AvioPapu

Ei ei ei... Naimisissahan tässä jo toki ollaan, mutta julkinen kosinta ei olis kyllä missään nimessä ollut mun makuun. Enkä kyllä voi kuvitella että tuo mun mies olis semmoista tehnytkään ikipäivänä, eihän se edes koskaan päivitä facebookkia...

Häät meni jo, mutta vastaan silti. Kieltolistalla olivat: -morsiamen saattaminen kirkossa -periluterilaiset ja ankeat virret (vihkilauluista löytyi yksi joka meni duurissa ja jossa oli kauniit sanat) -morsiamen ryöstö -sukkanauhan kanssa pelleily -bestman (mies ei halunnut) -nolot leikit hääohjelmassa -hääaskartelu (paikkakorttien printtausta ei lasketa) -ylenpalttiset ja kalliit koristelut pöydissä -rämisevät jutut auton perässä ja vastanaineet-kyltti -hääparin vanhemmat onnitteluja vastaanottamassa -ei-toivotut vieraat

^Heh, tuo Sannan ostos menee samaan sarjaan kuin mun: ostin meille samanlaiset Nokian kumisaappaat (mulle punaset, miehelle mustat), ne on sitten meidän AVIOKUMPPARIT! Tulivat käyttöön heti hääyönä kun satoi kaatamalla vettä ja oltiin mökillä. Kumppareita ei siis meillä ennestään ollut, vaikka tehdään yhdessä paljon kesäisin ja syksyisin metsäretkiä marjastaen, sienestäen ja valokuvaten luonnon ihmeitä. Tää oli siis käytännöllinen ja toivottavasti vähän hauskakin lahja, ja ainakin kumppareita on kovasti käytetty! Miehelle on tosi vaikea ostaa mitään "hienoa" lahjaa, kun ostelee itselleen kaikkea kallista mistä tykkää sitä mukaa kun tekee mieli ja budjetti antaa periksi. Lisäksi hän on sellainen antimaterialisti, ettei halua mitään turhaa. Oli muuten vaikeaa keksiä lahja, mutta päädyin sitten kumisaappaisiin...

Me ajettiin hääyöksi taksilla vanhempieni mökille, joka on rauhallinen ja rakas paikka kotikonnuilla järven rannalla. Äiti ja isä olivat laittaneet edellisenä päivänä aittaan "hääsviitin" valmiiksi kaikkine rekvisiittoineen, ja saunassa oli puut pesässä ja vedet valmiiksi kannettu. Nämä kaikki siis olivat yllätyksiä! Hääsviitissä oli meille häälakanat, jotka saatiin häälahjaksi, ja äiti oli tehnyt hajuheinästä ja kukista sydämen muotoisen seppeleen. Kaikkea sitä! Saunan lämmitykseen ruvettiin siis heti ensimmäisenä, koska lämmintä vettä ei oltaisi muuten saatu, eikä oltaisi siis muuten päästy pesulle. Hikisen päivän jälkeen oli ihanaa mennä yhdessä mökkisaunaan. Oli aika tunnelmallista syödä järven rannalla huvimajassa iltapalaa, kun hellepäivän jälkeen alkoi kova ukkosmyrsky ja järvellä salamoi ja satoi kaatamalla vettä. Syötiin iltapalaa myrskylyhdyn ja kynttiöiden valossa, välillä meni sähkötkin poikki myrskyn takia! No mutta itse asiaan eli seuraavaan päivään. Heräiltiin siis sieltä mökiltä ja lämmitettiin aamulla heti uudestaan se sauna. Aamupalaksi oltiin varattu kaikkea luksusta ja aamupala syötiin huvimajassa siinä järven rannalla. Oltiin kutsuttu pitkämatkalaisia kavereita seuraavaksi päiväksi sinne mökille, (häät oli kaukana mun kotiseudulla Pohjois-Suomessa ja päätettiin kutsua eteläsuomalaisia kavereita sinne vielä jatkamaan juhlia, kun kerta niin kauaksi olivat lähteneet) ja joskus aamulla 11 aikaan kaverivieraita alkoikin tulla. Saunottiin, grillattiin, pelattiin mölkkyä, syötiin ja paranneltiin hääkrapulaa porukalla. Oli tosi kiva päivä! Sieltä sitten palattiin seuraavana päivänä ihmisten ilmoille ja ajeltiin kotiin. Häämatkalle lähdettiin vasta syyslomalla, mutta se oli aivan ihana ratkaisu, kun päästiin sitten nauttimaan kahdestaan lämpimään keskellä harmainta lokakuuta.

Joku kysyi kannattaako käydä Porto Santossa, tässä vastaus siihen: Porto Santo kuului matkaohjelmaamme, ja se oli ehdottomasti yksi reissun kohokohdista! Lokakuussa siellä ei ollut juurikaan ihmisiä, joten tuntui kuin koko 9 km pitkä hiekkaranta olisi ollut vain ja ainoastaan meidän! Myös merivesi oli lämmintä lokakuussa (veikkaisin että esim. keväällä on aika viileää). Porto Santossa kai paistaa yleensä aina aurinko (vaikka merimatkalla sää näytti pilviseltä) joten aurinkorasvaa tarvittiin. Saari on pieni ja idyllinen, ja merimatka sujui kohtuullisen mukavasti lautalla, n. 2,5 tuntia suuntaansa. Hotellin respasta sai varattua koko reissun, ja sitä kautta järjestyi myös bussikuljetus laivalle ja Porto Santon päässä satamasta hiekkarannalle. Suosittelen ehdottomasti! Muutenkin Madeira oli häämatkakohteeksi mitä sopivin, ja sellaisesta levada-oppaasta ja kirjastosta lainatusta Madeira-kirjasta oli tosi paljon iloa tutustumiskohteita valitessamme. Me kävimme Eira do Serradolla ja kävelimme sieltä alas Curral las Freirasiin (Nunnien laakso) tosi viehättävää vuoristopolkua pitkin, mutta täytyy sanoa että onneksi oli kaunis sää, sillä olisi varmaan ollut viheliäisen liukasta sateella. Lähden uudestaan Madeiralle koska vaan!