Kebne

Aktiivijäsen
  • Content count

    40
  • Joined

  • Last visited

About Kebne

  • Rank
    Juniori
  • Birthday 02/03/83

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0

Profile Information

  • Gender
    Female
  • Paikkakunta
    Vantaa
  1. Mä olen joskus aikoja aikoja sitten kirjoitellut tänne jonnekin "elämäntilanteesi" -ketjuun aloitusviestini. Mutta kertaampa missä mennään. Me ollaan tosiaan oltu yhdessä 6,5 vuotta, josta asuttu yhdessä kuusi vuotta. Oma asunto ostettiin neljä vuotta sitten. Tavattiin yhteisen liikuntaharrastuksen parissa, kun todettiin asuvamme lähes naapureina. Minä olen nyt 32v. ja mies 44v. Meillä on vakiduunit ja minäkin olen ollut työelämässä jo vuosia. Haaveilen ja suunnittelen alan vaihtoa ja lähtöä opiskelemaan. Mies tukee tätä haavetta. Lapsia meillä ei ole, eikä varmaan tule, en/emme halua omia lapsia itse. (Haaveilen, että joskus mummo -ikäisenä voisin olla "sijaismummo" lapseille, joilla ei ole omia lähisukulaisia). Mies on ollut kerran aijemmin naimisissa, tästä aikaa noin kymmenen vuotta. Kauheasti en ole asiasta kysellyt, mutta eroon liittyy miehen ex-vaimon silloiset isot mielenterveysongelmat. (Syystä en ole tentannut asiaa, olen halunnut osoittaa miehelle, että hän saa pitä omat niin henk. koht. asiansa itsellä.) Aina puhutaan (tai minä puhun ja mies myhäilee mukana), että "sitten kun ollaan tollasia vanhoja mummoja ja vaareja niin..." ja että "sitten kun ollaan vanhoja niin mä pidän kullasta huolen kotona" jne. Olemme varsinaisia "kotihiiriä" molemmat, kuin vanha eläkeläispari. Meitä ei kiinnosta rillutella kaupungin hulinassa, päinvastoin. Kun on vapaa-aikaa, vietämme sen mielellään rauhan ja hiljaisuuden ypäröimänä kotona tai luonnonhelmassa. Tasan varmasti ollaan yhdessä loppu elämämme, olen sen tehnyt miehelle selväksi. En vaan tiedä pääsenkö naimisiin ikinä. Minulle naimisiin meno olisi "virallinen todistus ja lupaus" siitä, että olemme toistemme vierellä loppuelämämme. Minulle se tarkoittaa sitä, että on lain tunnustama lähiomainen elämänkumppanille. Olen joskus monta vuotta sitten yrittänyt avata keskustelua, mutta en ole saanut miestä tarttumaan siihen. Olenkohan ollut liian epäselvä tai ei-konkreettinen? Toisaalta jännitän hieman, onko miehen edellinen eroon päättynyt avioliitto saanut hänet ajattelemaan avioliiton olevan turhaa...
  2. Juuri tältä tuntuu täälläkin! Kaikki on nyt miehestä kiinni, itse olen jo aikapäiviä sitten valintani tehnyt. Hävettää roikkua täällä, ollaanhan me oltu yhdessä jo 6,5 vuotta ;( Tiesin ekan vuoden kohdalla, että tää on tässä nyt <3 Haluaisn vaan sopia asiasta yhteisen päätöksen nimissä, en missään nimessä halua mitään super-kosintaa. Sen verran haaveilen, että haaveilen asian lähtevän oma-aloitteisesti miehen suusta, koska a) hän /me ollaan muutenkin vain hyvin rennosti tässä ja nyt tyylisiä yhteiselossa, eikä mies juuri suunnittele/haaveile mitään ääneen, Toivoisin kosinnan/ehdotuksen olevan se yksi ja ainoa romanttinen ele/ehdotus. ja b )pelkään muuttuvani joksikin kauheaksi bridezillaksi miehen silmissä, jos rupean "kärttämään" kosintaa. Se tuntuis itsestänikin väärältä. Haluaisin vain sopia yhdessä naimisiin menosta ja karata salaa vihille kahden kesken. Olen joskus yhteisolon vuosina yrittänyt sivuta aihetta, mutta huonolla menestyksellä.
