kala

Meille tulee nyt 75cm pituisia tähtisadetikkuja. Just testattiin, että ne palaa noin 4 minuuttia, joten luulisi niistä ainakin suurimman osan palavan yhtä aikaa sen pienen hetken, jonka aikana kuljemme niiden viitoittamaa "kujaa" pitkin .

Meidän häihin ilmoittautui yksi, mutta se oli meille ihan ok. Häistä on kyllä tarkoituksella pidetty matalaa profiilia, jotta tuttavat ja kummin kaimat eivät keksisi ilmoittautua vain kuultuaan että häät on tulossa.

Valitsisin vaihtoehdon A. En ole erityisen innostunut mistään hoidoista ja tiedän niiden maksavan paljon. Kokisin, että jos minua varten paikalle tilattaisi ammattilainen niin rahat jossain määrin menisivät hukkaan koska en ehkä arvostaisikaan sitä niin paljon, kun minulle se ei olisi niin tärkeää. Mun omissa polttareissa oli juuri tää vaihtoehto A. Siskoni oli hankkinut kaikenlaisia kauneudenhoitotuotteita (jotka eivät tietenkään nekään olleet ilmaisia mutta niistä on iloa monelle kerralle) sekä kasvonaamion josta minun lisäksi riitti siskolle ja kaasollekin. Yksi ystävistäni sitten meikkasi mut ja teki kampauksen. Lopputulos oli todella onnistunut ja olin tyytyväinen, ettei minua varten joutunut polttariporukka ostamaan kaikkia noita palveluja. Lisäksi vähäisen "ohjelmattoman" ajan pystyi viettämään ystävien kanssa, ulkopuolinen kun aina vähän "latistaa" tunnelmaa.

Mulla oli kyllä äärettömän mukavat polttarit viime lauantaina. Ihmettelen edelleen, kuinka osallistujat olivatkin osanneet järkätä niin hauskoja tehtäviä ja muuta kivaa ohjelmaa . Aamu alkoi niin, että polttariseurue saapui lapsuudenkotiini, missä yövyin. Söimme yhdessä brunssin, jonka jälkeen alkoivat varsinaiset tehtävät. Heti aamulla sain myös vihon, jossa ohjeistettiin keräämään vihkoon ohjeita onnellista avioliittoa varten. Lisäksi oli aiheita joita piti valokuvata. Näiden suorittamiseen oli koko päivä aikaa. Minulle oli päätetty järjestää autokouluteemalla kirjallinen koe sekä inssiajo. Kirjallisessa oli asiallisia kysymyksiä ja vähemmän asiallisia vastausvaihtoehtoja sekä ns. dioja. Inssiajossa ajelin lapsille suunnitellulla polkuautolla paikallisessa leikkipuistossa ja kiertelin tötteröitä. Auton ajaminen oli kylläkin niin hankalaa että kaverini antoi työntöapua. Autoiluteemaan liittyen autoni oli lisäksi tuunattu niin että takalasissa oli teksti "Melkein naitu" ja vetokoukussa roikkui puhallettuja kortsuja ja ilmapalloja. Autolla siis kierreltiin hetki rinkiä. Sitten ohjelmassa oli islanninhevosvaellus johon kaikki siinä vaiheessa jo mukana olevat osallistuivat. Juuri tällaista aktiviteettia olin toivonut, että kaikki pääsisivät osallistumaan. Vaellus oli upea elämys, kun maisemat olivat ihanan lumiset. Sitten siirryimme erään ystäväni luokse (hän ei pienen vauvan kanssa päässyt osallistumaan muihin rasteihin). Ulko-ovessa oli kyltti "Nää on ilmasen viinan bileet" ja lupaus todella piti paikkansa. Ohjelmassa oli mm. "Oletko valmis äidiksi"-rasti. Siinä piti vastailla erinäisiin kysymyksiin, vaihtaa vaippa ja antaa lapselle D-vitamiinitipat. Olisi myös pitänyt laittaa silmätipat, mutta sain puhuttua itseni ulos siitä ja pääsin testin läpi kuitenkin. Siitä hyvästä sain kuubalaisen sikarin varpajaisia varten sekä kermalikööriä siittiön muotoisessa "pullossa". Hylätystä suorituksesta olisin saanut kortsuja . Alkoholien lisäksi tarjolla oli ystävieni leipomuksia, mm. kinkkupiirakkaa, lohipasteijoita, tiramisua ja joulutorttuja. Siellä oli myös perinteinen morsiussauna. Siskoni oli hankkinut paljon ihonhoitotuotteita ja jonkin savinaamion ja piti huolta, että kaikki traditiot jotka kerrostaloasunnossa oli mahdollista toteuttaa, todella tehtiin. Sain myös pitää kaikki kauneudenhoitotuotteet . Tuolla minut myös puettiin Kumman kaa-henkeen Ellu Jokiseksi. Lopuksi lähdimme kaupungin keskustaan, missä ensin söimme ravintolassa ja sain drinkin tähtisädetikkuineen. Ravintolasta siirryimme baarikierrokselle. Ekassa baarissa sain tehtäväksi kirjoittaa runotarinan tähänastisesta parisuhteestamme. Sen kai annan miehelleni häissä. Seuraavassa baarissa lauloin ystäväni kanssa karaokea. Minulle järjestettiin myös "Mitä tiedät miehestäsi"-tietovisa, missä todellakaan en tiennyt kaikkia vastauksia. Baarikierroksen aikana myös keräilin niitä ohjeita. Valokuvia taas räpsin pitkin päivää. Kaikenkaikkiaan polttarit olivat todella onnistuneet ja kaikesta huomasi että ne oli suunniteltu juuri minulle. Ystäväni olivat nähneet paljon vaivaa esim. leipomalla ja askartelemalla ja uskoakseni kaikilla oli mukava päivä . Sekin ilahdutti suuresti, että yhtä lukuunottamatta kutsutut pääsivät paikalle ja vastikään vauvan saanut ystävänikin pääsi osallistumaan juhlintaan osa-aikaisesti.

