evele

Rouva
  • Content count

    35
  • Joined

  • Last visited

About evele

  • Rank
    Juniori

Contact Methods

  • ICQ
    0

Profile Information

  • Gender
    Female
  1. Jatkan nyt tähän samaan ketjuun oman kysymykseni kanssa. Eli, jos haluaa mennä naimisiin ihan maistraatissa niin pitääkö silloin käyttää oman paikkakunnan maistaattia/käräjaoikeutta vai voiko senkin tehdä eri paikkakunnalla ilman lisämaksua? Me siis olemme molemmat kirjoilla Tampereella ja alunperin tarkoitus oli mennä täällä maistraatissa naimisiin. Isovanhempieni takia mietimme nyt kuitenkin vihkimistä Porin maistraatissa. Tietääkö joku onnistuuko tämä, vai pitääkö soittaa maistraattiin.
  2. Tuohon alkuperäisen kysmykseen sanoisin, että itse vieraana ollessa en todellakaan tykkäisi. Kun vieraat joutuvat ajamaan noinkin pitkän matkan, he tuskin haluavat ajaa sitä juhlatamineissa, vaan vaihtaisivat vaatteet mielellään vasta hotellilla. Minä siis menisin tuossakin tapauksessa käymään hotellilla jo ennen kirkka, vaikka kutsussa olisikin mainittu tauosta. Me olimme viime kesänä häissä, joissa tuo meidän matka meni juuri niin, että ajoimme ensin kirkon ohi noin 30km hotelliin, sieltä takaisin kirkolle ja vielä takaisin hotellille, jonka vieressa juhlapaikka oli. Mutta vaikka tuo kuulostaa ramppaamiselta, niin meille se sopi erinomaisesti. Koska oli luvattu erittäin kuumaa päivää ja meillä oli juhliin matkaa noin 400km, lähdimme liikkeelle sen verran ajoissa, että ehdimme käydä hotellilla vielä suihkussa, pukea ja meikata yms. Eli me emme käyneet hotellilla vain kirjautumassa.
  3. Tosi hyvin sanottu. Erityisesti tuo boldaamani kohta pysäytti ajattelemaan. Meillä on tilanne se, että meidän hääbudjetti on tosi pieni. Mutta toisaalta meille 2000€ on tuloihin suhteutettuna sama asia kuin jollekin toiselle vaikka 10000€. Pyrimme jättämään turhat kustannukset pois häistämme, mutta joistakin asioista, kuten ruuan laadusta emme kuitenkaan haluaisi tinkiä. Samoin meillä ei vieraslistan kautta voida karsia kustannuksia, eli se on joko 12 tai 100 (pelkät perheet tai myös ne sukulaiset joiden kanssa ollaan läheisesti tekemisissä). Meillä tilannetta helpottaa avoppien taidot, joita hyödyntämällä voimme säästää kustannuksissa.
  4. Mä en itse ole ikinä ollut innoissani taistelemassa kimpusta, Yleensä joku sukulainen minut sinne riviin kuitenkin aina painostaa ja silloin jättäydynkin mahdollisimman sivuun enkä syöksy kimpun perään. Minä en siis vieraana pettyisi vaikka häissä ei kimppua heitettäisikään. Ymmärrän kyllä, että joistakin se on hauska ohjelmanumero, enkä siis ole täysin sitä vastaan. En vielä tiedä heitetäänkö meidän häissä kimppua, mutta jos heitetään, niin asia esitetään jotenkin näin: "seuraavaksi ohjelmassa kimpun heitto, kaikkia vapaaehtoisia kimpun tavoittelijoita pyydetään tulemaan salin eteen". Toi nyt on vielä hiomaton, mutta mulla tärkein sana, ja jonka ehdottomasti tuohon haluan, on vapaaehtoinen. En myöskään kaipaa siihen sitä naimaton sanaa.
  5. Kannattaa ehkä kysellä tuolta Mobiliasta. Noilta nettisivuilta nimittäin juuri katselin, että heidän Mobilia classics palvelussa ainakin on mainittu klassikkoautojen vuokraus kuljettajalla ja ilman. Kokemusta ei minulla ole, mutta jotain tietoa ja yhteystiedot löysin nettisivuilta palvelujen alta.
  6. En tiiä tuleeko jo liian myöhään, mutta eilen tulleessa Tokmannin ja Vapaa Valinnan mainoslehdissä oli tarjous 700g pussista noita sydämenmallisia vaahtokarkkeja.
