Maimai

Qiva on kyllä ihan huippu, suosittelen tosi lämpimästi! Tosi rauhallinen ja ihana paikka, jossa tuntee saavansa ihan aidosti olla ja katsella, kysellä tyhmiä ja sovitella vaikka kaikki läpi. Toisin kuin muissa paikoissa, siellä ei jännitä kysellä hintoja tai neuvotella niistä. Ja hyvin kehtaa käydä sovittelemassa ja tuumailemassa monta monta kertaa - muissa paikoissa tuli sellainen olo, että sitä heti ollaan muka varmoja ostajia jos kehdataan mennä uudestaan sovittamaan jo aiemmin katseltua sormusta. Korut ja etenkin juuri sormukset ovat Qivassa tosi kauniita ja laadukkaita, ja tietysti varta vasten juuri ostajalle tehtyjä. On ihanaa kun sormus on uniikki. Ja palvelu on toki erinomaista. Meille tehtiin siellä vuosi sitten ihanat vihkisormukset. Nyt vietiin ensimmäisen hääpäivän kunniaksi sormukset huollettaviksi, ja lisätään minun rinkulaani timantti.

Minulle olisi tähän tietoon tulossa kullanväriset, korolliset remmisandaalit ihan valkoisen, lyhyempihelmaisen mekon kanssa, eli kengät näkyvät koko ajan. Mekko on kirkkaanvalkoista sifonkia, mutta sen yläosaan on suunnitteilla vielä pieni muokkaus, niin kannattaisikohan siinä samalla ujuttaa mukaan jotain kultaista mekkoonkin, jotta se mätsäisi kenkiin paremmin? Kyllähän kullanväriä saa mukaan keltakultaisen sormuksen + mahdollisten muiden korujen muodossa, tai esim. jonkin hiuslaitteen tai pikkulaukun avulla, mutta ettei mekko jäisi ihan irralliseksi? Alunperin kuvittelin ehdottomasti haluavani valkoiset kengät, mutta toisin kävi. Nyt on tietysti mietittävä näitä asustejuttuja vähän tarkemmin. Ja ehkäpä sulhasen pukeutumiseenkin saadaan jollain tapaa ujutettua myös sitä kultaa mukaan...

Jos teillä tosiaan ei ole vielä sormuksia ostettu, niin tässähän on hyvät mahdolliuudet saada siitä sormusten pujottamisesta hyvinkin kaunis tilanne, mainio syy kilistää kuoharia ja viettää mukavaa iltaa! Ja toki se yhdessä tehty sormusten katselu ja hankkiminenkin ovat varmasti aika kutkuttavaa tekemistä, samoin kuin "ensimmäinen näyttäytyminen kihlaparina" esim. kihlajaisten tai muiden kahvittelujen muodossa. Onnea kihlauksen johdosta!

Kirjoitetaanpa vielä omat määritemät, kun kerran aloitettiin. Minullekin kihlautuminen tarkoittaa sitä hetkeä, kun lupaudutaan menemään naimisiin toisen kanssa. Usein siis kosintaa, tyyliin "tuletko vaimokseni/miehekseni" ja "mennäänkö naimisiin ensi kesänä", jota seuraa asiasta sopiminen. Kihloja voi juhlia halutessaan kihlajaisilla ja kihlautumisen merkkinä voi pitää sormusta. Kihloissa oleminen on tietysti aika tuon kihlautumistapahtuman ja naimisiinmenon välissä. Kihla-aika on tarkoitettu häiden valmisteluun ja naimiisiinmenoon valmistautumiseen. Tarkan hääpäivän sopiminen ei välttämättä kuulu olennaisesti kihlautumiseen, mutta summittainen aika olisi syytä sopia. Tietysti kihla-aika saattaa olla joskus pitkäkin, jos juhlia varten esimerkiksi tarvitsee säästää rahaa... "Turhaan" kihlautuminen ei minusta ole mitään kihloissa olemista. Jos häitä ei aleta puuhata, mitään ei lyödä lukkoon tai edes alustavia suunnitelmia ei tehdä pian kihlautumisen jälkeen, ei kihloihinkaan tarvitsisi vielä mennä. Joillekin kihlasormus on vain merkkinä siitä, että "ollaan tosissaan" tai että "suhde etenee", ja vaikka se onkin varmasti ihanaa saada jokin konkreettinen symboli toisen alustavasta sitoutumisesta, ei se kuulu minunkaan mielessäni samaan sarjaan kuin virallinen kihlautuminen, johon siis liittyy usein kosinta ja aviopuolisoksi lupautuminen. Esimerkiksi äitini mielestä kihlautuminen on yleistä sitoutumis-lupailua ja sen olennainen merkitys on symboloida ulospäin muille ihmisille, että tässä menee pariskunta. Sormukset ovat siis olennaiset, ja kihla-aika saisi jatkua vaikka kuinka. Minusta taas kihloissa oleminen ja kihlautumisesta käynnistyvä häiden järkkäily ei ole niinkään symbolinen, vaan ihan konkreettinen, lyhyehkö ja toiminnallinen vaihe ennen häitä. En kaipaa meille siis kihlasormuksia, mutta pienet kihlajaiset voitaisiin kyllä pitää, jotta vanhempamme varmasti näkevät toisensa kunnolla ennen häitä...

Kirjoitin ensin tämän toiseen ketjuun, mutta sehän sopii tänne paremmin, joten kopsaan sen nyt tähän. Kommentoin siis mainintaa siitä, että kihloissa ollaan vähintäänkin se aika, mikä menee esteiden tulkinnassa, vaikka missään vaiheessa ei oltaisikaan "kihlauduttu".