Oli haikeaa, mutta yhtä aikaa ihanaa. Nimenvaihto kun symboloi avioliittoa Mulle suurimpana syynä nimenvaihtoon oli se, että halusin meille yhteisen nimen, enkä missään nimessä halunnut, että mies ottais mun nimen (se olis vaan tuntunut siltä, että miehen kivekset on mun käsilaukussa, en mahda sille tunteelle mitään). Vaihtoehdoiksi jäi siis ottaa miehen nimi tai molempien vaihtaa johonkin kolmanteen nimeen. Ensimmäinen vaihtoehto tuntui huomattavasti luonnollisemmalta. Jälkimmäinen on mun mielestä vähän hassua, etenkin kun jotkut tekee sitä selvästikin sen takia, että yrittävät upgreidata hienompaan nimeen, kun kummallakaan oikeesti on.
