TM_Whitney

Jäsen
  • Viestit

    4
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Käyttäjän TM_Whitney kaikki viestit

  1. Hei Rouvat! Vieläkö katsotte televisiosta hääohjelmia? Kysyn tätä siksi, että kaveripiirini ja jotkut lähisukulaiseni ihmettelee sitä, että katson yhä telkkarin hääohjelmia (Bridezillas, Häät haltuun, Satuhäät, Meidän häät etc.) "vaikka olen jo rouva" Joidenkin mielestä hääohjelmista ei voi eikä saa olla kiinnostunut, jos omat häät on jo takana Ilmeisesti seeproista ja muista Afrikan savanneilla elävistä eläimistä kiinnostuneiden pitää lopettaa luontodokkareiden katsominen sitten, kun on pääsyt näkemään näitä eläimiä luonnossa...? Itse olen aina pitänyt hääohjelmista: katsoin niitä jo kauan ennen kihlautumista enkä aio nyt kyllä lopettaa sen takia, että omat häät on jo tanssittu. Jotkut tykkäävät katsoa poliisisarjoja, toiset Big Brotheria ja minulle hääohjelmat ovat tosi-tv:tä parhaimmillaan: täynnä draamaa ja suuria tunteita. Mikäs sen rentouttavampaa pitkän työviikon jälkeen kuin istahtaa sohvalle ja katsoa putkeen viikon varrella digiboksille tallennettuja hääohjelmia
  2. Kiva ketju! Tämän perusteella Suomessa asuu aika paljon käytöstavattomia ihmisiä Ja sitten omaan tarinaani. Meidänkin hääkutsussa oli maininta, ettei lahjoja tarvita. Kun annoin kutsun työkaverilleni, hän kommentoi, että "lahjan saa ilmeisesti kuitenkin tuoda, jos haluaa". Vastasin, että kyllä ja selitin, että emme pyydä lahjoja, koska kutsutuissa on paljon opiskelijoita, pätkätyöläisiä ja työttömiä + noin 50% vieraista tulee satojen kilometrien päästä, joten emme halua, että kukaan jättäisi sen takia tulematta, ettei ole varaa ostaa lahjaa. Mites kävikään... Saimme lahjan ja/tai kortin kahta vaille kaikilta juhlavierailta. Toinen tosin oli ystäväni, joka teki sekä kutsu- että kiitoskortit, joten käytännössä hän antoi hyvin arvokkaan ja rakkkaan lahjan. Toinen tapaus sen sijaan oli tämä työkaverini ja hänen miehensä. Heillä kummallakin on vakiduunit ja matka hääpaikalle oli lyhyt, joten rahapulasta ei varmastikaan ollut kyse. Ehkä jos nyt suunnittelisin häitäni, niin kirjoittaisin kutsuun "Emme tarvitse rahaa tai mitään lahjoja, mutta onnittelukortti olisi kiva täyte hääkansioon"
  3. Tässä lista omia kokemuksiani tulevien morsiamien neuvoksi. Ensin ne, joissa itse onnistuin Kuuntele kihlattusi mielipidettä, sillä kyseessä on myös hänen (toivottavasti ainoat) häänsä. Älä kuuntelee liikaa kaasojen/anoppien/hääammatilaisten/nettikeskustelijoiden/jne. mielipiteitä. Ennakkosuunnitelmia ei kannata liikaa mainostaa, koska muuten kuulet varmasti krittiikkiä siitä, kuinka häänne ovat liian perinteiset/omituiset, iso/pienet, kalliit/halvat... Kaikkia ei voi miellyttää, ja koska mikään ei pilaa häitä paremmin, kuin murjottava morsiuspari, niin tee häistäsi sellaiset, joissa varmasti viihdyt. Oli kyse ruuasta, musiikista tai koristeista, niin valitse sellaiset vaihtoehdot, jotka miellyttävät omaa (ja kumppanisi) makua eniten. Jos pelkäät, että suvun Rähinä Roope tai kaveripiirin Riitaisa Riitta pilaa juhlan käytöksellään, niin keskustele asiasta hyvissä ajoin etukäteen. Jos viesti ei mene perille, niin jätä ongelmatapaus kutsumatta. Hääparilla ja vierailla on kaikilla mukavampaa, kun ei tarvitse koko ajan jännittää, että "mitähän Se Yksi tällä kertaa keksii..." Vaikka käytössäsi olisi muhkeat säästöt ja hulppea budjetti, niin mietti tarkkaan, haluatko todellakin syytää kaikki euronne yhteen päivään. Yhteinen elämä on mukavampi aloittaa, kun jokainen postiluukusta tipahtava lasku ei saa pinnaa kiristymään. Älä silti tingi asioista, jotka ovat sinulle todella tärkeitä. Jollekin häiden tärkein juttu on puku, toiselle kukat ja kolmannelle se, että koko suku pikkuserkkuineen saadaan paikalle. Panosta niihin asioihin, joita ilman häänne eivät ole teidän häät. Pihistele sitten niistä asioista, jotka eivät ole sinulle ja kihlatullesi tärkeitä. Koska joka tapauksessa häät syövät aika paljon rahaa, kysy tarjouksia useammasta eri paikasta ennen ostopäätöksen tekemistä. Tarjouspyyntö kannattaa lähettää myös kalliiksi miellettyihin paikkoihin, koska välillä ne ovat todellisuudessa halvempia kuin vähemmän hinnakkaina tunnetut paikat. Oma unelmieni hääkakkuni löytyi yllättäen kaupungin (koko maan?) kalleimmaksi mieltämästäni konditoriasta huomattavasti kilpailijoitaan halvemmalla. Harjoittele hääkengillä kävelemistä - mitä enemmän, sitä parempi. Kengät ehtivät mukautua jalkoihisi ja ovat mukavammat jalassa juhlapäivänä. Jos vannehame ei kuulu vakiopukeutumiseesi, niin kannattaa treenata myös sen kanssa liikkumista (ja istumista) kotioloissa. Pienellä harjoittelulla liikut kuin aito siniverinen. Vaikka hääjuhlassa ei olisikaan tiukkaa aikataulua, suunnittele päivän kulku etukäteen ja kerro aikataulusi järjestelyistä vastaaville ihmisille. Kaaso(je)n ja bestmani(e)n on myös hyvä olla tietoisia kuvioista. Parempi laittaa asioista mustaa valkoiselle etukäteen kuin luottaa siihen, että paikalla on ajatustenlukijoita. Hanki kampaaja läheltä vihkipaikkaa. Itse löysin kampaajan kävelymatkan päästä vihkipaikalta. Kun meikkaaja vielä saapui kampaamoon, saatoin keskittyä hääpäivän aamuna rentoutumiseen sen sijaan, että olisin juossut ympäri kaupunkia kampaajalta meikkiin, meikistä puettavaksi ja siitä vielä vihkipaikalle. Kokoa varaudu-kaikkeen-setti ja anna se kaason kuljetettavaksi. Pelkästään tieto siitä, että päänsärkylääkettä, tahranpoistoainetta, rakkolaastereita ja vaihtosukkiset on nopeasti kädenulottuvilla auttaa rentoutumaan, kun jokaiseen pieneen vastoinkäymiseen on ratkaisu. Jos saisin toisen mahdollisuuden, niin näissä skarppaisin... Ota lomaa ennen häitä! Hääviikolla pomon tuuraaminen ei ollut kovin fiksu idea. Noh, enpähän ehtinyt stressata häitä, kun vielä häiden kynnykselläkin painoin extrapitkää päivää töissä Jos hääjuhlan tarjoilusta vastaa pitopalvelu tai muu ostettu henkilökunta, niin kannattaa varmistaa etukäteen, montako tarjoilijaa on juhliin tulossa. Omissa häissämme ravintolan henkilökunta katoili vähän väliä muualle, jonka takia ruokailu ei sujunut ihan niin sujuvasti kuin olin haaveillut. Panosta hyvään videokuvaajaan. Kavereiden ja sukulaisten kotivideoihin luottaminen voi kaduttaa suunnattomasti jälkikäteen, ellei kameran takana ole joku, joka työkseenkin kuvaa. Jos pukuasi muokataan, niin pyydä kaaso tms. mukaan viimeiseen sovitukseen. Omassa unelmapuvussasi pyöriessäsi et välttämättä kiinnitä huomiota jokaiseen yksityiskohtaan, joten toinen silmäpari on avuksi. Oman pukuni helmaa ja laahusnostoja oli hiottu niin tarkasti, että yläosa jäi ihan paitsioon. Ompelija ei ollut kaventanut yläosaa tarpeeksi vyötärön kohdalta, joten pukuuni jäi rumat rypyt vyötärölle ja toisaalta kainalosta vilkkui rintaliivit. Näiden ongelmien ratkaisemikseksi kaasot kiristivät puvun nyörit äärimmilleen, joka ei kuitenkaan poistanut ongelmia, vaan ainoastaan puristi rintani hassusti ulos. Lopuksi vielä lause, jolla olen itse lohduttanut itseäni häämokia harmitellessani: Jos hääkuvaa katsoessasi jokin kaduttaa, niin tärkeintä on, ettei se ole vieressäsi seisova henkilö. Varmasti parempi ajatella puvusta/kimpusta/juhlapaikasta/säästä/kuvaajasta/kampauksesta kuin tuoreesta aviopuolisosta, että paremmankin olisi voinut saada
  4. Pakko sanoa heti alkuun, että huntu kasvoilla oli niitä harvoja asioita, jotka säilyivät lapsuuteni hääleikeistä 20+ vuotta myöhemmin juhlittuihin oikeisiin häihini. Häidemme teemana oli elokuvat ja vihkiseremoniassa tavoittelimme sellaista "ihan kuin elokuvissa" -fiilistä. (Amerikkalaisissa) elokuvissahan morsiamilla on lähes aina huntu kasvoilla siihen "voit suudella morsianta" -kohtaan asti. En usko, että kukaan häävieraista ajatteli huntuani minään "neitsyysmerkkinä" kun yhteiseloa mieheni kanssa saman katon alla oli kuitenkin ehtinyt kulua useampia vuosia ennen avioitumista Kirkkoon en ehkä olisi laittanut huntua kasvoille, mutta koska kyseessä oli siviilivihkiminen "elokuvallisessa ympäristössä", niin mielestäni hunnun käytölle ei ollut mitään estettä. Häävieraiden joukossa ei myöskään ollut syvästi uskovaisia vanhuksia, joiden mielen olisin voinut pahoittaa. Hääpukuliikkeen tiukka täti muuten valisti minua pukua ostaessani, että "Huntua saa käyttää kerran elämässään. Valkoinen huntu on neitsyyden merkki ja murretun valkoinen on avioitumisen merkki. Valkoista pidetään hääyöhön asti, mutta murretun valkoinen otetaan vihkimisen jälkeen pois." Tästä luennosta pelästyneenä luovuin ihanasta hunnustani heti vihkimisen jälkeen.