  3. Täällä roikun hyvin vanhana naikkarilaisena.... Alan pikkuhiljaa luopua toivosta, taidan jäädä ikuiseksi odottajaksi...
  4. Kuulostaa ihanalta! Toivon, että minäkin pääsen naimisiin juuri noin: Maistraattiin, kaksi läheistä pakollisiksi todistajiksi - tai sitten ihan salaa ilman heitä, sitten kaksin ulos syömään johonkin hienoon ravintolaan ja yöksi hotelliin. Ei juhlia ja sitä järjestelyhössötystä miettien "mitä vielä pitää olla?" Miksei siihen päälle joku pienen pieni viikonloppureissu heti perään? Kakkosvaihtoehtona lähimmille perheenjäsenille+ystäville YLLÄTYS kahvittelut/brunssi kotona ilman ennakkoon kerrottua syytä.
  5. Hyvä tilanne heillä, joilla on puhuttu suunnitelmista! Meillä mennään täydellisessä tietämättömyydessä siitä, pääsenkö ikinä naimisiin. Yhdessä oltu reilu 6 vuotta. Minä olen sydämessäni tiennyt haluavani sanoa "tahdon" aikalailla 5 vuotta ja mies tietää minun yrittäneen kosia häntä (yritys meni penkin alle, kun mies ei kuunnellut). Mun mies ei juuri keskustele/puhu "vakavista aiheista" tai tulevaisuuden haaveista. Jokunen viikko sitten sivuttiin hääaihetta hyvin kevyesti. Kerroin toivovani vanhan isäni avioituvan uuden naisystävänsä kanssa. Mies siihen livautti: "Miks ihmeessä? Mitä järkeä mennä naimisiin? Eihän se muuta mitään" Olin siinä hetken hiljaa mielessäni ja vedin henkeä. Totesin: "Ei se muutakaan, paitsi että siinä saa valita kuka on lain silmissä lähin lähiomaisensa". Sanoin, että "mä nyt en oo saanu valita lähiomaisiani (=vanhempani) ja oon saanu mitä oon saanu. Olisin kyllä halunnu valita". Keskustelu loppui siihen.
  6. Tämä on mielestäni ehdottomasti loistava asia! Kuten täällä jo sanottiin, muualta kuin hääliikkeestä bligblingiä, prinsessahelmoja ja pitsiä tuskin löytää. Mutta aika laaja tarjonta on juhlavassa pukeutumisessa on saatavilla. Stockmannin muotiosasto, Zara, Mango, Halonen, G-Star. Keveämpiä, veistoksellisempia, kapeita ja lyhyitä linjoja. Tähän aiheeseen voisi liittää lisäkysymyksen, entäpä jos muutamaaa vaihtoehtoa yhdistäisi/tuunaisi, eli ikäänkuin kokoaisi oman asunsa (esim. yläosa+alaosa, helman kerroksellisuus, yksityiskodat). Tai tuunaisi esim. käytettyä pukua jollain tavallisen muotikaupan "valmisosalla". Itseä ainakin kiehtoisi tällainen "egologinen" vaihtoehto, edullisen käytetyn "halpis" hääpuvun pieni päivitys tai muutamien muotivaatekappaleiden koostaminen uudeksi kokonaisuudekseen.
  7. Hiljaista on. Salaa toivoin joulu, uusi vuosi. Enää olisi parin viikon päässä 30-synttärini.... Oi kumpa kumpa. Sitten multa loppuu ideat. Ainoa toivo jotkut yhteiset iltamat/tilaisuus, jossa joku sukulainen/ystävä kysyisi meidän suunnitelmista. Silloin voisin sanoa "julkisesti ääneen" etten ole VIELÄ kosintaa saanut... Kumpa edes tällainen tilaisuus tulisi, joskin se on hyvin harvinaista, koska mies ei tykkää mistään "kutsuista". Tosin näitä kyselyitä on ollut vain minun läsnäollessa.... höh. Mä joskus kun me oltiin vasta tavattu (eka kk), totesin miehelle: Mä haluun sut ihan ikiomaksi. Mies siihen: "saattaahan siinä joskus niin käydä". tosin siinä