnä muutenkin), toisekseen muovisormusta ei voi mitenkään kierrättää, ja kolmannekseen muovisormus on mitä todennäköisimmin teetetty massatuotantona Kiinassa tms. halpa- ja riistotyövoimamaassa. Muovikorut on myös kuljetettu jollain tänne myyntiin, öljyä palaa siinäkin... Sen sijaan jalometallisormuksen voi teettää kotimaisella kultasepällä ja tukea paikallista työllisyyttä, palvelualoja ja luovia aloja - joita kannattaa ehdottomasti tukea enemmän kuin huonosti kestävien tuotteiden massatuotantoa epäeettisten ja epäekologisten työpaikkojen maissa. Enpä siis laskisi pelkkää MIPSiä ostoksia hankkiessani, vaan kokonaiskuvaa.
  2. Näitä kihlausketjuja kun lukee, törmää koko ajan ajatukseen, että kosinta on yksin miehen asia ja naisen ei tulisi koskaan milloinkaan joutua kosimaan. Tämän lisäksi nainen ei myöskään saisi mitenkään puhua/yllyttää/odottaa ja toivoa ääneen kosintaa, enintään saa heittää varsin naamioituja vihjauksia joita mies ei todennäköisesti edes tajua. Miksi ihmeessä näin? Miten kosinnan arvo tippuu, jos nainen kosii - tai nainen selkeästi kertoo, että haluaa jo kihloihin ja naimisiin? Toisessa ketjussa joku ihmettelikin, että yhteenmuutosta puhutaan ja sovitaan yhdessä, tulevaisuudensuunnitelmista sovitaan yhdessä (esim. mihin kaupunkiin lähdetään opiskelemaan/töihin), perheenperustamisestakin olisi hyvä puhua yhdessä. MUTTA. Kihloihin ja naimisiin - aiheesta jostain syystä ei saisi mistään syystä juurikaan puhua etukäteen eikä varsinkaan yhteisesti sopia. Toistan hämmästykseni: miksi ihmeessä näin? Ja miksi kaikki ne kosintapaineet kasataan miehelle? Helppohan se on naisen odotella ruusu-unelmissaan, että mies osaa lukea ajatukset ja kosia juuri oikein. Naisen ei tarvitse itse ottaa mitään riskejä, ei pelätä torjutuksi tai nolatuksi tulemista, ei jännittää ja panikoida sitä suuren kysymyksen esittämistä, ei nähdä vaivaa, kuluttaa rahaa, kerätä "paras kosintatapa"-listaa elokuvista jne jne... huh. Reiluako?
  3. Ketju on vanha enkä tiedä miten aktiivisia täällä enää ollaan, mutta kysyn silti - ja ihan ilman sarvia ja hampaita! Eli vaikka saattaa kuulostaa kettuilulta niin tämä on ihan oikea, ihmetyksestä kumpuava kysymys: Miksi käden pyytäminen on romanttista? Mikä siitä oikein tekee romanttisen eleen? Sekö ehkä, että sulhanen "tunnustaa" rakkautensa valittunsa vanhemmille tms.? Mutta eikös se jo ole muutenkin tiedossa, kun parit tyypillisesti asuvat pitkäänkin yhdessä ennen kihloja ja aviota? En arvostele muiden näkemyksiä, mutta itselleni käden pyytäminen ja alttarille saattaminen ovat aina kuulostaneet kovasti patriarkaatin hapatuksilta, ja varsinkin alttarille saatto jenkkimeiningiltä eikä suomalaiselta tavalta. En myöskään ihan ymmärrä, miksi MINUN parisuhteeni ja tulevaisuudensuunnitelmani kuuluisivat vanhemmilleni mitenkään (vaikka olemmekin tosi läheisiä)? Eli siksi kiinnostaisi kuulla, miten te muut tämän asian näette ja vähän tarkemmin perustein, kuin että "sehän on tapana"...
  4. "Jäitä hattuun", oletat, että hääpuheen välttely johtuu hössötyksen pelosta tms. Meillä tilanne on sellainen, että olen itse aina toivonut pieniä häitä tai jopa salahäitä tyyliin pikaisesti-maistraatissa-kahdestaan, kun taas mies on se, joka isot sukuhäät on ottanut puheeksi ja sellaiset haluaa. Eli mies haluaa juhlia isosti (kuitenkin suht edullisesti), muttei silti halua päättää vuotta saati tarkkaa päiväystä. Eli "Kvarkki" on ainakin meikäparin tapauksessa enemmän oikeilla jäljillä - mies on itse ottanut avion puheeksi, mutta varsinainen "naimapäivä" kun pitäisi päättää, muuttuu mies mykäksi pökkelöksi. Olen järkeillyt, että mies kyllä rakastaa, haluaa elää yhdessä jne., mutta jotenkin se "lopullinen" päätös tuntuu niin isolta askeleelta, että ehkä mies ei koe olevansa vielä valmis tai tarpeeksi aikuinen naimisiin. Aluksi olin loukkaantunut, mutta nyttemmin olen tajunnut, että hänen pitää saada kypsyttää asia omaan tahtiinsa. Meillä ei taatusti toimi se, että otan ohjat omiin käsiini ja alan varailla paikkoja, sillä se vain saa sulhasen kimpaantumaan ja kokemaan, ettei hänellä ole sanavaltaa oman elämänsä suhteen. Yksi iso tekijä lienee se, että vaikka mies toivookin isoja häitä, häntä ahdistaa keskipisteenä olo. Toivon, että kun parin viikon sisällä vietämme kihlajaisia (tosin ihan lähipiirin kesken eli ei koko suvun keskipisteenä kumminkaan!), mies saa hieman "harjoitusta" ja ehkä hääpelkokin lievittyy!
