lumikettu

Rouva
  • Viestit

    11
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Tietoja käyttäjästä lumikettu

  • Taso
    Untuvikko
  • Syntymäpäivä 12/18/90

Profile Information

  • Gender
    Female
  1. Olikohan tämä viesti tarkoitettu minulle? Kortissa siis pitsi- ja silkkinauha on teipattu kaksipuoleisella teipillä korttiin ja pätkäisty terävillä saksilla. Nauhat ei siis mene kortin ympäri. En tiedä, missä kunnossa vieraiden saamat kutsut ovat nyt, mutta meille muistoksi jätetty kappale on nauhoiltaankin vielä ihan siisti. Kustannuksissakin säästää paljon, jos ostaa kolmen metrin sijasta puolitoista metriä nauhaa Ja suosittelen muuten aivan ehdottomasti teipin käyttöä kortti- ja muussakin askartelussa. Se ei sotke ja pitää useimmat materiaalit paikallaan paremmin. Sitä saa varmaan ihan kaikista askarteluliikkeistä Tiimarista lähtien.
  2. Me tehtiin hääkarkeiksi vaniljavaahtokarkkeja itse. Ohje löytyy täältä: http://www.lily.fi/juttu/kotitekoiset-vaahtokarkit. Käärittiin aina kaksi kappaletta sellofaaniin ja sidottiin se pussukaksi lahjanarulla. Muistaakseni karkit oli jääkaapissa useamman päivän, eikä menneet koviksi
  3. Meidän kortissa käytettiin vähän pitsiä: Kartonki näyttää ehkä mustalta, mutta se on oikeasti suklaanruskea, samoin silkkinauha pitsin alla. Fontteina on muistaakseni joku Champignon ja tuota kapiteelifontin nimeä en muistakaan. Esikuvana oli Now & Foreverin Love Story, jota ei taidakaan enää edes löytyä mallistosta.
  4. Ostin miehelleni mustan nahkalompakon. Budjetti ei ollut järin suuri (eikä rahaakaan käytössä hirveästi), mutta lahja oli tosi tarpeellinen. Korttitaskuihin askartelin lahjakortteja (hierontaa, hiihtoretkeä, mustikkapiirakkaa jne.) ja tulostin yhden hyvän kuvan meistä siihen kuvataskuun. Itse sain myös käytännöllisen huomenlahjan - vanha Nokiani oli aivan hajalla, joten mieheni osti sen tilalle iPhonen. Meillä lahjoihin ei siis liittynyt sen enempää romantiikkaa, vaan ne olivat juuri sellaisia käytännöllisiä ja tarpeellisia, ja ovat muuten edelleen käytössä. Tämä sopi meille hyvin. Minulla olisi kaikki korut jääneet lojumaan korulippaan (eli kenkälaatikon) pohjalle, sillä käytän koruja ehkä kerran vuodessa.
  5. Hei! Olen nyt puolitoista vuotta myöhässä, mutta täältä se raportti tulee! Meidän hääpäivä (heinäkuun lopulla 2011) osoittautui kesän kauneimmaksi päiväksi. Edellisenä päivänä oli älyttömän kuuma, ja parvi kuumeni aivan saunaksi. Juhlapäivänä lämpötila ei ollut olennaisesti alhaisempi, mutta jotenkin ilma kiersi parvella niin, että juhlissa oli vain sopivan lämmin. Pitopalveluna meillä oli pitopalvelu Nybacka, joka käsittääkseni on lopettanut toimintansa. Pitopalvelu teki ruuat valmiiksi ja toi ne lämpölaatikoissa karjakeittiöön, joka on siis siinä navetan kyljessä (ei siis Vieras_Juhlija_*:n mainitsemassa mökissä, josta löytyy jääkaappi ja mikroaaltouuni). Keittiössä on jääkaappeja ja pakastin. Meillä oli ruokana mm. salaatteja, kylmiä ja lämpimiä kaloja, perunoita, lihapullia ja naudanpaistia, eli ihan kunnon ruokailu onnistuu pitopalvelun puolesta ihan