Gazzanina

^ Kiitos! Kyllä asioilla on tapana järjestyä parhaimmin päin

Mun häihin on just aika tarkkaan se 10 kk, ja tänään ostin unelmieni puvun! Oon etsinyt pukua pitkään, netistä lähinnä ja sovittamassakin käynyt ainakin kymmentä eri pukua. Bongasin kuitenkin unelmieni puvun sattumalta jenkkiläisestä blogista ja piti heti etsiä suunnittelija ja puvun nimi. Totesin että puku on mulle liian kallis, mutta silti oon tässä melkeen viimeiset 2 kk joka päivä aina googlettanut sen puvun ja aina huokaissut kun se puku vaan on edelleen niin ihana. Nyt kävi vaan maailman paras tuuri: Löysin kyseisen puvun käytettynä mulle sopivampaan hintaan (siltikin hieman yli budjetin). Puku on 1-2 kokoa liian suuri, mutta pienentäminenhän onnistuu. Juuri maksoin puvun ja nyt vaan odottelen että ihanuus saapuu postitse! Siis miten mä maltan odottaa....

Geelikynnet mulla nyt on muutenkin, joten ei ole mitenkään erikoinen muutos. Ehkä laitetaan tavallista enemmän koristeluja. Kampaukseen varmaankin laitetaan jotain lisäketta mukaan, mutta toisaalta saatan käyttää jotain lisäkkeitä ihan perus lauantain tyttöjen iltanakin. Omat hiuksetkin on pitkät, että lähinnä siis tarkoitus on saada kampaukseen lisää volyymiä. Hiustenväri pysyy samana, ehkä vaan ajoitetaan normaali kampaajakäynti lähelle häitä että väri on varmasti parhaimmillaan. Ripsipidennyksiin en ajatellut satsata, koska en niitä arkipäiviksikään tahtoisi. Maltillisesti käytettynä meikkiin tahdon jotain irtiripsitupsuja. Meikkaan normaalistikin lähes joka päivä, mutta häämeikki tietenkin tulee olemaan jokseenkin näyttävämpi. Häitä varten en ala erityiselle kunto- tai laihdutuskuurille, ihan normimeiningillä mennään. Suihkurusketukseen menoa oon miettinyt. Olen tosi kalpea normaalisti enkä rusketu auringossa, vaan palan samantien. Olisinkohan liian erinäköinen hiukan tummemmalla iholla? Jos rusketuksen laittoon päädyyn, olisi se siis olisi ainoa asia, joka olisi ulkonäössäni erilaista normaaliin. Eli en mielestäni muuta itseäni, sillä pidän muutenkin huolta itsestäni ja ulkonäöstäni. Tykkään laittautua ja olen aina mieluummin yli- kuin alipukeutunut

Voi hitsit kun en eksynyt tätä palstaa lukemaan ennen kihlojen vaihtamista! Meillä just ollut tuo koko-ongelma, enkä tosiaan tiennyt ettei titaanisormuksen koon muuttaminen käy ihan niin kätevästi kuin esim. kultaisen.... Sulholle tilattiin kihlaksi englannista tosi ihana ja yksilöllinen titaanisormus. No hän ei tietenkään ole koruja käyttänyt koskaan aiemmin ja kokoja käytiin sovittamassa ihan kultasepällä ja muka oikeaan kokoon päädyttiin ja sitten tilattiin sormus. Noh, sillä tuloksella että sormushan on AIVAN liian suuri, putoaa sormesta vaan heiluttamalla kättä. Uutena vuotena vaihdettiin kihlat sitten niin että miehelle ostettiin väliaikainen terässormus. Ei meidän paikkakunnalta sitten löydetty kultaseppää joka suostuisi titaanisormusta pienentämään. Otettiin yhteyttä samaan paikkaan josta sormus tilattiin ja siellä sen lupasivat pienentää. Ajattelin et helpompi niin kun heidän tekemähän se sormus on, niin parhaiten osaavat pienentääkin. Sieltä lupasivat lähettää muutamia alumiinisia sormuskokoja, että varmasti tulee sitten oikeaa kokoa. Ja tämä oli siis juuri ennen uutta vuotta eli aikoja sitten, tänään sain aikaiseksi kysellä että onko kokoja muistettu lähettää kun ei vieläkään ole kuulunut. On lähetetty (posti siis hukannut!) mutta lähettävät varmuuden vuoksi vielä uuden setin. Voi hemmetti sentään, ois kiva että mies saisi jo oikean sormuksen sormeensa! Nyt kaikille jotka onnittelee kihlauksesta ja haluaa nähdä sormukset, niin vaan sanotaan että se miehen sormus on sit vain väliaikainen, oikea tulossa vielä... Ja nyt kun posti hukkaa jo nuo kokomallit, niin alkaa huolestuttaa että se hukkaa itse sormuksenkin. ARGHHHH!! Jos kyse ois mun sormuksesta, oisin ihan hermorauniona Mies yllättävän tyyni, ihana kaiversi vielä ite pienellä poraterällä kihlauksen päivämäärän väliaikaiseen terässormukseensa kun näköjään joutuu sitä vielä jonkin aikaa pitämään

