Mökö78

Samoilla linjoilla Hymyilin kyllä niin, että leuat kramppasivat, koska oli niin iloinen ja kepeä olo. Taisinpa jopa hieman vilkutella, kun näin mieluisia kasvoja kirkon penkeillä... Nyt odottelen, että pääsen näkemään videokuvaa kirkolta, jotta tiedän, miltä se OIKEASTI näytti se kävely

Ou NOU! Olen tosi pahoillani sun puolesta! Olen joskus ollut tuollaisissa yhteislaulutilaisuuksissa mukana (ei häissä), ja se on viiltävän kiduttavaa. Kun se laulu alkaa, niin se ei vaan ikinä lopu, jatkuu ja jatkuu vaan... Yhteislaulut eivät sovi mihinkään tilaisuuksiin, mutta kaikista vähiten häihin

Olen viime aikoina kasvattanut isoa kiitollisuutta sitä seikkaa kohtaan, että olen aikoinani toiminut vaativissa johdon assistentin tehtävissä Ilman sitä kokemusta olisin todennäköisesti tehnyt useimmat järjestelyihin liittyvät asiat aika moneen kertaan ennen onnistumista! Kyseinen työ opetti myös sietämään epävarmuutta pitkiäkin aikoja... Olkaa kaikki ylpeitä, jotka ovat assarin hommaa tehneet (vaikkei se ehkä itse työssä tunnukaan aina niin mahtavalta!)

Älkää mielellään kuoharia, se tuppaa virahtamaan polviin ja nopeasti Jos ette halua kompuroida käytävää pitkin, suosittelen ottamaan taskumatista ihan pienesti jotain vahvempaa vaikka 15 minuuttia ennen h-hetkeä

Tulee tosi paha mieli kaikkien törkeitä kommentteja saaneiden puolesta Miksi ihmisten pitää olla niin viheliäisiä?! Kun onnellinen pari kuitenkin odottaa saavansa kannustusta ja positiivia kommentteja, viiltävä kritiikki tuntuu tuplasti pahemmalta.

Meille tulee hääinfo kutsun liitteeksi, joka on kirjoitettu oulun murteella Kirjoitin ensin infon kirjakielellä, mutta siitä tuli ankean virallinen. Meillä tarkoitus on kuitenkin juhlia melkoisen rennosti. "Käänsin" sitten kokeilun ja huvin vuoksi saman tekstin ouluksi ja johan alako lyyti kirijottaa! Tuossa ne odottaa lähetystä.

Jos en mitään muuta tähän ikään mennessä ole oppinut, niin ainakin sen, että jokainen voi puhua vain omasta puolestaan. Ja niin teen itsekin. Jos joku provosoituu minun subjektiivisesta mielipiteestäni, se kertoo enemmän provosoitujasta kuin mielipiteestä. Jos kaikki järjestäisivät häänsä täsmälleen samalla tavalla, tätä foorumia ei olisi olemassakaan. Minun mielestäni tämän palstan funktio on se, että jokainen voi tuoda oman tapansa esille, jotta muut voivat joko saada hyviä ideoita, joita noudattaa tai juuri päinvastoin ("noin ei varmana tehdä!") Minä en provosoidu siitä, että joku haluaa ottaa lahjoituksia tai avustusta vastaan häidensä järjestämiseksi. Sitä paitsi, jos joku niin tekee, sille löytyy aina hyvä puolustus. Siispä en myöskään ymmärrä, jos joku provosoituu minun tavastani tehdä asioita. Minun tilanteessani se OLISI perverssiä, että maksattaisin kulunkeja porukoillani, jos olen jo toistakymmentä vuotta tullut omillani toimeen. Ja jos en pystyisi maksamaan häitäni, silloin MINUN pitäisi todellakin miettiä. Kasvatus on kuitenkin ollut sen verran ankara ja mennyt sen mukaan, että jos johonkin ei ole varaa, sitä ei voi saada. Menee vähän turhan talouspoliittiseksi. Raha on aina herkkä asia. Kukaan ei ole vielä vetänyt hernettä nokkaan siitä, etten todellakaan halua Prinsessa Ruususta häämarssiksi

Juuri näin. Todellakin äsken omalla henkilökohtaisella nounou-listalla kielsin kaikilta muilta naimisiin menemisen... Kannattaa lukea ensin teksti kunnolla, että tietää mistä provosoituu. Tuo aseella uhkaaminen tosin piristi iltaa "anna iskä sitä massia, tai muuten me ei saada ostettua tarpeeksi organzaa!"

