Silkkisukka

^Juuri näin olen minäkin kuullut. Ja siksi toisekseen, jos minä nyt kerran elämässä omiin häihini antaisin jonkun muun tehdä mulle mekon, kun olen itselleni tehnyt aikanaan mekon siskoni lakkiaisiin, Prom-pukuni, ylioppilasmekkoni (samaa käytin kun musta tuli kandi) ja maisterisvalmistujaisissanikin mulla oli valmistuessakin mulla oli päällä itse tekemäni mekko (paitsi alushametta). ...

Minä lopetin suhteeni suomalaiseen mieheen ja aloitin sellaisen ulkomaalaisen naisen kanssa, josta luultavimmin tulee morsiameni. Tämä siis viimeisin. Sitä ennen mulla on ollut kaikensorttisia, pitempiä ja lyhyempiä suhteita pääasiassa suomalaisten kundien kanssa. Muutama myös suomalaisten tyttöjen ja ulkomaalaisten poikien kanssa, mutta nämä hyvin hyvin lyhyitä, tai ehkä lähinnä säätöjä.

Ollaan lähinnä mietitty, että mä en voi suunnitella enkä tehdä siipan pukua, vaikka tykkäisinkin, koska en saa amerikkalaisen perinteen mukaisesti nähdä sitä ennen häitä... ja vice versa. Melko varmasti mekoissa mennään naimisiin, jotain vintagea ehkä. Ja käsittääkseni suomalaisen perinteen mukaisesti en saa tehdä omaanikaan. joku siis pitäisi saada meidän mekot tekemään, kun siihen asti päästän.

Hah, kun yks mun parhaista kavereista kuuli, että olen alkanut tämänhetkiseen suhteeseeni, se oli hyvin epäkohtelias. Ei sillä ole mitään mun suhetta tai suuntautumista vastaan missään laajemmassa mittakaavassa kuitenkaan. Ensin se kivahti, että en voi olla suhteessa tämän henkilön kanssa, koska se asuu toisessa maassa, ja sitten mankui että kun kaikki hänen kaverit on nykyään lesboja. Lähinnä nauratti, mutta mieleen jäi juurikin, kun ei oikeasti ole mitenkään suvaitsematon ihminen.

Meitsi on kyl ihan hulluna siihen hun, babe, love -kieleen, jota ykkössivulla dissataan. Viljelen sitä suomessakin muruttelemalla ja puputtelemalla ja puluttelemalla ja hanittelemalla ihmisiä. Oon varmaan inhoittava. Ja musta on myös tosi hyvä, että I love you on niin helppo sanoa, koska suomeksi se on yllättävän vaikeaa. Tulee sanottua, että oot rakas tai olet rakas. Suomessa se on tosiaan liiankin latautunut minusta. Tosin jenkilleni sanon myös suomeksi sitä mä rakastan sua, noin seittemän tai kahdeksan kertaa yhden 1,5 tunnin puhelun aikana. ;p

^No mutta vahvemman pitääkin kantaa enemmän! Sehän on luonnollinen jako. Meidän suhteessa (seurustelen itseäni pikkuisemman tytön kanssa) se olen kait sitten minä. Toistaiseksi ollaan etäsuhteessa, ettei ole vielä hirveästi käytännön kokemusta. Jenkkiläisestä jatkuvasta puhumisesta, minä kuulunen sitten siihen poppooseen, jota se ei haittaa. Enkä mä tiedä olenko mä ees kokenut, että siellä puhutaan liikaa. Tuo tyhjien lupauksien antaminen on minustakin ärsyttävää, muistan sitä jo vuosien takaa :x Jenkkien kaksi isoa eroa meihin ovat tämä alastomuuden ympärillä pyörivä kummallinen häpeäkulttuuri, eli että alastomuus yleensä on joku juttu tai että pitää peitellä itseään. Suomessa saunallisessa kimppakämpässä asuvana tää on tullut keskustelussa monta kertaa esiin, kun sekä kämppikset että minä itse ollaan meillä alasti koko ajan ja mun kissalla ja mulla on niin erilaisia asenteita asian suhteen, ettei o tosikaan. Joudun kouluttamaan sen ihan uusille tavoille, kun se muuttaa tänne. Niin, no sitten tämä ilmiselvä tietenkin, eli samaa sukupuolta olevan parin on huomattavasti helpompi liikkua ilman minkäänlaista reaktiota tuolla maailmalla, ts. siellä Northwestissa päin olosta on kokemusta. Mä suorastaan odotin niitä mulkaisuja, jotka Suomessa on sääntö, eikä poikkeus... eikä mitään. Sai pitää kädestä ja pussata julkisesti eikä minkäänlaista huomiota herunut. (Btw jos täällä olis joku jonka oikeasti tunnen, se varmaan tunnistaisi mut olosuhteen eli jenkkiläisen tyttöystävän perusteella. Ei tällaisia tyttöjä Suomessa ole kovin montaa.)

^Jos nyt sit onnitellaan kuitenkin kun meilläkin tuo siintää hamassa tulevaisuudessa vielä. Ei ole edes päätettynä, ja saatetaan päättää hyvinkin lyhyellä varoitusajalla, kun aika on.

