Ollessani aikoinaan ystäväni kaasona hän tarjoutui maksamaan minun kampaukseni. Kampaajalle mentiin sitten yhdessä aamulla ja morsiammen ollessa laitettavana, minä kävin hakemassa meille kaupasta herkkuja. Minusta tuo oli tosi kiva tapa aloittaa jännittävä hääpäivä. Itse en silloin osannut ollenkaan odottaa, että morsian kustantaisi minulle kampauksen, mutta tietenkin suostuin kun hän sitä ehdotti. Nyt kun olen itse liittymässä rouvakerhoon ja tämä samainen ystävä on puolestaan minun kaasoni, pidän jonkinlaisena itsestäänselvyytenä, että vuorostani maksan hänen kampauksensa. Mutta tuohon diiliinhän kuuluu myös se, että saamme viettää mukavan hemmotteluaamun yhdessä ja että hän on paikalla rauhoittamassa minun (tunnetusti suurta draamaa kehittäviä) hermojani Eli en odota kaikkien toimivan näin, mutta omalla kohdallani homma menee tavallaan jo vanhan kaavan mukaan. Puvut ja meikit kaaso hommaa itse. Joskin ihastuttuaan erääseen pukuni sävytettyyn yksityiskohtaan, kaaso yrittää nyt etsiä itselleen pukua jossa olisi samaa väriä (olkoon miten jenkkileffahömpötystä tahansa ), mutta se on hänen asiansa. Minä en tule hänen asuvalintaansa puuttumaan. Tuo kampausjuttu on kai minulle vaan yksi tapa osoittaa, kuinka paljon arvostan hänen tukeaan koko tämän hässäkän aikana.