Mökö78

Tämä lahja-asia oli meidän tapauksessa selvä kuin pläkki. Olemme molemmat sitä mieltä (mieskin yllättävän tiukasti), että mitään lahjalistoja ei tule. Eikä myöskään matkatilin numeroita, lahjakorttipyyntöjä tai muutakaan. Olemme häiden koittaessa eläneet yhdessä melkein 11 vuotta ja molemmat siinä vaiheessa elämää, että vieraiden ei tarvitse meitä rahallisesti tukea. Kun menimme kihloihin muutama kuukausi sitten, saimme yllättävän paljon lahjoja vanhemmilta ja ystäviltä - se lämmitti mieltä oikein paljon, varsinkin kun ne tulivat yllätyksenä ja niihin oli pistetty ajatusta. Tiedämme kuitenkin, että jos lahja-asiaan ei viitata hääkutsussa mitenkään, siitä tulee kyselyjä. Pohdimme asiaa siitä näkökulmasta, että jos vieraat nyt tuovat jotain, voisiko olla jotain, mistä voisimme yhdessä nauttia jo illan aikana. Siispä päädyimme siihen, että kun kutsut lähetetään, niissä asia muotoillaan jotenkin näin: "Älä lahjoihin rahojasi tuhlaa suotta, olemme yhdessä asuneet jo monta vuotta. Yksi asia tosin toiveissa on, ratkaisu löytyy sanoista Moët & Chandon". Eli siis käytännössä, vieraat tuovat mukanaan kyseistä samppanjaa ja sitä voimme nauttia illalla yhdessä. Pulloja on erikokoisia, pienistä magnum-kokoisiin, joten taloudellisestikaan se ei ole katastrofi. Jos niitä pulloja nyt sitten jää yli, niin ei sekään haittaa... Jos joku haluaa jättää pullon ostamatta, sitäkään ei kukaan huomaa eli asiasta ei tule numeroa. Tarkennuksena vielä se, että meidän vihkiminen on illalla ja sitä seuraa heti iltabileet, joten skumpat voi poksauttaa heti auki! Tätä ajatusta olemme nyt makustelleet, eikä se edelleenkään kuulosta pöllömmältä.

Peukku pystyyn täältä! Osoittaa aina kypsyyttä, kun pari aidosti tekee asiat haluamallaan tavalla. Useimmat (=kaikki) parikymppisten häät, joissa olen ollut mukana, ovat personoituneet hyvin voimakkaasti hääparin vanhempiin. Tämä luonnollisesti siitäkin syystä, että yleensä vanhemmat ovat satsanneet kyseisiin kekkereihin taloudellisesti. Ja vanhemmat ovat sitten toteuttaneet myös itseään häiden kautta... Joissakin ääritapauksissa se on ollut melko karseaa katseltavaa, varsinkin kun vuoden päästä on jo pistetty papereita vetämään käräjäoikeuteen. However, yli kolmen kympin ikähän ei automaattisesti tarkoita sitä, että pari olisi kypsä Olen ollut myös juhlimassa häitä, joissa pari oli pitkälti yli kolmenkymmenen ja kaikki - oikeasti ihan kaikki - hääkliseet oli tupattu samaan juhlaan. Jos pari on jo toistakymmentä vuotta asunut yhdessä, isän suorittama morsiamen "luovutus" sulhaselle on kyllä ihan varmasti sellaista, jota tehdään pelkän kaavan takia! Varsinkin kun tässä tapauksessa isä ja tytär olivat hädin tuskin olleet puheväleissä viime vuodet... Ehkä pointtinani kuitenkin on se, että miksi prinsessahäät on se normiasetus ja kaikki mikä siitä poikkeaa, on automaattisesti erilaista? Sen, että tehdään kaavasta sellainen, kuin parille itselleen sopii parhaiten, pitäisi ehdottomasti olla se default! Iästä huolimatta.

Jännä juttu. Itse olen jo lyönyt omien häiden speksit lukkoon miehen kanssa yhteistuumin ja nyt kun tulin tänne lukemaan muiden ideoita, niin kylläpäs ne ovatkin yllättävän samansuuntaisia! Se on ihan totta, että naimisiin menijöiden keski-ikä liikkuu tuolla kolmen kympin huippeilla, mutta tässä vaiheessa tuntuu siltä, että ihan oikeasti on valmis menemään naimisiin ja erottamaan häiden pidon ja avioliiton toisistaan Pitäisiköhän naimisiin menolle olla joku uusi ikäraja, K30? Hahaa! (Älkää juniorit ottako tosissaan, täti vaan höpöttää...) No enihuu, me ollaan sulhon kanssa niin samaa mieltä niistä asioista, joita meidän häihin EI missään nimessä tule. Sen verran ollaan jo näkeneitä ja kokeneita, että tähän ei tarvita enää mitään isän talutuksia ja luovutuksia. Alttarille siis astellaan kahdestaan käsikynkässä ja iskä istuu penkillä kiltisti. Myöskin perinteiset häämarssit viivattiin yli. Ei kukkahattutätejä pillittämään (tietty, hankalahan sitä pillitystä on kieltää, mutta pointtina on se, että vain tärkeät ihmiset ja läheiset kutsutaan, vieraita n. 60-70 kaiken kaikkiaan - ei siis niitä australian- ja ruotsin-tätejä ihmettelemään...). Hääkarkit, sormustyynyt, hunnut, röyhelökoristelut, nimikoidut lautasliinat, paikkakortit ja etenkin lahjalistat - nämä kaikki ja paljon muuta ovat ehdoton BIG NO-NO. No mitä sinne sitten tulee? Iltavihkiminen tuomiokirkossa, jonka jälkeen iltabileet jazzhengessä kartanon makasiinin yläkerrassa. Buffet-ruokailu, hyvää musiikkia, samppanjaa. Mikäli vieraat haluavat tuoda jotain mukanaan, hääparin ilahduttamiseen tarvitaan vain kaksi sanaa: Moët & Chandon Ja niitä tietysti hörpitään jo siellä illan aikana. Illaksi on varattuna hääsviitti. Tyylikkäästi, aikuisesti, mutta pröystäilemättä. Mikäli kaikki toteutuu klassisella ja askeettisella tyylillä (puvut, kampaukset, meikit, valokuvaus, päivän kulku, whole shebang) - hyvä. Jos joku ei mene juuri niin kuin suunnittelimme - big deal. Päivä ei kaadu siihen, että deejii soittikin väärän biisin kakkosena tai morsiuskimpun kukat olivat pikkuisen väärää sävyä. Tärkeintä on se, että pystyy nauttimaan siitä, että tekee asiat haluamallaan tavalla ja että pystyy irtautumaan siitä, mitä muut haluaisivat häissä nähdä. Se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys.

Onko kukaan menossa tammikuussa 2010 häämessuille Oulussa? Tarkkaa paikkaa en ole löytänyt mistään, liekö sitä vielä varmistettu tai ilmoitetukaan... Onko siellä joku käväissyt aiempina vuosina? Millainen tarjonta ja onko löytynyt sitä, mitä olet hakenut, vai onko ajanhukkaa? Itse lupasin jo sulhaselle, ettei hänen tarvitse missään nimessä lähteä mukaan. Helpotuksen pystyi näkemään kauempaakin