YellowDaisyDress

Toisen kerran naimisiin, kyllä vaan! Ensimmäisen avioliiton ja seuraavan kihlauksen väliin jäi huikeat 2,5 vuotta. Eronneet ja erokriisin läpikäyneet muistaa varmaan ne tunteet siitä, että omia ensimmäisiä häitä ei juuri pysty edes miettimään eron partaalla, hävettää ja v*tuttaa kun miettiikin kaikenmaailman kakunpolkaisujua ja muuta romantiikkahömppää jonka piti johta ikiaikaiseen onneen. (Siis kenellä nyt on ollut ns. kunnon häät....) Sitten yllättävän äkkiä ne häät muuttuukin hauskaksi, vähän haikeaksikin, muistoksi. Hääkuvia on ihan jännä katsoa; millaista se oli, mitä ajattelin, kuka olin. Tuskin kukaan juuri sillä hetkellä kun sitä eropaperia allekirjoittaa, miettii, että "sulhanen tänne, haluan uudestaan naimisiin!" Minä tosin sanoin melko pian eron jälkeen, että ehdottomasti uudestaan, en jää tähän rypemään. On pakko olla parempaa tulossa, virheistä opitaan ja nokka kohti tuulta; minunlainen nainen ei jää eronneeksi ja naimattomaksi! Ja sittenpä elämään asteli varsin pian nykyinen ja kuuden viikon jälkeen tuntemisen jälkeen mies kosi minua! Tähän kohtaan voisin lainata sitä kulahtanutta klisettä siitä oikeasta... No niin se vaan meni Ja sitten häitä suunnittelemaan, taas Minulle ei niin väliä, mutta annetaan miehelle ja kavereille juhlat. Olen toki innoissani, ei sillä! Minulla ei ole mitään periaatteita, elämä on opettanut luopumaan turhista sellaisista, mutta olosuhteiden pakosta toisista häistä tulee erilaiset kuin ensimmäisistä. Voisin kyllä aivan hyvin käyttää vaikka huntua. Ero kasvatti sen verran, että sitä oppi vähät välittämään ihmisten mielipiteistä. En ole edes ajatellut, että kenelläkään olisi mitään tätä avioliittoa tai häitä vastaan. Ihan sama! Elämä kuljettelee, ei auta kuin mennä mukana ja yrittää löytää oma itsensä; tehdä oikeita ratkaisuja ja oppia virheistään; säilyttää ilo ja tietynlainen naivius. Kaikki tietää, että on väärin tappaa, mutta se on vain mielipide, että olisi väärin vaikka viettää niitä prinsessakirkkohäitä viisi kertaa elämässään!