Meidät vihittiin maistraatissa. Käytiin etukäteen katsomassa paikka ja varaamassa se. Odotettiin kalseaa virastonurkkaa, mutta siellä olikin pieni juhlahuone, jossa nätit valkoiset verhot ja joku kukka-asetelmakin. Mun vanhemmille oli vähän kova pala, ettei menty kirkossa naimisiin, joten tehtiin vanhanaikaisesti niin, että isä talutti mut eteisestä siihen juhlahuoneen puoleenväliin ja 'luovutti' minut sulhaselle samalla kun mun veli soitti poikkihuilulla häämarssin. Meiltä vihkijä kysyi etukäteen halutaanko mahd. lyhyt kaava, vai jotain vähän pitempää. Haluttiin pitempi, joten hän sanoi ensin jotain kaunista avioliitosta ja luki sitten runon, joka kuulemma oli koskettava. Minä nieleskelin siinä vaiheessa niin paljon, ettei siitä oikeasti jäänyt paljoakaan mieleen. Pitää joskus videolta tarkistaa, mikä runo se oli. Me sanottiin perinteisen kaavan mukaiset sormusvalat. Sormukset meillä oli pienessä kultaisessa aarrearkussa, jossa on ollut mun tärkeimmät aarteen 5-vuotiaasta lähtien. Ja sitten mun veli soitti huilulla toisen häämarssin, jonka aikana minä ja mieheni käveltiin huoneen poikki eteiseen, todettiin, että kappale kestää vielä aika kauan ja marssittiin samantien takaisin ja kierrettiin huone vielä uudestaan. Eräänlainen ohjelmanumero sitten sekin Vieraina oli molempien vanhemmat ja sisarukset lapsineen, yhteensä 11 hlö. Tunnelma oli tosi rento ja lämmin, tarpeeksi juhlallinen, mutta ei yhtään 'virastomainen'. Aikaa tuohon meni ehkä noin 10min, siitä sitten koko poppoo lähti moottoriveneellä juhlapaikalle, mutta ensiin tehtiin lyhyt maisemakierros järvellä shampanjan ja mansikoiden kera.