aakoo

Jäsen
  • Viestit

    8
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

    Never

Tietoja käyttäjästä aakoo

  • Taso
    Untuvikko

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Eka hääpäivä sattuu elokuussa maanantaille, mikä on yleensä katastrofipäivä miehellä töissä... Joten järjestelyt vähän hankalat. Ajattelin kuitenkin järjestää yllärin ja hakea miehen töistä, voitais mennä vaikka Suomenlinnaan piknikille. Kuohuvaa ja jotain hyvää syötävää ja muisteltais ensimmäistä avioliittovuotta (kiireistä sellaista). Jos vielä joku ystävällinen kaveri kyyditsis meidät kotiin, minkä olisin vielä sattumalta siivonnut;) Eiköhän se olis siinä. Toinen vaihtoehto vois olla lyhyt vaellus jossain Nuuksion metsissä makkaranpaistoineen ja laavuöineen....hmm. Täytynee alkaa miettimään
  2. Meillä oli noin 16 lasta häissä ja mitään ongelmia ei ollut. Lapsille oli varattu erillinen tila missä oli kuuntelukasetteja, lasten musaa, piirrustusta ja pelejä. Ainakin karkit tekivät siellä kauppansa ja muutama "lastenhuoneeseen" hankittu patja oli ahkerassa käytössä, koska kymmenen aikaan illalla pienempiä alkoi väsyttää. He kävivätkin ottamassa torkut! Hikinen kesäpäivä kun oli, muutama kävi myös uimassa.
  3. Minua yllätti se miten paljon pikkuasioita täytyy ottaa huomioon... Osa kyllä näistä ennakkopohdinnoista ja vaihtoehdoista, joiden eteen oli tehty töitä jäi loppujen lopuksi käyttämättä/toteuttamatta, kiitos loistavan kesäsään! 160 ihmistä tosiaan pystyy ruokailemaan todella nopeasti, jos vaan pitopalvelu pysyisi perässä Miten yksinkertaisesti puku, sormus, kampaus ym valinnat menikään. Tyylin ensimmäiseen kauppaan kun käveli niin oma löytyi. Muuten kyllä tuntui, että varsinkin edelliselle viikolle pitäisi hommata oma hovishoppaaja (tosin sulhanen toimitti tätä virkaa aika hyvin, kun ei jännitykseltään muuhun kyennyt). Eli kaikennäköistä viimehetken juttua piti käydä ostamassa nenäliinoista lähtien. Tuntui, että päivät meni kaupoilla juostessa ja illat askarreltiin. Äitin innostus järjestää häitä yllätti myös! Tosin hän taisi vähän liikaakin stressata koko touhusta, hänen väsymyksensä häiden jälkeen harmittaa... Olis enempi vaan pitänyt pitää oma pää ja tehdä itse enempi. Kaikki käytännön järjestelyjen hankaluus, kun häät vietettiin toisella paikkakunnalla. Kaaso ja äiti kun asuivat "hääpaikkakunnalla" ja itse pääkaupukiseudulla. Budjetissa pysyttiin yllättävänkin hyvin. Joissakin asioissa säästettiin paljonkin suunniteltuun verrattuna, mutta joissakin taasen tuhlattiin kolminkertainen määrä!
  4. Lueskelin yhdessä ketjussa hääpainajaisunista ja mieleeni heräsi kysymys, että miten teitä nukutti ennen kauan odotettua hääpäivää? Nukuitteko sulhon kanssa eri paikoissa/huoneissa vaiko omassa sängyssä? Monta tuntia ehdit nukkua ym. Me nukuttiin sulhon kanssa äidin vierashuoneessa. Jossain vaiheessa oli ajatus, että toinen nukkuisi rantasaunalla, mutta totesin kuitenkin, että eikös se ole parempi että nukutaan samassa huoneessa, kun ei nukuta kuitenkaan Saavat muut nukkua rauhassa. No ihana mieheni kuitenkin nukkui kuin tukki, kuten tavallisestikin ja minä pompin vielä puoli neljän aikaan kirjoittelemassa jääkaapin oveen muistilappuja (mietiskelin koko ajan vaan, että mikä on vielä tekemättä). Lopulta taisin jopa kolmisen tuntia nukkua!