Me päädyttiin siihen, ettei laiteta mitään mainintaa häälahjoista kutsun yhteyteen. Niinpä osa vieraista on sitten kysellyt häälahjatoiveita joko suoraan meiltä tai sitten anopilta. Kerättiin sitten joitain täsmätuotteita listalle jota siskoni on pitänyt yllä ja ollaan hänen numeroaan siis annettu ihmisille. Jos lista olisi netissä, kävisin siellä varmaan joka päivä urkkimassa joten näin saadaan vähän jännitystä elämään . Rahalle olisi toki käyttöä mutta koska ei ainakaan ihan hetkeen olla lähdössä häämatkalle, eikä muitakaan akuutteja sijoituskohteita ole niin sitä ei sitten viitsitty erikseen pyytää. Lisäksi olen sitä mieltä, että saatamme saada häälahjaksi jotain sellaista, mitä tarvitaan mutta ei olisi ikinä keksitty pyytää, jos joku vieras turhia kyselemättä päästää mielikuvituksensa liikkeelle.

Meillä ei ollut kihlajaisia. Kihlaus ajoittui sopivasti niin, että mies oli lähdössä pitkälle ulkomaanmatkalle. Kihlajaisia ei siis ehditty järjestää ennen matkaa ja sen jälkeen tuntuikin jo vanhalta jutulta . Kihlauksesta sai tiedon kuka mitenkin, vanhemmille tiedotettiin ja sitä kautta viesti lähti aika nopeasti liikkeelle.

Otan sormuksen pois töissä (työpaikka kieltää käyttämästä) sekä kaikissa keittiötöissä. Kun otan sormuksen sormesta, laitan sen useimmiten roikkumaan kaulaketjuuni. Usein huomaan, että se jää siihen roikkumaan pidemmäksikin aikaa mutta onpahan ainakin lähellä sydäntä .

Mulla ei ollut mitään käsitystä siitä, paljonko hääpuvut maksavat, kun menin niitä katselemaan morsiuspukuliikkeestä. Alennusmyynnissä oli joitain 200-400€ hintaan, mutta niistä mikään ei oikein näyttänyt omalta. Niinpä katselin sitten normaalihintaisia pukuja ja sovitin 500-700€:n hintaisia. Päädyin 580€ maksavaan pukuun joka on kyllä tosi kaunis ja sopii vartalotyypilleni. Toki korjaukset (puvun lyhennys ja kavennus) sekä vannehameen ja viitan vuokrat maksavat jonkin verran tuohon päälle, mutta uskoisin, meneväni naimisiin vain kerran elämässä .