SEPÄ SE, eihän sinun tarvitsekaan ymmärtää, miten se liittyy SINUN itsenäisyyteesi, koska minun kirjoituksessani oli kysymys vain ja ainoastaan MINUN itsenäisyydestäni Itse olen jo yli kolmekymppinen ja asia ei varsinaisesti liity siihen, että olen juuri itsenäistymisen kynnyksellä. Minusta vain on hyvin perverssiä, että kun minä ja mieheni haluamme juhlistaa omaa parisuhdettamme, niin siihen liittyisi se, että joku kolmas osapuoli sitten kustantaisi osan / koko hoidon. En tiedä missä vaiheessa siitä on tullut ihan erityistä, että pariskunta maksaa häänsä itse, mutta tämä viimeinen kappale on ainoa, jossa on jotain asiaa.

Oulun morsiuspukuja en ole käynyt katsomassa kuin yhdessä liikkeessä ja täytyy sanoa, että kaiken ylistyksen jälkeen, jota kuulin paikasta, olin kyllä pettynyt kokemuksiin. En tiedä, onko se ostokokemus riippuvainen naamataulusta, lompakosta vai siitä, että kun eka kertaa menee sovittamaan pukuja, ettei vaan osaa. Pohdiskeltuani tätä asiaa olen tullut siihen lopputulokseen, että rimani on luultavasti vain liian korkealla, odotan aina ensiluokkaista palvelua ja asiantuntemusta ja sitä, että asiakas saadaan tuntemaan itsensä tosi tärkeäksi. Nämä seikat eivät toteutuneet ainakaan Katariinan kohdalla. Varasin sovitusajan hyvissä ajoin ja olen nyt kevään aikana käynyt useammankin kerran. Joka kerta on tullut sellainen olo, ettei henkilökunta ole ollut oikein varautunut siihen, että joku tulee varattuna aikana sovittamaan jotain. Itse menin hyvin avoimin mielin ja asenteella "melkeinpä mikä vaan käy", mutta sitten loppujen lopuksi puvut olivatkin melko kortilla ja mahdollisuus oli sovittaa vain paria pukua. Liike tykkää ilmeisesti myydä tosi paljon omaa mallistoaan, sillä sieltä tempaistiin minulle päälle puku ja myyjä totesi ykskantaan, että nyt se löytyi, ei tarvitse enää etsiä. Eikä niitä vaihtoehtoja sitten enää tullutkaan. Olisi pitänyt vissiin olla tosi tiukkana siinä tilanteessa En vaan osannut. Liikkeen nettisivut mainostavat useampaa merkkiä ja varsinkin Atelier Diagonaliin olin mieltynyt tosi paljon. Sivuilla on esiteltynä parikymmentä eri pukua, mutta kun menin liikkeeseen, yksi kyseisen merkkinen puku onnistuttiin löytämään. Puvun erikseen tilaaminen kai olisi onnistunut tämän vuoden mallistosta, mutta siihen suhtauduttiin hyvin vastahakoisesti. Jätin tilauskyselyn tammikuussa, mutta tänä päivänäkään en ole saanut siihen vielä vastausta. No, onneksi Atelieria saa muualtakin En luovuttanut näin helposti! Pakkohan se sulhanenkin on pukea. Mentiin siis vuokraamaan pukua. Mallisto on suppea ja hinnat ovat kovat. Myyjällä ei ollut asiantuntemusta. En ole itsekään mikään vaatturimestari, mutta tiedän kuitenkin, miten miehen puvun pitää istua. Missään vaiheessa ei myöskään kysytty, että mitä mies pitää yhdistelmistä tai miltä ne tuntuvat päällä. Pistettiin pari sataa budjettiin lisää ja ostettiin Pukumiehestä Bossin puku omaksi. Vuokraaminen ei miehelle kannata... Tai sitten ei vaan osattu. Summa summarum, mitään katastrofia ei tapahtunut, eikä muuta menetetty kuin aikaa, mutta myöskään mitään hyvää ei jäänyt käteen. Viimeisen yrkän tein huhtikuussa, kun myyjät olivat mainostaneet uusia kenkiä saapuvaksi pidemmän aikaa. Ei niitä kenkiä vain koskaan tullut siellä ja ainoat vaihtoehdot kengiksi olivat vanhan vuokramalliston kengät. Koko kevään saldoksi jäi huntu, jonka nappasin mukaani, kun ajattelin, että jotakinhan minun on saatava! Myyjä oli joka kerta eri, asiantuntemus oli puutteellista, asiakasta ei kuunneltu, mainostettuja vaihtoehtoja ei ollut olemassa ja meininki oli muutenkin sanalla sanottuna tosi välinpitämätöntä. Kyseisellä liikkeellä ei ole Oulussa monopoliasemaa, mutta he kyllä käyttäytyvät niin kuin olisivat ainoa liike kaupungissa.

