Premnas

Aktiivijäsen
  • Content count

    20
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Premnas

  1. Tummansininen polvipituinen puuvillahame, jossa helmassa semmosia ommeltuja sinisiä ja ruskeita pitsipyöryläkoristeita. Ruskea vähän nätimmin leikattu t-paita ja musta tai tumma liivi päälle.
  2. Mun vihkisormukseni maksoi 90 euroa ja miehen 80 euroa...titaania ja käsinkaiverrettuja kuvioita molempien sormuksien pinnalla, eli ihan uniikkeja.
  3. Asia hoitui netin kautta ja tilasin paperin kotiin. Ajattelin vielä soittaa käräjäoikeuteen etteivät sitten ihmettele miksen pyydä esteidentutkintaa sieltä. Pitää vaan muistaa ottaa paperi mukaan vihkimiseen.
  4. Me meinattiin kanssa ettei tehdä avioehtoa. Molemmilla on ainakin tällä hetkellä suurin piirtein yhtä paljon omaisuutta enkä usko tulevien vuosien palkkaerojen olevan kovinkaan suuria. Hyvä muuten tietää tuo ettei tasinkoa ole pakko ottaa. Esim. jos miehelläni olisi eron sattuessa enemmän omaisuutta, tuskin haluaisin päästä siitä osalliseksi. Mitä vähemmän sen parempi. Tietty suuret hankinnat laitetaan molempien nimiin. Ainoa mikä minua nyt mietityttää on se, miten kuoleman sattuessa toimitaan. Minulla on vain yksi vanhempi elossa ja yksi sisar, joten voinko testamentata omaisuuteni vain puolisolleni ja sisarelleni puoliksi? Entä puoliso, jolla on koko lähisuku elossa kaikkia isovanhempia myöten? Miten tällainen keskinäinen testamentti kannattaisi tehdä? Lähinnä ajattelen varsinkin lesken asumisturvaa yhteisessä asunnossa. Lapsia tuskin koskaan tulee joten rintaperillisiä ei ole. Voiko tuollaisen keskinäisen testamentin kirjoittaa ihan vain kahdestaan, mutta missä se saa lainvoiman? Eikö siihen tarvita kahden todistajan allekirjoitukset, mitenköhän tämä menisi järkevimmin?
  5. Eikö tuon esteidentutkinnan voisi sitten tehdä niin että netin kautta ja tilaa paperin kotiin ja ottaa sen vain sitten mukaan kun menee vihittäväksi? Meillä vihkiminen käräjäoikeudessa mutta helpommalla pääsisi jos paperin voisi netin kautta tutkinnan tekemällä saada kotiin ja ottaa sen vain mukaan. Pitääköhän silti käräjäoikeuteen soittaa ja informoida tästä? Vai voisikohan maistraattia pyytää lähettämään esteettömyystodistuksen suoraan käräjäoikeuteen? Minäkin haluaisin hoitaa tuon paperihomman mahd. ajoissa että olisi poissa päiväjärjestyksestä, lisäksi pelkään että unohdan koko homman...
  6. Päädytään nyt lopulta siihen että molemmat pitävät nimensä, syystä että: 1. Turhaa vaivaa vaihtaa nimet, sitten menevät ajokortit jne. uusiksi 2. Kummankaan etunimi ei sointuisi uuteen sukunimeen vaihdettuna, oli se kummin päin tahansa 3. Ei jakseta keksiä kokonaan uutta sukunimeä joka sopisi 4. Itse en halua miehen sukunimeä koska se on niin yleinen, ja pidän omastani koska se on lyhyt ja ytimekäs ja sopii etunimeni kanssa hyvin yhteen. Ehkä tässä on myös taustalla se että miksi naisen pitäisi automaattisesti ottaa miehensä sukunimi ja toisaalta tuntuisi hölmöltä myös toisin päin, jos mies ottaisi minun sukunimeni. Välillä olen miettinyt onko se sitten muille hankalaa kun ei voi puhutella samalla sukunimellä, mutta sitten taas toivoisin että puhuteltaisiin ihan etunimellä.
  7. Oho, nyt vasta heräsin ajattelemaan koko vihkisormusasiaa! Meillä alle 4kk siviilivihkimiseen eikä mitään sormuksia edes katseltu. Tosin itse tiedän sen verran että haluan jonkun pitsikuvioisen sormuksen jostain kestävästä materiaalista, esim. titaanista ja ilman kiviä. Mutta sen tarkempaa suunnitelmaa ei ole. Miehen toiveista en senkään vertaa tiedä. Ehdotin äsken että mentäisiin ylihuomenna heti katsomaan koska muuten voi tulla kiire, jos molemmille tarvitsee teettää jos ei noita löydy valmiina sopivia. Googlettamalla en ainakaan ole löytänyt paljoa kuvia erilaisista pitsisormuksista ja monet ovat joko liian isoja tai sitten kauhean paksun näköisiä ja pelkistettyjä kuvioltaan.
  8. ^ Samaan ongelmaan itsekin törmäsin mutta sitten varasinkin ajan käräjäoikeudesta ja saatiin juuri se päivä jolle oltiin vihkimistä suunniteltu. Käräjäoikeudessa taas ei vaikuttanut olevan tunkua. Aika kumma juttu kyllä tuo Turun maistraatin hommeli, ja kun mitään mainintaa ei netissäkään ole.
  9. Meillä tulee kihlausaikaa n. 1 vuosi ja 7kk.
