Tuntuu tosiaan lasten naimisiinmeno olevan vähän vaikea asia vanhemmille. Ollaan oltu yhdessä jo yli kuusi vuotta, eikä olla mitään ihan nuoriakaan, joten luulisi ettei naimisiinmeno nyt ihan hirveä yllätys olisi. Molempien vanhemmat on olleet suopeita suhteelle ja varsinkin minun vanhempani tykkäävät miehestä tosi paljon. Miehen vanhempia nähdään vähemmän, mutta käsittääkseni olen heille ihan mieluinen miniä. Kihloihin mentiin vuosi sitten ja häät on ensi toukokuussa. Kihlautumisen jälkeen ei muistaakseni tullut onnitteluja minun tai miehen vanhemmilta. Äitini kysyi "Aiotteko mennä vielä sitten kihloihin?" , mutta vaikutti kuitenkin ihan iloiselta. Miehen vanhemmat kommentoivat "vai sellaisia suunnitelmia" ja "ei tarvitse sitten varmaan kirkkoa varata" (meistä kumpikaan ei kuulu kirkkoon). En muista mitä isäni sanoi silloin... Nyt kun häitä on alettu suunnitella, äitini on onneksi vaikuttanut ihan iloiselta asiasta, tarjoutunut maksamaankin osan ja hänelle olenkin lähinnä hääsuunnitelmista ja jo päätetyistä asioista puhunut. Ollaan todella läheisiä, joten olisi tuntunut pahalta, jos äiti ei olisi ollut yhtään innoissaan. Isäni sen sijaan sanoi "ai meinaatte sitten mennä toukokuussa naimisiin", "toivottavasti suhde kestää sitten siihen asti" (Niin, isä, tosiaan tässä vasta se 6 vuotta oltu ilman pahempia riitoja... ) "olisitte nyt menneet vaikka tammikuussa naimisiin, kun tuohon aikaan vuodesta on kaikki rahat jo menneet veneeseen". Että kiitos. Mies on puhunut häistä vain äitinsä kanssa puhelimessa, joten en ole henkilökohtaisesti nähnyt reaktiota. Ensimmäinen kommentti kun ilmoitettiin mahdolliset hääpäivät oli "mielenkiintoista". Huoh. Jotenkin vähän semmoinen olo että tässä puuhassa tarvitaan vielä hyviä hermoja. [/avautuminen]