Meillä kihlausajaksi tulee 1 vuosi ja 2 viikkoa.

Meille tulee sisäänmenomarssiksi Melartinin Prinsessa Ruususen häämarssi ja poistumismarssiksi Mendelssohn-Bartholdyn Juhlamarssi. Mieheni valitsi tuon poistumismarssin joten mulle jäi päätäntävalta sisääntulomarssissa. Arvoin pitkään Kuulan ja Melartinin mutta nyt olen saanut asian päätetyksi. Virtenä on Kiitos sulle, Jumalani, mikäli kanttori sen hyväksyy. Häävalssina meillä on mieheni toivomuksesta Akselin ja Elinan häävalssi.

Mulla on kaksi kaasoa. Ensimmäisen valitsin koska hän on paras ystäväni ja häneen olen ainakin tähän mennessä voinut luottaa sataprosenttisesti kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Toisen valitsin siksi, kun tiesin ettei paras ystäväni halua osallistua juontoihin enkä häntä halua siihen pakottaa. Toinenkin kaaso toki on minulle tärkeä ja läheinen ystävä. Roolijako siis menee niin että ensin valittu kaaso hoitaa henkisen puolen eli hääpäivän aamusta vihkimisen loppuun ja toinen hoitaa sitten itse hääjuhlan. Mielestäni molemmille kaasoille tuli heidän luonteilleen sopivat tehtävät joten uskon molempien olevan tyytyväisiä ratkaisuun.

Mun vihkisormus tulee olemaan 3,5mm paksuinen keltakultainen sormus jossa on yksi timantti. Hintaa sille kertyi 240€. Sormus tosin ostettiin häämessuilta ja siitä sai jonkinlaisen alennuksen.

Mulla ovat kihlasormus sekä tuleva vihkisormus molemmat kokoa 16,5. Kultasepänliikkeen myyjän mukaan sormukset ovat mulle liian isoja, mutta hyvin on ainakin kihlasormus sormessa pysynyt melkein vuoden, enkä haluaisi sen puristavan.

Mun mielestä valkokultaiset korut on kyllä ihan nättejä mutta kuitenkin omaan sormeeni halusin keltakultaisen sormuksen. Tähän kyllä osittain vaikutti sekin, että alkuperäinen suunnitelma oli ottaa vihkisormukseksi isoäitini keltakultainen sormus. Mallailtuani kihlasormustani siihen, en kuitenkaan pitänyt yhdistelmästä, mutta eipä sillä niin väliä. Ollaan kuitenkin oltu tosi tyytyväisiä näihin keltakultaisiin ja löysin mieleiseni vihkisormuksenkin keltakultaisena .

Meillä juhlapaikan ruokailutila on L-kirjaimen muotoinen ja yhteensä siellä on kolme pitkää pöytäriviä. Alustavasti olemme suunnitelleet niin, että molempien sukulaisille on oma pöytärivinsä ja yhdessä sitten istuvat kaverit. Itse istumme omassa pöydässä niin, että näemme kaikki vieraat. Minun mielestäni sukulaisten sekoittaminen miten sattuu olisi tylsä ratkaisu. Itse ainakin nauttisin tunnelmasta enemmän minulle tuttujen ihmisten kanssa. Plaseerausta eivät kuulemma kaikki häävieraat aina ymmärrä mutta minä ainakin haluan taata perheenjäsenille, kummeille, isovanhemmille ja ystäville parhaat paikat. Teen kuitenkin kaikkia vieraita koskevan pöytäjärjestyksen jotta kaikki tuntisivat olonsa samanarvoisiksi.

Emme maksa. Suurimmalla osalla vieraista tiedämme olevan majoitusmahdollisuuden paikkakunnalla muutenkin, tai sitten asuvat paikkakunnalla tai lähiseudulla. Muutamalle kysyjälle olemme antaneet infoa hotelleista, mutta ei kyllä tullut edes mieleen, että me olisimme varsinaisesti alkaneet asiaa organisoida. Eivät kai ihmiset nykyään tällaista edes odota. Kaasolle ja bestmanille majoitus toki järjestettäisi mikäli olisivat sen tarpeessa.