  10. Meinattiin nyt että vihkiminen olisi maistraatissa helmikuun lopulla 2012 ja hääjuhla (tosin pieni tilaisuus vain kaikkein tutuimmille/lähisukulaisille) olisi sitten heinäkuussa. Vihkimisestä juhliin olisi n. puoli vuotta aikaa. Nyt olen alkanut miettiä että miten esim. kutsuisi juhliin ja juuri se, tuntuuko hiukan turhalta pitää koko juhlia kun väliä on niin kauan. Periaatteessa haluttais pitää edes jotkin pienet juhlat ihan läheisimmille mutta tuntuu nämä järjestelyt olevan kovin vaikeita.
  11. Voi apua kun lukee näitä viestejä.. Onkohan meillä ollenkaan varaa juhlia häitä? Meinasin nimittäin että meidän maksimibudjetti olisi 1000-1500 euroa..Saakohan sillä mitään? Toisaalta ajateltiin kutsua n. 13 vierasta eli meitä olisi sitten 15. Vihkiminen voisi hyvinkin olla maistraatissa jo ennen juhlia, siis muutamaa kuukautta ennen ja kesällä sitten juhlat erikseen..
  12. Hmm..meille varmaan käy nyt niin että vihkiminen ja juhlat ovat eri ajankohtina, jotenkin niiden järjestäminen tuntuu helpommalta niin ja kun en halua tinkiä lämpimästä kelistä ja kaavailemastani hääpuvusta vuodenajan mukaan.. Näillä näkymin vihitään 21.02.2012 ja itse juhlat (tosin pienet) pidetään sitten samana päivänä kuin kihlaus oli, eri vuonna vaan eli 17.7.2012.
  13. Kiitos, oikein hyviä vinkkejä! Pitänee vihkisormuksia hommatessa käydä jo talvella sovittamassa. Tosin ajattelin ehkä teetättää omani, mutta kai ne käyttää samoja kokotaulukoita teetetyillä ja valmiilla sormuksilla?
  14. Meillä oli 54 euroa hopeiset muistaakseni 4mm perus-kiiltävät sormukset kaiverruksineen.
  15. No joo, olisikin, mutta kun itse liike oli hyvin ilmastoitu ja tosi viileä, niin jotenkin tuntuisi oudolta että viileässä sormet turpoisivat. Mietin vaan että vaikka yritin olla tarkka, niin kuin monesti käy siinä sovitellessa että sitten lopulliseen ostoon tuleekin vahingossa noukittua sieltä vääränkokoiset sormukset sieltä laatikosta, jos niitä on eestaas vetvattu ja sovitettu? No, ens kerralla (eli vihkisormuksen kanssa) olen sitten tarkempi ja ostan semmosen joka just ja just menee sormeen..ai niin piti vielä sanoa, että miehellekin tuli himpun liian iso eli molemmilta tahtoo sormukset suorastaan tippua sormista pois..tarkkana täytyy olla ettei sormukset häviä mihinkään!
  16. Mulla ja miehellä on vähän sama ongelma. Ostettiin hopeiset kihlat, jotka olivat sovittaessa juuri passelit, mutta nyt pyörivät sormissa ja minun ei tarvitse laskea kuin kättä hiukan alas ja heilauttaa ja jo lentää sormus jonnekin! Minulla koko 17 ja miehellä tais olla 18,5. Voiko oikeasti mennä niin että ostettaessa sopivat ja parin päivän päästä ihan liian löysät? Sitten kanssa jos kokeilee oikean käden nimettömään, ei ole niin löysä. Onko hopeisia kihloja mitään järkeä viedä pienennettäväksi (eivät olleet kovin kalliit edes, kaiverruksineen 54e)? Sormuksia kuitenkin tarvisi jaksaa pitää sormissa vielä muutaman vuoden, mutta eiväthän ne tätä menoa edes sinne asti pysy tallessa kun tippuilevat!
  17. Virallisesti kihlauduimme 17.7 mutta se oli aika epäromanttinen "mentäiskö naimisiin tässä lähivuosien aikana". Vasta kesäreissulla kosin miestäni silleen paremmin. Ei olisi paremmin voinutkaan olla, sillä istuimme hiekkarannalla ja aurinko oli juuri laskemassa, kun kysyin että kai hän vielä haluaa miehekseni. Kyllä siinä itkunpoikanen pääsi kun mies kysyi vastavuoroisesti "Haluatko vaimokseni?" Se oli unohtumaton hetki..
  18. Meillä ei oikeen minkäänlaista kosintaa ollut. Olin päättänyt aikaisemmin kosia miestäni mutta enpä sitten voinutkaan odottaa . Me vain sovimme yhteisesti että haluamme mennä naimisiin muutaman vuoden päästä. Tosin ehkä naurattaa se, että mies haluaa naimisiin kanssani, mutta esim. kihloissa oleminen ja varsinkin kihlasormuksen ostaminen on niin outoa. Kysyin vaan että pelottaako tässä joku tai jotain, mutta ei, hänestä vaan kaikki tuntuu niin oudolta..(kun koskaan ennen ei ole tällaista tapahtunut) Kyllä minustakin hiukan ihmeelliseltä tuntuu, että ihanko oikeasti kohtaan tällaisen onnen että saan mennä rakastamani ihmisen kanssa naimisiin. Ihan kuin jotain parasta unta näkisi, mutta se onkin totta!
  19. Minä 23 v. ja mies 26 v. Ennen kihlausta ollaan seurusteltu 2 vuotta ja lähes koko aika myös asuttu yhdessä, ensin enempi epävirallisesti ja nyt on yhteinen asunto..