march26

Meidän on tarkoitus pitää häät mökillämme Vihdissä ensi vuoden syyskuussa, ja hankkia sinne siviilivihkijä. Olen laittanut jo alustavia kyseyitä maistraatteihin ja käräjäoikeuksiin mahdollisista vihkijöistä, vaikka sitten tulisikin vaan vastaukseksi että ota myöhemmin yhteyttä uudestaan.. Vähän ollaan jo vihkimistä suunniteltu, kieltä (mies ei puhu suomea..vielä), musiikkia jne. Vihkiminen tapahtunee ulkona (ellei sada kaatamalla) ja koska vihkikaava on jokatapauksessa lyhyt, niin hyvin kaikki jaksaa sen ajan seistä, mitä nyt tottakai vanhuksille ja äideille pienten lasten kanssa voidaan varata tuolit. Ihanaa kyllä suunnitella näitä häitä, oon ihan tohinoissani, vaikka vielä vuosi odotettavaa.

Meillä mittatilauksena teetetyt palladium-kihlat Wedding Rings Direct-yhtiöltä ( WRD ), täältä lontoosta, missä asutaan tällä hetkellä. Yhteensä sormukset oli 690 puntaa (eli noin 700 euroa). Eivät siis olleet halvimmasta päästä, mutta saatiin juuri sellaset kun haluttiin ja tarkotus kuitenkin niitä loppuelämämme pitää, niin miksi ei panostaa, etenkin kun mies mahdollisesti pitää tuon sormuksen vihkisormuksenakin. Sormusten painot 4,8 g ja 5,7 g (leveys molemmissa 5 mm, paksuus 1,7 mm), ja mun sormuksessa 0,045 karaatin timantti briljanttihionnalla.

Noniin, pistin kyselyä sekä helsingin maistraattiin että lohjan käräjäoikeuteen. Katsotaan mitä vastaavat, jos tulee "ei" kummastakin, niin pitää sit siirtyä espoon maistraattiin/käräjäoikeuteen jne. Peukut pystyssä nyt sitten..

Meidän pitäisi saada siviilivihkijä vihkipaikalle, mökillemme Vihtiin (n. 50 km helsingistä). Kuinkakohan ajoissa kannattaa ruveta maistraateista ja käräjäoikeuksista vihkijää kyselemään. Häät ovat 25.9.2010, ja on varmaan vielä liian aikaista ruveta soittelemaan, vai kuinka aikaisin itse olitte liikkeellä? Ja onko täällä kellään antaa suoraan linkkejä sivuille tai puhelinnumeroita pk-seudulla, virka-ajan ja -paikan ulkopuolella, vihkimisiä suorittaville virkahenkilöille?

Meillä ei vielä olla tarkemmin tätä asiaa mietitty, mutta luultavasti puheet ym. ohjelmanumerot tullaan pitämään englanniksi. Englanti on meidän yhteinen kieli (mies kreikkalainen), ja mun suvusta 99% ymmärtää hyvin ja puhuu edes kohtuullisesti englantia. Ainoastaan isoäitini ei puhu englantia, mutta kyllä hänkin sitä ymmärtää. Itse vihkimisen haluaisin kyllä tapahtuvan suomeksi, mutta se riippuu miehen mielipiteestä, eli onko hän valmis opettelemaan vihkikaavan suomeksi jne. Toisaalta sitten jos jotain vihkilupauksia aiotaan sanoa, niin ne on kyllä sanottava englanniksi, koska se menee turhan monimutkaiseksi suomeksi sulhasen kannalta. Ja olen toisaalta kyllä valmistautunut myös siihen, että sulhanen haluaa vihkimisen kokonaan englanniksi, ja olen asiassa valmis joustamaan hänen suuntaansa, koska hän ja hänen puoliset vieraansa puhuvat englantia, mutta eivät suomea, mutta mun sukuaiset ja ystävät taas kyllä pysyy perässä englanninkielessäkin. Sitten taas täytyy toisaalta miettiä, että suostuuko siviilivihkijä vihkimään englanniksi... Kyllä kai niitä englanninkielisiäkin siviilivihkijöitä luulisi edes muutaman löytyvän pk-seudulta.

Minulla taas tuo "kunnes kuolema meidät erottaa" ahdistaa ihan oikeasti, ja syystä. Olen itsekin "toisella kierroksella", eli 2008 alkuvuodesta olin menossa naimisiin, mutta sulhanen otti ja kuoli onnettomuudessa, kaksi viikkoa ennen häitä, omissa polttareissaan. Nyt olen menossa naimisiin uuden, ihanan, sulhaseni kanssa, ja olen päässyt yli entisen kihlattuni kuolemasta. Mutta edelleen tuon tyyliset lauseet kyllä saa ihoni kananlihalle, joten oli perinteistä tai ei, niin meidän häissä ei kuolemasta puhuta..

Me ollaan häiden aikaan ehditty seurustelemaan n. 2 vuotta, ja kihloissa olla reilu vuosi. Kuulostaa ehkä lyhyeltä ajalta, mutta minä olen hääpäivänä 25 ja mies 38, joten kumpikaan ei olla enää ihan leikki-ikäisiä. Tällä hetkellä asutaan Lontoossa,. Mies on täällä töissä, ja minä teen opintojani (kandin tutkielmaa) etänä. Asutaan kivassa vuokrakolmiossa kohtuu lähellä Lontoon keskustaa, ja ihan ok elämäähän tää on, joskin kummatkin odotetaan kovasti sitä, että päästään muuttamaan takasin Suomeen helmi-maaliskuun vaihteessa. Sitten itse hääpäivän elämänvaiheeseen, tai ainakin kuinka kuvittelisin asioiden 90% todennäköisyydellä 25.9.2010 olevan. Itse olen maisterivaiheen opiskelija HY:llä tuossa vaiheessa, ja mies käy ihan normaalisti töissä. Koiria on kaksi (tai kolme, jos ensi kesän pentusuunnitelma toteutuu ), ja kaikenlaista muutakin elukkaa löytyy. Kämppä on vuokralla, mutta meillä on asuntosäästötili, jossa on jo ihan kiva säästönalku, ja oman kämpän hankinta onkin ajankohtaista ehkä noin vuoden (tai kahden) sisään hääpäivästä. Oma velaton auto jo löytyy (eikä onneksi mikään romu ). Lapsia on ajateltu jo kovasti, ja ollaan "valmiita" kummatkin lapsen saamiseen, mutta sen verran vielä toppuutellaan, että ensinnäkin nyt päästään ensin papin aameneen asti, ja siihen että saan kandin tutkinnon ulos 2011 keväällä/kesällä, ja gradun alkuun. Sitten voi jättää ehkäisyn pois ja lapsi tulee kun on tullakseen. <3

Se oli sekoitus iloa ja myös osittain helpotusta. Mies oli kosimassa yllätyksenä meiän kreikan reissulla (oltiin kyllä siis jo sovittu menevämme naimisiin, mutta halusin kuitenkin että hän erikseen kosii, ja mies sitä halusi itsekin), mutta se meni kosintaa ennen niin hermostuneeksi ressukka, että mä arvasin, etenkin kun se hipelöi jotain taskussaan koko ajan. Kerättiin sitten rannalta, jossa hän kosi vähän punaisia kiviä muistoksi. Kyllä se oli ihanaa, vaikkei ihan yllätyksenä tullutkaan. <3