Pöh, kerkesin kyl panikoimaan vähän ja kaikki näytti absurdilta ja käsittämättömältä hetken. Mutta onneksi se on sitten tosiaan niin helppoa, kuin alunperin olin aatellut. Meillä on aika kova paine koko suhteen suhteen, tänään tuli uutisia, ettei tytöllä ole rahaa tulla mun luokse, vielä muutamaan kuukauteen. Sanokaas nyt sit vikkelästi, mitä papereita Jenkki tarttee (passin lisäksi, sitäkään hänellä ei ole) tullakseen tänne siis ihan visiitille? Mulla on kamala ikävä. Se pahentaa kaikkia mahdollisia asioita ja niiden ajattelemista huomattavasti. :/

Eri osavaltioissa on eri lainsäädäntö, mutta "meidän" osavaltiossa gay marriage -asetus tuli juuri voimaan, ja tähänkin asti ulkomailla solmitut liitot/rekatut parisuhteet on tunnistettu siellä, joten sikäli ei hätää. Meidän suunnitelma on kylläkin asettua todennäköisesti Suomeen (tai muualle EU:hun). Mutta mitä ihmettä, kun maahanmuuttoviraston sivujen mukaan tuollaista puoli vuotta -säädöstä ei ole, vaan rekisteröidyn parisuhteen tai avioliiton perusteella oleskeluluvan edelleenkin saisi perhesiteen perusteella. Eli ajatus oli että kun tässä on seurusteltu riittävästi ja tehty 3kk:n keikkoja riittävästi ;p rekattais ja haettais luvat sillä perusteella. Onko noilla sivuilla siis oikeasti vanhentunutta tietoa? Pahus! Ja miten täällä voi asua puoli vuotta, jos ei ole duunin tai opiskelun perusteella myönettyä oleskelulupaa... jota ei ilmeisimmin ole tulossa. Kahdella turistikeikalla, yhteenlasketulla ajalla? Toivoin jossain vaiheessa että tsubuni kohdalla ois ollut mahdollista paluumuutto, mutta valitettavasti suomalainen isovanhempansakaan ei ole syntynyt täällä :/

Mihin lakimuutokseen tämä viittaa? Täällä myös yks joka hitaasti alkaa painiskella Suomi-Amerikka-suhteen haasteiden kanssa. No, näillä spekseillä jo toi 3kk tuntuu ajatuksena täydeltä ihmeeltä. Mulla on vielä ylimääräinen haaste (jos on, en ole varma) siitä, että kyseessä on itse asiassa rekkaaminen eikä avioliitto. Kiva lukea keskusteluanne aiheesta!

Vahva ehkä. Meidän saattaa olla käytännön syistä pakko mutta onhan se tavallaan hauskaakin. Ja jotenkin tuntuu, että kun oon tota ihmistä niin kauan odottanut, vähän hoputtaa. Ja toisaalta, ettei sillä ole niin väliä, mikä tahti tässä on, kun kaikki on hyvin nyt ja tulevaisuudessa.

Ahhahahha! Me puhutaan vasta kihloista (ja siihenkin mennee aikaa että päästään siihen asti, jollei tule jotakin oleskelulupaan liittyvää hoppua rekkaamisen kanssa...) mutta toi hullu jenkkityttö uhosi ettei kihloihin mene hankkimatta jotain kymppitonnin sormusta. Mulla on kauniit sormet, joihin sormukset sopii, mutten ikinä ole ajatellut että Titanicin tarttis törmätä mun kihlajaismötikkään, tai että sen tarttis olla mikään jäävuori ylipäätään. Mutta mihis muuhun saa 10 000 dollaria menemään, kuin johonkin pahuksen Tiffanyyn. Ans kattoo. Ihme uhooja se kissa.

Ollaan kirppis-/vintagefriikkejä ja rokkareita, ja nämä molemmat tulee varmasti näkymään sekä puvuissa että musassa.

Aihe ei tunnu olevan enää kovinkaan kuuma, mutta pakko sanoa, että minä toivoisin ennemminkin, että tyttöystäväni kortissa lukisi "Silkkisukan avec". Omissa häissäni kirjoittaisin ihmisten kortteihin näin, oli mukana tyttikset tai poikkikset tai aviomiehet tai ystävät.. Tämä siksi, että minusta "jonkun poikaystävä/tyttöystävä" on jotenkin nuiva muoto lukemaan jonkun paikkakortissa. (Homoja tuomitsevia) uskovaisiakaan ei loukattane, jos joku tuo mukanaan samaa sukupuolta olevan avecin, varsinkaan kun suhdetta ei lemmensuhteeksi alleviivata. Voihan avecina tuoda vaikka vain ystävän (jos esim. on sinkku), tai tilaisuutta varten kutsutun "deitin", jos haluaa, ja tuo "deitti" on esim. amerikassa ihan yleinenkin tapa, käsittääkseni. Jos kerran kutsu on avec ja avec asianmukaisesti ilmoitetaan etukäteen, ei näiden kahden vieraan keskinäistä suhdetta kai tarvitse paikkakortissa erikseen määritellä.