Aurea

Häät huhtikuussa: Molemmat puvut on kauniita ja sopivat sinulle, mutta kyllä näytät paremmalta tuossa ylemmässä puvussa! Tuo kapea malli on tosi kivan näköinen ja ehkä jopa vähän muodikkaampi.

Meidän kihlapäivä oli seurustelun kaksivuotispäivä. 1.12.2006 aloitettiin siis seurustelu ja siitä kehden vuoden päästä mentiin kihloihin. Harmi vaan, että häitä ei taideta juhlia 1.12.. Juhlimme siis enemmänkin seurustelun vuosipäivä ja sitten kun naimisin päästään, niin sitten riittää varmaan hääpäivät

Oltiin puhuttu etukäteen ja mä sitten loppujen lopuksi ehdin ensin.

Mä voin puhua ainoastaan omasta puolestani, mutta meille lapsi oli ihan yhtä iso sitoumus kuin avioliittokin. Ja samanlailla tehdään suhteen eteen töitä nyt kuin sitten tulevassa avioliitossakin. Meille tuo naimisiin meno on oikeastaan tällä hetkellä järjestelykysymys, elikkä elämässä on niin paljon muutoksia tulossa, ettei oikein riitä tarmoa vielä häiden järjestämiseen Elikkä häitä ei lykätä sen takia, etteikö oltaisi valmiita ottaamaan vastuuta avioliitosta, vaan ihan käytännön syistä. Ja tämä oli siis oma tilanteeni, jonka halusin tuoda esiin siksi, ettei kyse välttämättä ole aina "vastuun pakoilemisesta". Mutta ymmärrän kyllä, mitä SininenHetki tarkoitat ja kyllähän se vähän jännältä kuulostaa, jos joku pariskunta, jolla on jo lapsia, ei halua mennä naimisiin siitä syystä, että avioliitto tuo mukanaan vastuuta.

Mä ainakin kosin, vaikka se oli kuinka etiketin vastaista. Mies sitten sanoi heti ensimmäisenä, että olisit odottanut jouluaattoon (kihloihin mentiin siis 1.12), elikkä olisi se kosinta tavalla tai toisella sieltä tullut Pääasia ei kuitenkaan siinä ollut se kosinta, jotenka menihän se näinkin päin. Varmaan ihan jokaisesta parista itsestä kiinni, kumpi tapa tuntuu luontevalta, vai tuntuuko kumpikaan. Varmaan aika yleistä nykyään, että kihlauksesta päätetään yhteistuumin

Ei muakaan ole kosittu. Johtuu ehkä siitä, että se olin minä joka kosin Mutta tärkeintä siinä oli se, että annettiin toisillemme lupaus avioliitosta, johon siis koko tämä kihlausaika tähtää. Minusta kosimista tärkeämpää on juurikin se molemminpuolinen yhteisymmärrys kihlauksen luonteesta avioliittoon valmistavana sopimuksena.

Meillä ilmeisesti ei sitten olla perinteisiä Eli esikoinen on jo 1,5 -vuotias ja toista odotellaan elokuulle. Häät siirtyivät toisen ilmoitettuaan tulosta useammalla vuodella. Naimisiin siis sitten myöhemmin. Tämä järjestely sopii meille paremmin, koska haluttiin lapset nuorina ja yhteen putkeen. Sinänsä järjestyksellä ei ole minulle mitään väliä, olen vaan onnellinen, että on terve lapsi ja toinen tulossa, kun on tuota lapsettomuustaisteluakin joutunut läheisten osalta seuraamaan.

Me tavattiin miehen kanssa 2006 toukokuussa ja 1.12 alettiin seurustella. Vähän reilun vuoden päästä alettiin odottaa esikoista ja kahden vuoden seurustelun jälkeen mentiin kihloihin. Suunnitelmissa oli naimisiin meno ensi kesänä, jollonka siis yhdessä oloa olisi kasassa vajaa neljä vuotta, mutta toinen lapsukainen ilmoitteli tulosta just parahiksi, että LA olisi osunut hääpäivän tienoille. Niinpä meidän häät siirtyy nyt kerta heitolla monella vuodella. Tähän ratkaisuun päädyttiin ihan käytännön syistä, kun tässä on kaikenlaista elämänmuutosta tulossa seuraavina vuosina. En ajatellut missään vaiheessa, että oltais liian nopeasti menossa naimisiin (vaikka voihan tuo 4 vuotta olla ehkä jonkun mielestä pitkäkin aika ). Mieheni on paras ystäväni ja luotettava elämänkumppani, jonka kanssa arjestaki löytyy ne pienet ilot. Ollaan oltu valmiita sitoutumaan lyhyemmälläkin aikataululla, mutta mennään nyt edes tämän naimisiin menon kanssa pitkän kaavan kautta. Hyvää kannattaa odottaa Joskus se harkinta on varmaan ihan kannattavaa, mutta toisinaan ne tunteet vaan vie. Tätini meni naimisiin miehensä kanssa 10 kuukauden seurustelun jälkeen, tosin tässä ajassa heille oli jo ehtinyt syntyä lapsi. Yhdessä ovat edelleen ja onnellisen ja harmonisen oloinen liitto heillä on.

Aivan loistava idea! Ja täältäkin löytyy yksi insinöörin tekele, jolle suunnittelu, etenkin erittäin aikaisessa vaiheessa oleva, tuntuu olevan tosi hankalaa. Sitten kun täytyy alkaa ihan kunnolla ideoimaan, pitää varmaan tollanen lappu väsätä

Mulla ei nyt mitään ehdotonta suosikkia ole, sillä jokaisesta vuodenajasta löytyy omat ihanat juttunsa. Tällä hetkellä kuitenkin suosikki on toukokuu tai kesäkuun alku. Toiveena siis jo suhteellisen lämpimät ilmat ja kukkaan puhkeavan luonnon tuoksu.