Kuusi ja puoli vuotta sitten olin tilanteessa jossa häät oli tulossa, paikka varattu ja mekko kaapissa. Ja minusta tuntui, että pitäisikö perua koko häät ja siis myös naimisiinmeno. Olisi pitänyt. Ei se siitä häiden jäkeen ainakaan parantunut ja olisi oikeasti voinut viedä minulta hengen. Kyllähän se olisi ollut ikävä yllätys kaikille kertoa, että niitä häitä ei nyt sitten tulekaan, mutta samanlainen ikävä yllätys se on kertoa kaikille että nyt se on ohi ja ero vireillä. Silloin ajattelin, että menisi jo etukäteen maksetut rahatkin hukkaan, mutta menihän ne nytkin kun niitä ei käytetty loppuelämän kumppanuuden juhlistamiseen. No ainakin tuli roppakaupalla elämänkokemusta ja sen kaiken valossa osaa todella arvostaa tätä ihanaa tunnetta kun menee naimisiin oikean sielunkumppaninsa kanssa. Miten hämmästyttävän erilaista ja niin luonnollista.