  7. Niin siis tossa on se, että ne pöydät loppuu kesken. Tilaan kyllä mahtuisi ja tuolejakin on riiitävästi, mutta vaikka laittas kaksikin pitkää pöytää, niin siitä ei saa kun päätypaikkojen verran (4) lisäpaikkoja. Just ton takia mietin niitä neliöitä. Lisäys.. Eli siis, niin tietysti mahtuisi, että tekisi pitkiä pöytiä ihan vaan noista 60cm kapeistä pöydistä ja laittas ihmiset istumaan pitkien pöytien molemmin puolin, mutta mun ongelma on just se, että mun mielestä 60 senttiä kuulostaa ihan liian vähältä istua (ja syödä) vastakkain.
  8. Niin mäkin sitä paikanpäällä mietin että no problem pistetään aina kaks pöytää vastakkain ja tehään pitkät pöydät, mutta kun noita pöytiä on tosiaan vaan se 30, ja tolleen laitettuna ei yhteen pöytään kohden mahdu kun 2 vierasta, niin meidän vieraat ei vaan millään mahu.
  9. Me kävimme katsomassa juhlapaikkaa, joka muuten olisi tosi kiva, mutta paikan pöydät ovat vain 60cmx120cm ja niitä on vain 30 kappaletta. Meille sanottiin, että tilaan mahtuu 120 vierasta, mutta se tarkoittaa, että yhteen tuollaiseen pöytään tulisi 4 ihmistä. Voiko 60cm leveässä pöydässä muka istua kaksi ihmista vastakkain 120cm varmaan kyllä riittää vierekkäin istumiseen, mutta entä jos tekee pöydistä 120X120cm neliöitä johon laittaisi 8 ihmistä, niin tuleekohan kulmissa ahdasta? Meidän vieraslistalla on hiukan vajaa 100 henkeä (riippuu aveceista), joista 15 on lapsia, eli ihan 120 ei tarvisi saada mahtumaan, mutta vähän nuo pöydät nyt pistää epäilemään. Mielipiteitä?
  10. Minua ei kyllä haittaisi ollenkaan, vaikka joku pukeutuisikin meidän häissä koko valkoisiin. Minä en myöskään odota, että vieraiden tulisi pukeutua neutraalisti. Pääasia on se, että vieraat itse viihtyvät vaatteissaan. Kyllä meidän vieraat tietää, että minä olen se morsian ja pelkkä valkoinen puku ei kyllä tee minusta illan kauneinta naista (ikinä en kyllä edes vieraana ole miettinyt, että kuka on juhlien kaunein ja yrittääkö joku viedä huomiota morsiamelta). Jos joku meidän häissä sitten pukeutuu valkoiseen ja joku toinen tulee sitä minulle jälkikäteen kauhistelemaan, niin aion sanoa hyvinkin suoraan, ettei asia vaivannut minua ollenkaan ja enemmän minua vaivaa selän takana kauhistelu. Itse en kuitenkaan pukeutuisi koko valkoisiin kenenkään toisen häihin, koska vaikka itseäni morsiamena ei kyseinen asia haittaa, niin en haluaisi vieraana vahingossa loukata ketään. Valkoiset kegät kyllä saattaisin laittaa.
  11. Ymmärän kyllä pointin, mutta minä en ainakaan ajattele, että käden pyytäminen edelleen tarkoittaisi täsmälleen samaa, kuin ennen. Ennen isän vastauksella oli merkitystä. Ennen morsiamella ei välttämättä ollut mitään sanan valtaa päätökseen, vaan naimisiin mentiin jos isä sanoi kyllä. Nykyään lopullinen päätös onneksi on sillä morsiamella/sulhasella. Mutta minä en vain näe myöskään mitään konkreettista funktiota tuolle käden pyytämiselle tänä päivänä. Jos tuota käden pyytämistä ajatellaan nykyään pääasiassa kohteliaisuutena isää kohtaan (äitihän tuossa usein unohdetaan), niin kuten jo edellisessä viestissäni sanoin, en näe kohteliaisuutta kysymyksessä, jonka vastauksella ei ole mitään merkitystä. Jotkut morsiamet/sulhaset/isät voivat näin ajatellakin, mutta en minä. Romattisena eleenäkään en sitä voi pitää, ainoastaan tapana tavan takia. Eli minä en vain näe mitään järkevää nykyaikaista muotoa tuolle ja tämä on minulle se pieni ero saattamisen kanssa (vaikka saattaminen edelleen tuo minulle ensimmäisenä mieleen luovuttamisen ja se on juuri syy miksi en saattamista haluaisikaan). Kohteliaana voisin pitää esim. sitä, että kosinnan jälkeen sulhanen/morsian soittaisi vanhemmille ja kertoisi