ongelmattomasti. Kuulemma kovalla sateellakin tarjoilu onnistuu, kun lämpölaatikot voi hätätapauksessa pitää siellä parvella, eikä niitä sitten tarvitse kiikuttaa rankkasateessa tarjoilupöytään. Bändinä meillä oli kavereista koottu neljän hengen pikku bändi, jossa oli laulaja, pianisti (joka myös lauloi), akustinen kitaristi ja rumpali, jolla oli pieni rumpusetti. Koko orkesteri mahtui hyvin tanssilattian etukulmaan, eikä me juuri sitä tilaa tarvittukaan, kun ainoa tanssinumero oli häävalssi. Ketkään muut ei siis meidän lisäksi tanssineet. Tanssilattialla mahtui sitten pitämään muuta ohjelmaa. Äänentoistolaitteina oli omat PA-laitteet, eli mikseri ja pari isoa, aika tehokasta kaiutinta, jotka riittivät tilaan hyvin. Niiden kautta tuli kitara, piano ja laulut, eli rumpuja ei erikseen mikitetty. Meidän vierailta ei ainakaan tärykalvot haljenneet, mutta voi olla, että jos juhlissa soitetaan yhtään rockimpaa kuin meidän Juha Tapiot ja Scandinavian Music Groupit, niin tanssilattialla ei huvita tanssia ihan siinä rumpalin vieressä Riippuu siis paljon musiikkityylistä ja rumpalista. Rumpuja voi tietty vaimentaa jollain plekseillä. Muistaakseni meillä oli vieraita noin sata, ja koska haluttiin asetella pöydät vinottain, tilaa riitti juuri ja juuri. 150 kuulostaa tosi ahtaalta, muistaakseni meille sanottiin, että 120 menee, 130:kin, jos on pakko. Me kutsuttiin vajaa 130 henkilöä, ja laskettiin juurikin sen varaan, että kaikki ei tuu Jäimme häiden jälkeen Vähä-Hisson hääsviittiin viettämään hääyötä. Se tuntui ihan meidän omalta jutulta - meille ei ehkä olisi sopineetkaan mitkään luksushotellihuoneet jossain kaupungissa. Hääsviitissä on siis sänky, pieni jääkaappi, ruokapöytä ja kaksi tuolia. Joku vaatepuu taisi olla häävaatteita varten myös. Juhlat loppuivat siis joskus kahdeksan aikaan illalla, ja viimeiset vieraat lähtivät joskus yhdeksän paikkeilla. Käytiin suihkussa siinä mökissä, ja sitten sulkeuduttiin siihen hääsviittiin, joka on siis ennen ollut joku vasikan karsina tai joku vastaava Aamupalakori - voileipää, jogurttia, kahvia, teetä - tuotiin sviitin ulko-ovelle ja emäntä huuteli ulkoa, että hyvää huomenta ja että aamupala on täällä. Ja sitten päästiin rantasaunaan - suosittelen! Löylyt oli aivan ihanat, ja välillä käytiin järvessä uimassa. (Uikkareitakaan ei tarvii, kun naapureita ei ole.) Peseytyminen piti suorittaa perinteisesti kuupilla ja sekoittelemalla pesuvateihin kuumaa ja kylmää vettä. Suihkussahan voi käydä sitten siinä mökissä, jos ei kuuppailu kiinnosta. Meillä juhlatila koristeltiin koivuilla, joita saa ilmaiseksi hakea jostain isäntäparin neuvomasta paikasta. Lisäksi pöydillä oli kukkalaitteet ja tanssilavan puomeissa jotain valkoista harsohörhellystä. Kivalta näytti. Kaverini veljen häät pidettiin myös Vähä-Hissossa, ja he olivat virittäneet jotain valkoista harsoverhokangasta parven kattoon, ja niiden päälle oli aseteltu kirkasta pihavalosarjaa. Kuvissa ainakin tunnelma on älyttömän lumoava, mutta kyllä siinä kankaiden virittämisessä aikaakin menee. Vihkikirkosta täällä oli myös jotain puhetta. Meidän avioliitto