Yhdessä sovittiin kihlauksesta, minun aloitteesta. Tosi kauan jo on keskusteltu tyyliin "meidän häissä sitten..." tai "sitten kun me mennään naimisiin, niin..." ja ihan siis miehenkin aloitteesta. Kun yhdessäoloa oli ollut jo yli 7 vuotta, minä sitten aivan tavallisena arkipäivänä tuossa pari kuukautta sitten kysäisin mieheltä että jokos me mentäis kihloihin. Ehdotin 1.1.2010 päiväksi ja miehelle passasi oikein hyvin. Muutama viikko tästä niin mies sitten alkoi katselemaan netistä sormusta itselleen ja alkoi kysellä että koskas me ne sormukset mennään ostamaan Hyvät sormukset löytyikin, keskenään aivan erilaiset mutta molemmat sai mieleisensä. Pilasin ehkä mahdollisuuteni romanttiselle kosinnalle aikoinaan ihan itse, sillä on alettu seurustelemaan jo kun olin 16-vuotias ja silloisella teiniangstilla olin tietenkin sitä mieltä että nämä miesten järjestämät romanttiset kosinnat on ihan tyhmää hapatusta, enkä todellakaan tahdo että kukaan polvistuu eteeni Olen kyllä vähän samaa mieltä edelleenkin, siis siinä mielessä että minusta naimisiinmeno on yhteinen päätös, eikä siinä välttämättä mitään romanttisia kynttiläillallisia ja runonlausuntaa tarvita Lisäksi olen sanonut miehelleni moneen kertaan, että minä aivan varmasti tahdon itse valita oman sormukseni. Sen verran hyvin hän minut tuntee ja tietää että olen tosi tarkka tyylistäni, ei varmasti olisi uskaltanutkaan minulle tietämättäni mitään sormusta valita

Meidän häihin ei tule ainakaan näitä: -kirkko -leveähelmainen prinsessapuku -tiara -huntu -morsiamen taluttaminen alttarille ja luovuttaminen Hääleikkejä vastaan minulla ei ole erikoisesti mitään, että niitä voi jopa meille tullakin Mutta ketään ei haluta nolata tai pakottaa!

Mulle ei talvihäät tunnu omilta, vaikka kauniit ja tunnelmalliset ovatkin (varsinkin jos on lunta maassa). Mieluisimmat itselle olisi kevät ja kesä, sitten syksy. Kevät on sillain ihana kun on valoista, mutta pahimmassa tapauksessa sää voi olla pelkkää räntäsadetta. Vaikka sadetta se on useimmiten Suomen kesäkin Ja syksyn pimeät illat voi olla tosi tunnelmalliset.... Kesään nyt kuitenkin päädyttiin kun meidän häävuodelta katsottiin päivämääriä, tuntui hyvältä päivältä. Sen ihmeempää syytä ei ole.

Kyllä minunkin mielestä kihlaus on lupaus naimisiinmenosta, vaikka nyt ei olisikaan heti hääpäivä tiedossa. Me mentiin kihloihin ihan äskettäin koska 7 vuoden suhteen jälkeen vasta nyt aika tuntui sille sopivalta. Häät sovittu 2,5 vuoden päähän. On kyllä paljon tuttuja jotka menneet kihloihin ihan suhteen alkumetreillä ja kun häistä olen kysynyt niin vastaukset olleet tyyliin; no en tiedä, katsotaan jos joskus vaikka mentäis. Yksi pariskunta ei edes ollut menossa naimisiin ollenkaan, kihlat vain (noh, erosivat kylläkin myöhemmin...) Onhan se tieten niin, että jokainen tyylillään. Minä halusin mennä kihloihin vasta sitten kun oikeasti tietää että häät on varmasti joskus tulossa.

Tosi iloisia olivat sekä minun että sulhon vanhemmat kun vihdoin ja viimein mentiin kihloihin ja kerrottiin että kahden vuoden päästä häät. Vaikka sitä olivat varmasti odottaneet jo, tuli se kaikille silti yllätyksenä. Hirveästi saatiin onnitteluja ja minun vanhemmat pyysivät sulhasen vanhemmat ja meidät luokseen syömään seuraavana päivänä. Minun velikin soitti ja kertoi miten hyvä mieli tuli uutisesta ja kehui miestäni, että ei monikaan hänen tuttunsa ole yhtä "hyvä mies" Ikävä kuulla toisten huonoja kokemuksia, meillä on aina ollut tosi hyvät välit perheidemme kanssa ja minä pidän sekä omista vanhemmistani että appivanhemmistani kovasti!

Mekin varmaan tehdään juuri näin. Isäni on kyllä elossa ja hyvissä väleissä olemme tietysti, mutta minusta tuo luovuttamishomma on jotenkin niin amerikkalaista touhua.... Enkä minä ole kenenkään omaisuutta jotenka minua ei kukaan kenelläkään luovuta!