vaiheessa mä ajattelin "vain" seurustelua. Sitten jo yhteinen koti perustettua tuli kaksi vuotta sitten se mun joulun aikainen kosintayritys (pitkä tilitys täällä foorumilla). Eipä ole mitään ollu sen jälkeen. Ainoa, missä me ollaan menty suhteessamme eteenpäin, on yhteinen omistusasunto. Meilläkään kovin montaa muuta suhteen kehitysaskelvaihtoehtoa ole, koska lastenhankinta ei oikein ole meidän juttu. Yhdessä ollaan oltu tosiaan melkein 4 vuotta (asuttu yhdessä 3,5v). Mä parin viikon päästä 30, mies yli 40. Yhteinen uunituore omistusasunto (ja asuntolaina). ketjussa kyseltiin myös kokemuksia miniänä olemisesta ja hyväksynnästä. itse olen päässyt heti perheen täysvaltaiseksi jäseneksi ja koen olevani erittäin hyväksytty perheeseen. Ihanaa! Oma perheeni on sitten jotain ihan muuta ;(. Siksi olenkin hyvin onnellinen, koen saaneeni miehen lisäksi kokonainen uuden perheen, itseasiassa kaksi ihanaa anoppia ja appiukko, sekä miehen sisko on kuin oma sisko (+hänen mies).
  8. Samaa mieltä muiden kanssa! Jos itse olisin saappaissasi, olisin ehkä hieman nolona/kiusaantunut. Totta kai olisin vilpittömästi onnellinen ystävän puolesta, mutta mielestäni häävieraan ei kuulu varastaa showta "tuolla mittakaavalla". Ymmärtäisin vielä, jos hääjuhlassa olisi kosittu kahdenkesken hieman sivummalla tilaisuuden loppupuolella. Mielestäni ei ole kohteliasta toisen hääjuhlassa kosia kaikkien todistaessa ison huomion saattelemana. Mielestäni tämä on kysymys kohteliaista käytöstavoista ja etiketistä juhlatilaisuudessa. Tilanne voi olla kiusallinen siksi myös muille läsnäolijoille, kuin hääparille.
  9. [media=]
  10. Ja toinen tosi liikuttava kosinta! [media=] Ja lisää romantiikan nälkäisille...
  11. Tämä ei varsinaisesti ole "julkinen kosinta", mutta YouTubeen laitettu. Aika pitkä matkavideo, mutta aikavälillä 00:40-6:20 tapahtuu. Ihana kosintatilanne! http://www.youtube.com/watch?v=J4SsNiiAnH4&feature=fvsr
  12. No, joo kyllä mäkin haaveilen, että jouluna tapahtuisi jotain. Toivottavasti mies muistaa, mitä vuosi sitten joulun aikaa tapahtui...
  13. Fashion Housen ystävämyynneistä (nyt viikonloppuna) nämä beigen kultaiset ballerinat 60€ (140€). Sopii mukavasti myös muuhun juhlakäyttöön, se oli kriteerini.
  14. Oi, nuo Titanringar -sivuston sormukset on kyllä mun makuun. Erityisen ihania nuo, jossa tekstin saa päälle tai sivuun. Itsellä olisi mielessä ajatus tuollaiselle näkyvälle kaiverrukselle... Titaanissa mua on mietityttänyt tuo väri. Jossain kuvissa väri on todella tumma harmaa, joissakin taas lähempänä "väritöntä". Titanringar:nin sivuiltakin löysin useita sormuksia, jotka näyttivät ihan eri värisiltä! Oli harmaata tummaa ja vaaleaa, "väritöntä" ja joku näytti kuvassa jopa hieman kultaan vivahtavalta valkoiselta!!! Onko titaanissa tosiaan sävyvaihtoehtoja? Vai onko sävyn ulkonäkö kiinni pintakäsittelystä? En tarkoita nyt noita värjättyjä/kaksivärisiä maalleja, joissa on tehosteväri, vaan ihan vain titaanin omaa sävyvariaatiota. Itselle tuollainen tumman harmaa ei oikein kolahda, haluaisin sormuksen joka olisi mah. vaalean/"värittömän"/valkean näköinen. Toisaalta tuollainen kevyesti matta vaalea, jota ko. sivuilla on, on myöskin varsin kaunis.