  5. Irtokommentteja kultamyyjältä: kultaliikkeissä on ohjeistus, että levyjä tulisi antaa katseltavaksi vain 1, max. 2 kerrallaan (koska viereen voi kiilata joku ryöväri ja napata sivusta koko levyn tai muutamia irtosormuksia ja häipyä). Eli myyjän pitää vain päättää, mistä levystä esittelyn aloittaa, eikä se välttämättä ole minkäänlaista kritiikkiä teidän maksukykyänne kohtaan. MUTTA: itse myyjänä teen niin, että aloitan mieluiten kalliimpien esittelystä, koska usein parit haluavat panostaa sormuksiin ja ovat valmiita maksamaan, ja toisaalta kalliimmissa sormuksissa on tavallisesti ne paremman näköiset mallit, etenkin jos timantillisia etsii. Jos hintataso on parille liian kallis, voi tahdikkaasti kyllä vaihtaa esiteltävät sormukset edullisempiin. Ei kuitenkaan ole myyjän asia alkaa neuvomaan sormusten ulkonäön kanssa. Kihlaudumme sulhon kanssa tänä viikonloppuna ja on ollut ihan virkistävää kierrellä liikkeitä asiakkaan näkövinkkelistä asiakaspalvelijan aseman sijasta. Meille on ollut alusta asti selvää, etteivät kihlamme tule olemaan samannäköiset, enkä halua kuulla yhdeltäkään myyjältä, että "pitäisi olla kun se on tapana". Ensinnäkin, sormusten ulkonäkö on aivan parin oma päätösasia. Samannäköisten kihlojen perinne johtuu mielestäni eniten siitä, että valmistajat tekevät kihloja sarjoina, jolloin yhtä ja samaa sormusmallia on saatavana koosta 15 kokoon 22 eli mies ja nainen voivat ostaa samanlaiset JOS haluavat. Itse myyjänä kyllä auliisti kerron asiakkaille, ettei tarvitse pakosti valita samanlaisia, tavallisesti kun miehellä ja naisella on aika erilainen maku ja erilaiset odotukset sormukselta: esim. mies ei halua timanttileikkauksia/koristelua ja nainen taas ei halua karua paksua rinkulaa. Tästä tiedosta asiakkaat ovat olleet vain helpottuneita, ettei tarvitsekaan yrittää niin suurta kompromissia vääntää!
  6. ^Mahtava kuulla! Netistä katseltujen kuvien perusteella olen AitoHelsingin koruista tosi innoissani ja kiva kuulla, että myös asiakaspalvelun pitäisi pelata. Erityisesti tuo palvelun nopeus on hieno juttu kun ei malttaisi sitten niitä sormuksia kauaa odotella... Muutkin, joilla on ko. firmasta tai kultasepästä (Harri Nukarinen) kokemusta niin laitelkaa ihmeessä infoa!
  7. Minustakin hyvä idea. Jos kuitenkin molemmista sormuksista pidät, niin käytä niitä mutta eri sormissa/käsissä. Sormusten kokoahan voi muuttaa, eli jos esim. oikea nimetön on vasenta paksumpi niin suurennuta sormusta hiukan. Jos taas et oikeasti pidä pikaisesti ostetusta rivitimanttisormuksesta, katsele rauhassa uutta ja ostakaa vaikka puoliksi se ensimmäisenä hääpäivänä (minusta olisi reilua ettei sulhanen yksin joudu kustantamaan jos on sen ensimmäisen vihkin kumminkin ostanut. Tai miten kenenkin rahavarat nyt antavat myöten!) Tuskin sulho siitä loukkaantuu. Kunhan et joka hääpäivän alla ala valittaa samaa asiaa...
  8. Ollaan menossa katselemaan titaanisormuksia Aito Helsinki - liikkeeseen (yllättäen Helsinkiin), kultaseppä Harri Nukarainen on erikoistunut titaaniin ja ainakin kuvagallerian perusteella TODELLA upeita ja uniikkeja sormuksia. Hintatietoja tms. minulla ei vielä ole mutta päivitän kun on käyty tsekkaamassa. Kotimaisia titaanisormuksen tekijöitä on tosi vaikea löytää, ja ainakin täällä sisä-Suomessa sellaisia ei taida olla ollenkaan... Mika Mäkiselle Turkuun soitin sormusasioista ja vaikkemme näillä näkymin sieltä tilaakaan kun emme pääse paikan päälle (eli emme uskalla ihan pelkän puhelin-ja sähköpostiasioinnin perusteella tilata), voin suositella asiakaspalvelun tasoa ja hintatasoa! Mäkisellä on mahtava, ystävällinen ammattiasenne. Haikailemamme kaltaiset sormukset (minulle yksinkertainen 4,5 mm leveä sileä flakka viistoreunoilla ja miehelle 7 mm leveä matattu ellipsiprofiili) olisivat tulleet maksamaan yhteensä n. 400e eli parisataa vähemmän kuin vastaavat GL-korussa. Hinta kohdillaan minusta. Saa nähdä miten tuolla AitoHelsingissä! *muoks* niin tämä viesti oli tarkoitettu titaanisormukset-osioon... en vain osaa siirtää enää, pahoittelut!