Minä toimitin kaasolleni listan niistä ystävistä, jotka voi polttareihin kutsua. Näin siksi, että kaasoni tuntee vain yhteiset ystävämme, jolloin polttariporukasta olisi jäänyt monta minulle tärkeää ihmistä ulkopuolelle. Samat ystävät olen kutsunut myös häihin.

Meillä on samanlaiset sormukset; keltakultaiset, puolipyöreät ja 3,5mm leveät. Mun sormus maksoi 80e ja miehen 100 e.

Kaksissa käymissäni häissä olen osallistunut myös polttareihin. Toisissa polttarikansio oli juhlan alusta asti vieraiden nähtävissä jollain pöydällä eikä sitä erikseen mainostettu tai ainakaan en sellaista muista. Kova kuhina pöydän ympärillä kävi joten ne tulivat kuitenkin nähdyiksi. Toisissa taas polttareissa olleet ja muutkin kaverit esittäytyivät vieraille ja siinä yhteydessä luovutettiin kansio. Itse en tykännyt siitä esittäytymisestä joten paremmaksi koin että kansio vaan oli esillä jossain ja kiinnostuneet pystyivät sitä katsomaan.

Mä olen ollut aiemmin kaksissa häissä joissa on ollut häävisa. Ensimmäisissä hääparista oli kyhätty kasaan kokonainen lehti, jota lukemalla sai vihjeitä häävisaan. Lehti oli kyllä kiva muisto häistä mutta ei sitä siellä tilaisuudessa valitettavasti ehtinyt lukea. Tosin, hauskahan tuo visa oli eikä mulle sillä ollut niin väliä ettei saatu hyviä pisteitä. Toisissa häissä morsian oli siskoni joten tiesin oikeat vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Ryhmän painostuksen vuoksi kuitenkin vastattiin yhteen kysymykseen väärin . Omiin häihini olen pyytänyt eri ihmisiä keksimään meihin liittyviä kysymyksiä. Tarkoitus siis olisi että kaikilla olisi samalla lailla mahdollisuus pärjätä kun kukaan ei tietäisi kaikkea. Esimerkiksi entinen kämppikseni keksi aivan loistavan kysymyksen jota tuskin perheeni tietää. Eli siis varsinaisen "yleistiedon" sijaan kysymykset olisivatkin kaikille yhtä vaikeita ja näin jotkut vieraatkin saisivat ikään kuin osallistua kukin omalla kysymyksellään. Kysymysten määrä tulee olemaan maksimissaan 15. Idea olis kysyä 5 muhun, 5 mieheen ja 5 meihin liittyvää kysymystä.

Meillä väännetään kättä tästä asiasta. Minun mielestäni tuo polkaiseminen on ihan naurettava rituaali, mutta mieheni sen kovasti meidänkin häihimme haluaisi. Niinpä mietin parhaillaan, antaisinko periksi miehelle tässä asiassa kun muuten olen saanut aika omavaltaisesti päättää häihin liittyvistä asioista. Ehkä annan vain miehen polkaista jos se hänelle on niin tärkeää .

Mä tässä kovasti jännitän, kestävätkö silmät piilareita vaiko eivät. Tavoitteena olis että ainakin meikkauksen, kuvauksen ja kirkon ajan voisin käyttää piilareita, etteivät vanhat silmälasini tulisi ikuistetuksi ainakaan kaikkiin mahdollisiin kuviin.

Nuo tähtisädetikut kuullostaa kyllä ihanalta idealta mutta vieraita meillä on (toivottavasti) niin paljon että varmaan kaikilla ne palaisivat ihan eri aikaan. Vaikka tuskinpa itse sitä huomaisin siinä hälinässä. Askartelujen ja koristelujen suunnittelun kanssa alkaa olla pienet paineet kun häihin on enää 5,5 viikkoa aikaa ja ainoa valmis asia on tuikkulyhdyt. Plaseerauskortit, mahdolliset hääkarkit sekä opastekyltit on kaikki vielä tekemättä.. Mutta ainakin täältä sai hyviä vinkkejä