Aleysha

Ilmeisesti hakemus on mennyt läpi, koska väestörekisterikeskuksen sukunimi-palvelu näyttää yhtä uutta miespuolista sukunimen haltijaa... En mä oikein keksi, että kenen muunkaan juttu se vois olla kuin meidän... Tai siis mun miehen... Voi jee!!

En toki ajatellutkaan, että se mitenkään jonon ohi menisi, mutta käsittääkseni kyseistä tapausta ei käsitellä nimilautakunnassa eikä siitä tule mitään ilmoituksia mihinkään virallisiin juttuihin jne. joten oletin, että vaihtumisaika olisi nopeampi.

Hakemus on lähetetty netin kautta ja olikin yllättävän helppo juttu hoitaa, koska entinen sukunimi näkyy väestörekisterijärjestelmän sivuilta, joten liitteitä ei tarvittu. Asiaa toki perusteltiin muutamin sanakääntein ja laskukin sieltä tulla tupsahti heti. Lysti maksoi 91 euroa, mutta mitään ei ole sukunimen muuttumisesta vielä kuulunut, joten ihmetyttää kovasti, että mikä kestää? Ei tosiaan uskoisi, että vanhan sukunimen saamisessa menee viikkoja, ellei peräti pidempäänkin sitten (etenkin, kun kyseessä on näin "selkeä" tapaus) ... Rasittaa hieman tällaisena "kaikkihetimullenyt"-asenteellisena ihmisenä

Googlaus ei tuottanut haluttua tulosta, enkä ole omien pähkäilyjen kautta päässyt varmaan lopputulokseen. tilanne on se, että miehen sukunimi on alunperin ollut äidin sukunimi, mutta vanhemmat menivät myöhemmin naimisiin ja näin ollen miehenikin sukunimi vaihtui. kysymys kuuluukin, että miten vaikeaa on saada alkuperäinen sukunimi takaisin? Samalla periaatteella kuin normaalistikin maistraatista haettaisiin uutta sukunimeä?

Onneksi olkoon ... ... Meidän nimi-asiasta ei ole kuulunut mitään ja on kyllä sellanen fiilis, että peli on menetetty.

Mun kohdalla asiasta ei ole vielä tullut mitään uutta juttua... Sinne taisi mennä koko sukunimi... PRKL!!!

Riippuu paikkakunnasta ja käsittelijästä... Mulle sanottiin noin kolmesta kuukaudesta eteenpäin, kuitenkin ensimmäinen lisäselvitys-pyyntö tuli alle kuukauden päästä ja samana päivänä paperit lähti eteenpäin nimilautakuntaan, jonka käsittelyssä kuulemma menee parisen viikkoa.

Tänään tuli maistraatista kirje ja pyydettiin lisäselvitystä. Soittelin maistraattiin ja kertoilin sukunimen taustoja, että valitettavasti kyseinen sukunimi on vain yhdellä hlöllä, koska hänet on murhattu sodan aikana, joten ei, hän ei tosiaankaan voi olla lähisukua!!! ÄRRRRRRRRRRRRRRRR!!! Vittu, jos tää nyt tollaseen kaatuu...

Laitoinpa minäkin sitten oman vastaukseni tänne ja ainakin tällä hetkellä näyttäisin olevan ainoa, joka on tehnyt tällaisen päätöksen... Kuten toisaalla jo lukeekin, niin sukunimi tosiaan tulee minun suvustani, mikäli asia menee läpi maistraatissa!

Ei kai tuohon lisätilan saamiseen auta muu kuin hankkia toinen rinkula, ja jos tahtoo niistä yhtenäisen niin ainahan ne voi juottaa sitten yhteen... Muuta en kyllä tähän hätään keksi... Meille tuli eilen minun vihkini ja vaikka seppä epäili, että haluttu "koukeroinen" kaiverrus ei onnistu niin kyllä se vaan on TÄYDELLINEN!! Minun ehdottomat suositteluni menevät kyllä Aurifaberille!