Hahaa - ARVASIN, että tähän tartutaan Minulla on henkilökohtaisesti niin itsenäinen asenne elämään, että en missään tapauksessa haluaisi olla riippuvainen kenenkään rahallisesta avustuksesta varsinkaan omiin häihini liittyen. Ja nyt puhun siis vain omasta tilanteestani, muut tehköön kuten parhaaksi näkevät. Mutta siis: jos itse en kykenisi kustantamaan omia häitäni, tulisi vähän miettiä, että onko varmasti valmis avioelämään vai pitäisiköhän sittenkin muuttaa takaisin kotiin... Tämä siis kärjistettynä esitetty ja rahakysymyksestähän saa tunnetusti mahtavat flaidikset aikaiseksi.

Oon saattanut tähän ketjuun jo vastatakin, mutta ei se mitään! Koko ajan tulee lisää kuranttia no-no-kamaa Kuinkahan moni oikeasti HALUAISI noita ns. perinteisiä asioita häihinsä, jos ei niistä tietäisi mitään? Ts. tehdäänkö asioita vaan perinteen takia vai nautitaanko niistä oikeasti... Meillä on 30+ parin häät, joten prinsessakrumeluurit on pannassa. Myös melko moni muu asia, joka "kuuluu" häihin. Absolument interdit: - Polttarit (akkaporukalla ehkä kokoonnutaan järjestämään morsiuskutsut, joissa juorutaan ja juodaan, mutta EI mennä kaupungille hiippailemaan naamiaisvaatteissa) - Itsetehdyt kutsukortit (säästin itseäni painattamalla, on tuo päivätyö ja pitäisi ehtiä elääkin) - Prinsessa Ruusunen, Mendelsohn tai mikään mukaan perinteinen häämarssi (jotain muuta, mitä tahansa) - Morsiamen luovutus / isän saattaminen (eiköhän se ole jo luovuttanut...) - Pitkä hääkaava (lyhyellä mennään, iltavihkimisestä pitää päästä bilettämään!) - Päivävihkiminen (eikä se muutenkaan saa muistuttaa hilpeitä hautajaisia) - Just Married- tai mikä tahansa kyltti hääautossa + rämisevät romut perässä (miksi pitää autoa sotkea? Nauhat on ehdoton maksimi) - Antiikkiauto hääautona (omalla Audilla mennään ja tullaan) - Työväentalo, nuorisoseura, seurakuntatalo tai mikään muukaan kolkko juhlapaikka (kartanon vintillä juhlitaan) - Lämmin ruoka pitopöydässä (buffet-tarjoilu) - Hääkarkit, mietelauseet, kirkko-ohjelmat, askartelu (yksinkertainen koristelu ilman röpistyksiä, itse tila on juhlallinen tarpeeksi) - Morsiuskaaret, tyllit, sydämet (liian prinsessaa, ei ne ole pelkästään morsiamen häät) - Kaason kauhea työmäärä (ei minulla ole mitään hommia kaasolle jaettavaksi, kunhan suostuu pitämään kimppua kirkossa vihkimisen ajan) - Onnittelujono (en hiffaa, mitä roolia ne vanhemmat oikein luulevat näyttelevänsä häissä) - Morsiamen ryöstö ja muut leikkisät ohjelmanumerot (eiköhän se ilta mene hurjan nopeasti ilmankin) - Humppabändi (meille tulee house-DJ, joka soittaa takuulla hyviä biisejä) - Perinteinen häävalssi (meille tulee rokkislovari 3/4-tahdissa) - Kimpunheitot ja sukkanauhan metsästys (EI!) - Lahjalistat ja rahankeruu (ei tarvita mitään, eikä varsinkaan mennä naimisiin sen takia, että haluttaisiin Villeroy & Bochia) - Vanhempien osittain / kokonaan maksamat häät (jos ei ole varaa mennä naimisiin omasta pussista, pitäisi vähän miettiä) - Kaikki teennäinen hymistely (tulkoon lapset, olkoon ihmiset kännissä, kunhan tulevat - vaikka sitten hattu päässä, pitävät hauskaa, syövät ja muistelevat hemmetin hienoja ja rentoja häitä vielä monta vuotta niiden jälkeen!) Tässäpä osa. Varmana tulee vielä lisää!

Aika kalliilta kuulostaa, mutta riippuu tietenkin kaupungista. Me vietämme hääyön Oulun keskustassa olevassa hotellissa. Hääsviitti (huoneessa joko sauna tai poreamme), kylpytakit ja -tossut, skumppaa, suklaata ja hedelmätarjotin. Aamulla iso aamiainen huoneeseen ja check-out vasta klo 14. Hinta 250 euroa.

Minä ilostuin, kun kävin listaa läpi ja huomasin, että yli puolet asioista on jo saanut ruksia valmiiksi :-) Lisäksi reilu viikko sitten meni neljän kuukauden raja rikki eli nyt saisi mennä jo hakemaan esteettömyystodistuksen!

Ei kyllä kummankaan naama näyttänyt seuraavana aamuna siltä, että ensinnäkään (1) kukaan olis SAANUT ensimmäistä kertaa elämässään tai (2) jos oli, niin ei tainnut olla maailmoja järisyttävän mahtavaa...