asiasta vaikka sanoin "Olette kasvattaneet ihanan tyttären/pojan ja siksi olenkin erittäin onnellinen, että hän on tänään suostunut kosintaani." (juu meillä puhutaan aina noin virallisesti no ei, mutta tuo siis vaan nopeana esimerkkinä) Tällä tavoin huomioitaisiin vanhemmat, mutta ei esitettäisi merkityksettömiä kysymyksiä. On olemassa muitakin perinteitä/tapoja, joiden ylläpitämistä en itse henkilökohtaisesti ymmärrä, mutta jos tällaisilla tavoilla jollekin on hyvin suuri merkitys (ja erityisesti jos on pysähtynyt hetkeksi sitä merkitystä vähän syvällisemminkin ajattelemaan), niin hyvä juttu. Ei se ole minulta pois vaikka muut arvostavatkin jotain minulle täysin turhaa. Vaikka en jotain ymmärrä, niin voin sen silti hyväksyä. Jos käden pyytäminen olisikin ollut hirveän tärkeää sulhaselleni ja hän olisi sen minulle perustellut, muullakin tavalla kuin perinteeseen vetoamalla, niin olisin varmasti kosintaan suostunut silloinkin, mutta oma mielipiteeni tapaa kohtaan tuskin olisi muuttunut. Ehkä joku osaisikin kertoa nykyaikaisen merkityksen joka voisi muuttaa mielipiteeni, mutta en kyllä osaa kuvitella moista (tämä ei siis ollut haaste ). Ja koska nämähän on mielipiteitä, niin en sanoisi, että on väärin ajatella yhtään mitään
  12. No minä jo tuolla aiemmin kerroin olevani vahvasti sitä mieltä, että en todellakaan olisi halunnut sulhoni pyytävän kättäni. Tosin tuo lauseen loppu nyt ei minuun ihan osu ja uppoa.. jos tapa olisikin ollut niin päin että morsian olisi aikoinaan pyytänyt sulhasen kättä, niin en minä nykyaikana olisi sitäkään pitänyt hyvänä tapana, koska arvostan yhtälailla sulhaseni oikeutta päättää asioistaan kuin omaanikin. Sitten se, että jos isä sanoisikin ei käden pyytämiseen. No ei se varmastikaan monia estäisi, mutta minä en kyllä näe erityisemmin kohteliaisuutta kysymyksessä jonka vastauksella ei todellakaan ole mitään merkitystä. (Mutta siis tämä vain minun mielipiteeni). Kohteliaisuutta voi osoittaa niin monella muullakin tavalla. Mutta.. minä en ajattele käden pyytämisen olevan mikään alttarille sattaamisen alustava toimenpide. Minimorsio tuolla edellä jo sanoikin hyvin, että saattamisessa ei ole enää kysä luvan pyytämisestä. Alttarille saattamisesta päättää nykyään morsian (ja sulhanen) ja vaikka isä ehkä osoittaakin samalla hyväksyvänsä liiton, niin luvan antaminen ja hyväksyminen ovat eri asioita. Mutta en kyllä pidä myöskään tämän tavan historiasta. Meillä ei isä todennäköisesti saata minua, vaan kävelen yksin tai sulhon kanssa. Mutta, jos isälleni on kovin tärkeätä saada olla tukenani tuossa tilanteessa, niin sitten kävelen isäni kanssa. Muoks..ompa vaikeeta näin perjantai-iltana saada muotoiltua ajatuksensa viksusti tekstiksi.
  13. Oranssista tulee mulle mieleen "lätkäkarkit", niissähän on oranssipohjaiset paperit. Ei ehkä sovi kaikkien tyyliin, mutta mä kyllä tykkäisin
  14. Minä olin 20 (tosin vaan ihan hiukan vajaa 21) ja mies 22, mutta häiden aikaan ollaankin sitten jo 28 ja 30. Vaikka me ollaankin oltu kihloissa kauan, niin kihlaus on kyllä aina tarkoitanut lupausta avioliitosta meillä.
  15. "Käden pyytäminen" on yksi niitä perinteitä, jotka nostaa minun niskavillat pystyyn. Kait mä olen sellanen puoli feministi Ennen oli ennen ja nyt on nyt! En mä tän ikäsenä kysele isältä lupaa mihinkään muuhunkaan. Mä en myöskään näe sitä tapaa millään lailla romanttisena. Onneksi onneksi onneksi tuo kulta tuntee minut, eikä mennyt isältäni mitään lupaa kyselemään. Enkä kyllä usko hetkeäkään, että isältänikään olisi irronnut mitään ekstra-vävypoika-pisteitä moisesta.