En muistaakseni tänne ole vielä vastaillut mitään... Ainakaan toivottavasti! Itsellä on viisi paria korviksia ja mikäli kaulakorua pidän, niin korut ovat aina hopeisia, myöskin oikeasta nimettömästä löytyy hopeinen sormus, joten miehen kanssa olimme samoilla linjoilla, että muihin koruihin sopii ehdottomasti ennemmin valkokulta. Moni on kyllä ensiksi sekoittanut sormukset hopeisiksi, ja sen jälkeen kun asiaa on korjattu, niin on monet leuat loksahtaneet auki ihmetyksestä, "miksi juuri valkokulta?"

Meillä asiasta on keskusteltu ja mies on sitä mieltä, että ei tahdo polttareita ollenkaan, asia on mielestäni hänen oma valintansa. Olen hänelle kuitenkin kertonut, että tiedän ystävieni tahtovan järjestää minulle jonkunlaiset "pippalot", joten minusta olisi ihan suotavaa, että hänelläkin sitten olisi ihan tasapuolisuuden nimissä! Voi kyllä olla niinkin, että kummankaan pippaloinnista ei tule mitään ja asiat jäävät vain ajatus-tasolle, mutta sekään ei sinänsä haittaa yhtään... Itse hyväksyisin strippibaarit jne. mutta henk. koht. "iholle tuleminen" on mielestäni liikaa, ja se mitä Kirpalo tuolla aikaisemmin kirjoitti, niin valitettavasti minun on sanottava näin; en katsoisi enää sekuntiakaan tuollaista menoa...! Meillä tosin tuskin on mitään tuohon viittaavaa, mikäli niitä polttareita järjestetään, koska meillä ei tartuta pulloon muutenkaan... Joten päiväkännit ja strippiluolat eivät ehkä kuulu meidän juttuun...

Meillä ei kihloissa lue muuta kuin etunimet, koska alkuperäisenä ideana meillä oli pitää samat sormukset sekä kihlana että vihkinä, mutta miekkonen tulikin toisiin ajatuksiin, ja koska minulle on tulossa myös vihkisormus, mutta miehelle ei uutta sormusta, niin kaiverrutamme kihlasormuksiin vihkimispäivämäärän ja vihkisormuksessa on meidän oma pikku juttumme, mikäli kultaseppämme on sitä mieltä, että ko. kaiverrus onnistuu!

Toisessa topicissa kirjoittelinkin tästä sukunimiasiasta, ja itse olen henk. koht. sitä mieltä, että sukunimi on erittäin tärkeä asia. Itse olen juuri laittanut maistraattiin hakupaperin uudesta sukunimestä, koska suvussani on ollut YKSI ainoa henkilö tällä nimellä, ja hän ei voinut jatkaa sukua, joten ajattelin koittaa onneani ja säilyttää tämän ihanan sukunimen. Odotan innolla vastausta, mutta pahin pelkoni on se, että hakemusta ei hyväksytäkkään... Yhtään hyvää syytä en ole asialle keksinyt. Omasta mielestäni osasin perustella asiani fiksusti ja olenkin sillä kannalla, että nimi hyväksytään, mutta toisaalta pelottaa... Erittäin ristiriitaista... Etunimeäni en suostuisi vaihtamaan mistään hinnasta, koska tiedän, että se on isäni valitsema, ja vaikkakin se teini-iässä (ja vielä nykyäänkin joskus) oli iso pilkan kohde, niin nykyään jo pidän nimestäni!

En netistä saanut pulmaani minkäänlaista apua, mutta kävinpä joka tapauksessa maistraatissa jättämässä hakemuksen, eli viimeistään noin neljän kuukauden kuluttua saamme tietää miten ongelmani on ratkennut! Infoan siitä myös täällä sitten.