  5. Hmm. mielenkiintoinen juttu toi kelakortti. Mahtaiskohan se johtua paikallisista asioista kuten kirkkoherranviraston joutuisuudesta tms. Hehän ilmoittavat väestörekisteriin nimen muutokset. En tiedä..villi veikkaus kuitenkin. Eikös jossain sanota, että ajokortti pitäisi uusia kolmen kuukauden sisällä? Jostain muistaisin tälläisen kuulleeni. Ajokortti ja passi pitää jokatapauksessa hakea erikseen ja yleensä pankkikortitkin.
  6. Minulle tuli myös ensimmäinen posti kelalta, eli uutukainen kela-kortti. Toinen aika yllättävä posti oli uusi plussa-kortti, joka tuli vain pari päivää kela-kortin jälkeen! Muihin kortteihin on tähän asti joutunut hakemaan itse muutosta.
  7. Vielä lisää mokia... Me olimme kutsuun kyllä hienosti muistaneet nimet, päivät ja puhelinnumerot ja kirkkokin oli mainittu. Mutta mistään ei käynyt ilmi, että mikähän on paikkakunta! No kaikki kuitenkin löysivät perille. Vieraspaikkakuntalaisille oli varattu majoitustilaa lähistöltä ja bussikyyti, minkä vuoksi emme ehken tulleet ajatelleeksi, että joku saattaa tulla vaikka omalla autolla... Vaikka kuinka yrität kaiken huomioida, niin aina ei kaikkea itse tule ajatelleeksi! Sen takia voisin vinkkinä sanoakin, että näytä kutsua, ohjelmaa tms ennen niiden lopullista painamista vähintään kolmelle! Mielellään tietysti jollekin, jonka tiedät kiinnittävän huomion kaikkiin kirjoitusvirheisiin.
  8. Ihanaa lukea että muutkin ovat töppäilleet! Meillä alkoi jännitys näkyä kuvaan mennessä. Huulipuna unohtui kaason laukkuun, joka tulisi vasta kirkolle. No bestman kipaisi hakemassa ja pariin viimeiseen kuvaan ehdittiin punata huulet. Kuvaukseen mennessä töhrin hameeni auton ovenpieliin, vaikka auto oli edellispäivänä pesty. Alttarille kävellessä unohdin (en kyllä ollut edes niin tarkasti asiaa miettynyt) vaihtaa kimpun kynkkäkäteen. Minulla ei ollut vapaita käsiä nostaa helmaa, joten kompuroin alttarille johtavilla portailla vähäsen. Melkein unohdin luovuttaa kimpun kaasolle alttarille mennessä. Pitopalvelulla oli liian vähän väkeä töissä -> kaaso, lahjapöydästä vastaavat sekä sisarrukset joutuivat kantamaan juomia ja ruokia pöytiin Sisarruksista hääparin kanssa ei ole yhtään kuvaa! Ruokailun ja kahvin välinen aika venyi kahteen tuntiin, vaikka pitopalvelu oli puhunut puolesta tunnista! Jos olisimme ennalta tienneet kahvin kestävän noin kauan, olisimme voineet siihen väliin suunnitella ohjelmaa tms. Juuri kun oltiin aloittamassa kahvittelua, vene, jossa nukuimme hääyön, meinasi karata laiturista. Reippaita miehiä oli kuitenkin tupa täys, joten saatiin vene takaisin laituriin. Kakun leikkauksessa olimme niin keskittyneitä polkaisuun, että kakkupala lenti pöydälle komeassa kaaressa. Huonoa tuuriakin oli, kakkupala nimittäin tippui sentin päähän lautasesta. Hääkakku loppui, vaikka olimme ilmoittaneet pitopalvelulle 15 henkeä ylimääräisenä, jottei tämmöistä pääsisi käymään! Arg... Tuore appiukkoni tanssiin hakiessaan polkaisi helman päälle ja lenkki, jolla laahus oli nostettu ylös katkesi... Hetken mietin, että kuinkahan paha reikä tuli takapuoleen, mutta onneksi se oli vain lenkki. Sukulaiseni kiersi sitten lenkin jämän napin ympärille umpisolmuun... Kyllä pysyi! Muutoin meillä oli kyllä ikimuistoinen ja hauska juhla! Ja vierailta on kuulunut pelkästään positiivista palautetta. Tunnelma oli kuulemma ollut vapautunut, rento ja hauska! Pienet mokathan luovat vaan tunnelmaa! Ja kaikkein tärkeintä meille oli kuitenkin vieraiden viihtyvyys! Paikka ja keli olivat aivan ihanat, joten ne pelastivat!