Morsian789

Ensimmäistä kertaa tapasimme 80-luvulla synnytyssairaalassa ja tarkemmin ottaen valohoidon merkeissä (äitimme olivat myös huonetovereita), minä synnyin aamulla, sulho illalla. Muutaman lapsuusvuoden jälkeen yhteydenpito harveni, mutta tiemme kohtasivat uudestaan samalla yläasteella. Rippileirillä lopulta ihastuimme toisiimme, mutta vasta reilun vuoden kuluttua tästä aloimme seurustella (alunperin meidän ei ollut tarkoitus päätyä samaan lukioon eikä edes jatkaa samalla paikkakunnalla peruskoulun jälkeen, joten vasta kun kuulimme molempien suunnitelmien muuttuneen ja sama koulu varmistui kesällä 2004, aloimme molemmat suhtautua yhdessäolon mahdollisuuteen vakavammin). Virallisesti seurustelu alkoi syksyllä 2004

Kaikissa häissä, joissa olen ollut, on morsiamen isä saattanut morsiamen alttarille ja ymmärtääkseni tämä on melko yleinen käytäntö Suomessa. Siksi olenkin tuskaillut sitä, kuinka itse alttarille pääsen: Emme ole isäni kanssa erityisen läheisiä, vaikka pidämme säännöllisesti yhteyttä ja lisäksi sisäinen feministini vieroksuu ajatusta, jossa isä luovuttaa tyttärensä tulevalle sulhaselle kuin kauppatavaran. Toisaalta taas arvostan perinteitä, ja haluaisin nähdä sulhasen hääpäivänä ensimmäistä kertaa vasta alttarilla, joten yhdessä käveleminen ei myöskään tunnu luontevalta. Ratkaisuna siis erittäin todennäköisesti kävelen yksin ja sulhanen tulee vastaan, jolloin loppumatka kuljetaan yhdessä. Tällainen yksin käveleminen ei minua jännitä tai pelota, ennemmin uskon nauttivani huomiosta, mutta lähinnä mietityttää, kuinka isän saattajana toimimiseen tottuneet vieraat suhtautuvat tähän. Äitini on jo antanut asialle siunauksensa, joten ehkäpä vaan lopetan murehtimisen ja toimimme sulhasen kanssa niin kuin meistä hyvältä tuntuu

Meillä häät elokuussa 2011, jolloin noin 7v seurustelua takana ja muutamaa kuukautta ennen häitä täytämme molemmat 23v. Kihlauduimme joulukuussa 2007 ja rahaa häitä varten on säästetty sieltä asti. Molemmat opiskelemme, joten lapsia ei ole, häiden jälkeen ja opiskelujen vielä hieman edettyä ovat sitten erittäin tervetulleita. Ennen seurustelun aloittamista tunsimme jo tulevan aviomieheni kanssa, äitimme tutustuivat synnytyssairaalassa, jossa synnyimme samana päivänä - toinen hätäsektiolla, toinen kuukautta ennenaikaisena Vauvavuosien jälkeen emme olleet tekemisissä, mutta tapasimme uudelleen samalla yläasteella ja tänne asti on päästy

Maksamme kaiken itse ja kulut jaamme yhdessä puoliksi. Häitä varten rahaa on säästetty koko kihlajaisaika (joulukuusta 2007 alkaen, aktiivisesti vuoden 2009 alusta), joten n. 5000€ budjetista selviämme helposti ilman lainaa, vaikka olemme molemmat päätoimisia opiskelijoita.