Mekin käytiin Aurifaberin sepän luona ja ei voi muuta sanoa kuin, että palvelu oli erittäin hyvää ja paikalla ollut seppä oli erittäin mukava henkilö! Mialuusti annetaan rahamme kyllä heille!!

TÄNÄÄN! Olisittepa nähneet ilmeeni, kun seppä ilmoitti hinnan jne. Mä suorastaan leijun tällä hetkellä... Vaikka ensin ajattelin, että ei se sormus ole niin iso asia.

Vanhemmilleni ilmoitettuani tekstiviestiin vastattiin, että "nytko susta sit tulee Pylsy?" (= väännös miehen sukunimestä, joka ei ole kovinkaan hieno...) Kyllä siis meidän päässä kaikki ainakin ovat tajunneet, että häihin tähdätään, mutta kellekkään emme ole ajankohdasta tai mistään muustakaan vielä kertoneet.

Tietenkin A! Polttarit ovat hauskanpitoa varten. Jokainen vieras saa oman osansa, ja pidetään _yhdessä_ kivaa, eikä nimenomaan niin, että vain morsian saa jotain ehostusta ja näin, mm. juurikin siitä syystä, että kosmetologit yms. maksaa aivan tuhottomasti ja mitä jännää siinä on vieressä seurata, kun toisen naamaa paklataan... Ennemmin vaikka kotona, pyjamat päällä, jäätelöö litran kulho ja se kahden euron naamio jokaille naamaan! tyttöjen ilta perinteisimmillään...

Sukunimen vaihtaminen on pohdinnassa ollut jo pikkutytöstä lähtien, mutta asia epäilyttää minua jonkun verran. Sukunimi, jota haikailen on kuulunut aikaisemmin sukuuni yhdelle henkilölle. Hän siis on vaihtanut sen itselleen, kun on halunnut suomentaa silloisen sukunimensä. Ko. henkilö on minulle niinkin kaukaista sukua kuin isän äidin äidin isän veli. Häneltä ei jäänyt jälkeläisiä tietyn syyn takia, mutta saman sukunimisiä löytyy Suomesta väestörekisterikeskuksen mukaan. Onkohan minulla siis mitään mahdollisuutta saada tätä sukunimeä...?!

Mitenkähän mahtaa onnistua häät ilman leikkejä ja alkoholia? Onkohan mun ajatukseni häistä jo tappavan tylsä...? Ensinnäkin, epäilen vahvasti, ettei meidän vieraat juurikaan arvosta leikkimistä, ja tietävät varsin hyvin, että meidän puolesta viina ei virtaa häissä, mutta jos itse tuovat taskumattinsa, niin asia on ihan OK. Jaarittelevat puheetkin on aika turhanpäiväisiä... Taidan vaan olla liian vaikea...

Kyllähän tuo tietää... Tietää myöskin kirjoittelustani yhden tietyn automerkin clubin foorumille! Taitaa olla vaan tyytyväinen, että minulle on löytynyt tällainen paikka, koska epäilen, että häneltä itseltään tursuaa eri sormukset ja vaatteet jo korvista, kun olen kerennyt toohottamaan, vaikka aikaa vielä onkin!

... Ja täältä myöskin ei alkoholille hääparin osalta. Pääasiallisesti varmaankin siitä syystä, että olemme lähestulkoon raittiita muutenkin, enkä näe mitään hienoa siinä, että ensimmäinen päivä vaimona alkaa oksentelulla/päänsäryllä tms. Vieraille ei erikseen tarjota alkoholia, mutta jos omat taskumatit on mukana, niin ei haittaa. Tähän hätään en kyllä keksi mitään muuta ei-kategoriaan kuuluvaa, paitsi tietenkin sen, että naama norsun veellä on ihan turha tulla pilaamaan meidän päiväämme, mutta senhän nyt pitäisi olla kaikille itsestäänselvyys muutenkin!