siunattiin Karkun kirkossa, muistaakseni sieltä oli joku 20 minuutin ajomatka Vähä-Hissoon. Kaunis kirkko, ja silloinen suntio oli todella mukava ja yhteistyöhaluinen. (Päästiin mm. pitämään vihkiharkkoja joskus kymmeneltä illalla... Ihana nainen!) Saatiin kirkkoon oma kanttori ja vihkipastori, joka oli vieläpä helluntaiseurakunnasta. Ihanaa, että Sastamalan seurakunnassa joustetaan, kaikkialle ei ehkä saisi omia, ainakaan ei-luterilaisia pappeja tuoda! Siinä taisi olla kaikki, mitä tuli mieleen, ja mitä täällä on keskusteltu. Toivottavasti näistä kokemuksista on apua jollekin! Emme kyllä pettyneet hääpaikassa yhtään mihinkään, miljöössäkin sai otettua upeita kuvia. Suosittelen paikkaa kaikille maaseututunnelmia hakeville. Ihania juhlia tämän kesän pareille!
  6. Olisiko kenelläkään kokemuksia Cascaisista? Olemme varanneet huoneen noin viikoksi syyskuussa hotellista nimeltä Senhora da Guia. Mitä Cascaisissa ja sen ympäristössä kannattaa tehdä ja nähdä, missä on parhaat ravintolat? Olemme suunnitelleet matkaa Sintraan ja Lissaboniin, jotka varmasti jo itsessään ovat nähtävyyksiä. Onko joku käynyt pyöräilemässä? Mitä suosittelette?
  7. Nostan ketjua, josko löytyisi joku muukin, joka on kiinnostunut Vähä-Hissosta tai jo varannut paikan tai juhlinut juhlansa siellä. Kertokaa ihmeessä kokemuksistanne! Me varasimme tilan häitämme varten yhdeksi viikonlopuksi heinäkuussa 2011. Järvimaisema ja koko paikka oli aivan valloittava, vastarannalla ei näkynyt muuta kuin peltoja, metsää ja muutama lato! Kysyimme Nybackan pitopalvelulta käytännön asioista, ja he vakuuttivat, että pitopalvelun puolesta tila on toimiva. (Nyt vain pitäisi varata se pitopalvelu...) Pihassa oli leikkimökki joka on käsittääkseni käytössä, ja hirsiaitan edessä saa upeita miljöökuvia. Niin, ja sen vanhan ajan tavaran saa kyllä pois sieltä juhlatilasta, kun vain pyytää. Tulen antamaan loppuraporttini sitten ensi kesän lopulla!
  8. Sulhasen sukulaisia asuu sen verran kaukana, etten ole heitä tavannut. Häissämme tulee olemaan siis noin kymmenen ihmistä, joita en entuudestaan tunne, samoin sulhaselleni häissämme on noin kymmenen tuntematonta. Olemme häihin mennessä olleet yhdessä pari vuotta, joten ei ehkä ole ihmekään, ettemme toistemme sukulaisia ole niin paljoa nähneet. Edit: Vieraita kutsutaan noin sata.
  9. Olimme hyviä ystäviä nelisen vuotta, kunnes älysimme ruveta seurustelemaan syyskuussa 2009. Kihloihin menimme maaliskuussa 2010 ja häät on heinäkuussa 2011. Kihlausaika on siis vuosi ja neljä kuukautta.
  10. Me tanssitaan näillä näkymin Scandinavian Music Groupin Ilman sinua olen lyijyä. Tykätään molemmat hurjasti bändistä, ja mikä riemu syntyikään siitä, kun tajuttiin että kyseinen biisi on kolmijakoinen!
  11. Meillä kuvat ottaa pääasiassa sulhasen lapsuudenaikainen kaveri. Halusimme häihimme edullisen mutta taitavan kuvaajan, ja tämä kaveri kuvaakin sitten dokumentaarikuvauksen aamusta iltaan sekä studiokuvat miljöössä, ja hinta on vain 295€. Hän on harrastanut valokuvaamista käsittääkseni nelisen vuotta, ja portfolion kuvat ovat oikein kauniita.