Camem

Me asumme maassa x, mies kotoisin maasta y ja haat ovat Suomessa. Mekin haluamme auttaa mieheni parhaita ystavia ja laheisimpia sukulaisia (serkkuja ainoastaan toisen vanhemman puolelta jo paalle 50 niin kaikkia ei saa meidan rahoilla paikalle karrattya ) saapumaan paikalle. Tiedan, etta se merkitsee miehelleni paljon, eivatka he muuten pystyisi haihin osallistumaan. Olisi minustakin kurjaa, jos omat ystavani ja sukulaiseni eivat paasisi haihini, vaikka hyvaa tahtoa ja halu osallistua loytyy, mutta rahaa sita vastoin ei. Tosin, jos jarjestaisin haat esim mieheni kotimaassa niin suomalaisia sukulaisia ja ystavia en rahallisesti avustaisi. Tuloerot vaan ovat kylma tosiasia.

Itse en syo lihaa, enka oleta, etta minun henk.koht. ruokatottumukset otetaan huomioon toisten juhlissa. Mina sitten loydan jotain syomista, oli se salaattia tai leipaa. Tosin, jos kutsuttuja on vain n.30 niin asia on eri. Silloin varmasti kutsuja itse toivoisi voivansa ottaa jokaisen vieraan huomioon. Myos isommalle porukalle juhlia jarjestettaessa on varmasti helpompi huomioida erilaiset ruokailijat (esim. buffetpoydasta jokainen loytaa sitten jotain). Allergikot ovat mielestani eri juttu. Tosin nykyaan gluteeniton ja laktoositon ruoka nyt ei ole ongelma eika mikaan.

Minun kihlani on platinaa, naista vaihtoehdoista siis valkokulta. Keltakullasta pidan myos, mutta vain "trendi" koruissa. Eli isoja rannerenkaita ja ketjuja, isoja sormuksia (esim. jos joku sattuu tietamaan eraan ysl:n sormuksen). Kihla-ja vihkisormukselta taas toivon enemman viileytta ja eleganssia. En tarkoita, etteiko keltakullassa voisi olla eleganssia, mutta hengeltaan mielestani kelta-ja valkokultaisissa sormuksissa on suuri ero. Oma mieltymykseni menee vaan tuon viileyden puolelle