Karahvi

Ihania ikimuistoisia hetkiä oli päivä täynnä ja niitä pulpahtelee jatkuvasti lisää mieleen. Tässä listattuna joitakin: - Kun näimme miehen kanssa ensimmäisen kerran toisemme ennen kuvaukseen lähtöä. Hän oli niin komea ja minä niin kaunis! - Vihkiminen kokonaisuudessaan: kävely käytävää pitkin ensin isän ja sitten miehen käsipuolessa, rakkaat ihmiset kirkon penkissä, se hetki, kun sanoimme tahdon, sormuksen pujottaminen sormeen, suudelma(t ), kaunis ja meidän näköinen musiikki. Vihkiminen onnistui täydellisesti! - Taianomainen fiilistelyhetki vihkimisen jälkeen kahdestaan urkuparven portaikoissa. - Tähtisädetikkukujan kauneus, kun astuimme ulos kirkosta. - Juhlasalin kauneus, kun kävin kurkkaamassa sinne ennen onnittelujonoa. - Minun isäni, miehen isän sekä minun äitini puheet, jotka olivat sopivassa suhteessa liikuttavia ja hauskoja. - Häätanssimme. Tanssimme sisälsi koreografian, joka onnistui hienosti viemättä kuitenkaan keskittymiskykyämme tilanteesta. Elimme siinä hetkessä ihanassa tunnelmassa tanssimassa kahdestaan. - Omat soittomme juhlassa (meillä on yhteinen bändi, jolla teemme paljon juurikin hääkeikkoja). Ajattelin etukäteen, että itse soittaminen ja laulaminen saattaisi saada oman tunnelman hetkellisesti lässähtämään, siis että tuntuisi kuin olisi töissä. Mutta ei, tuntui pelkästään ihanalta esiintyä omissa häissä läheisille ihmisille. - Loppuillan jorailut ja illan viimeisen hitaan, meille tärkeän biisin, tanssiminen tuoreen aviomiehen kanssa. - Hääyö kokonaisuudessaan. Miehen sisarukset ja vanhemmat olivat järjestäneet meille upean hääyön hotellissa. Se aika, minkä vietimme siellä oli aivan ihanaa, tuntui kuin ulkomaailmaa ei olisikaan. Oli hienoa saada rauhallinen ja romanttinen jatke hienolle päivälle, joka tuntui hujahtavan ohi niin kovin nopeasti.

Minä ajattelin etukäteen, että tyttönimestä luopuminen olisi haikeaa. Mietin pitkään yhdysnimen ja pelkän miehen nimen välillä, koska aluksi miehen sukunimi ei mielestäni sopinut yhtään etunimeni jatkeeksi. Onneksi kuitenkin päädyin pienen totuttelun jälkeen ottamaan miehen nimen, koska nyt tuntuu aivan ihanalta, että meillä on sama sukunimi! Yhteinen nimi konkretisoi avioliittoa ja vahvistaa sitä tunnetta, että nyt me olemme toisillemme ensisijainen perhe lapsuuden perheiden sijaan. Ja kun sukunimemme on vieläpä hyvin harvinainen ja erikoinen, niin se liittää meidät vielä vahvemmin toisiimme. Tyttönimestä luopuminen ei siis ollut lopulta yhtään haikeaa, vaan päinvastoin.

Minä tein sukkanauhan isotätini virkkaamasta reunapitsistä, jonka poimutin leveän kuminauhan avulla. Tuolla tyylillä sukkanauhan voi tehdä myös sellaisesta pitsistä, jossa ei ole reikiä nauhan pujottelua varten. Tekeleestäni löytyy kuva blogistani: http://katinkatosilla.blogspot.com/2011/07/jotain-sinista.html#comment-form

Tässä ketjussa jo aiemmin mainittu Nieminen on aivan ihana ja vieläpä superedullinen paikka. Olemme ostaneet sieltä kihlat ja kummilahjoja ja joka kerta on todettu, että hinnat ovat huomattavasti matalammat kuin muualla. Niemiseltä ostettu kummilusikka esimerkiksi maksoi 30€ vähemmän kuin täysin sama lusikka keskustan liikkeissä... Tänään kävimme katsomassa vihkisormuksia ensin Kultajousessa ja sitten Niemisellä ja totesimme taas kerran, että ei muihin liikkeisiin kuin Niemiselle kannata edes mennä. Ihailemani sormus maksoi Kultajousessa 499€ (miinus alennukset) ja Niemisellä samanlainen (ei ehkä täysin sama sormus, mutta ulkoisesti samanlainen) 190€. Ensin ajattelin, että Niemisen sormuksessa täytyy olla pienemmät ja huonolaatuisemmat timantit, mutta ei, ihan samat ne on molemmissa. Toki laadussa voi olla muitakin eroja kuin timanttien laatu, mutta kyllähän ne timantit aika suuren osan sormuksen hinnasta muodostaa. Palvelu on tuolla tosi sympaattista ja sormuksia saa katsella kiireettä. Myyjätäti on mukava, huumorintajuinen ja tilaa mielellään lisää sormuksia sovitettavaksi. Minulle hän esimerkiksi lupasi tilata oikean koon tuosta sovittamastani sormuksesta ennen ostopäätöstä, niin näkee paremmin miltä sormus näyttää. Ainoa miinus on juuri valikoiman suppeus, mutta kuten sanottu, saatavilla eivät ole ainoastaan liikkeestä valmiina löytyvät sormukset. Suosittelen poikkeamaan!

Bridetobe, Lilly määrittelee pukujen hinnat itse eli hinta on sama, ostipa sen mistä vaan. Näin minulle sanottiin pukuliikkessä, kun sovittelin Lillyn pukuja.

Kävimme tänään katsastamassa Könkkölän. Vahtimestari esitteli meille kuusi valaistusvaihtoehtoa eli kyllä sinne tunnelmavalaistuksenkin saa. Katossa on siis loisteputket joista saa joko osan tai kaikki päälle ja lisäksi ikkunoiden yläpuolella on verholautojen takana tunnelmavalaistukseen sopivat valot. Ja nämä ikkunavalot siis saa päälle myös pelkästään, ilman loisteputkia.

Minä olen ollut bändini kanssa soittamassa Könkkölässä ja hyvin mahduttiin salin nurkkaan. Soitettiin siis siinä vessojen puoleisessa päädyssä sen takan (tai mikä lie onkaan ) edessä. En tietysti tiedä tarkalleen, paljonko niissä häissä oli vieraita, mutta arvioisin että joku 80-90. Könkkölä on livebändin kannalta kohtuullisen toimiva paikka: jotkut paikat kun ovat niin pieniä tai pintamateriaalit bändisoiton kannalta huonoja, että soitto puuroutuu. Könkkölä miellyttää minua ja sulhoani (joka siis myös soittaa samassa bändissä) muutenkin ja se onkin yksi erittäin varteenotettava vaihtoehto omiin (näillä näkymin talvi-) häihimme. Yksi vaihtoehto omille häille on myös Juurikkasaari, jonka nettisivuilla näytti olevan aika edullinen tarjous syys-/talvikaudelle. Tässä ketjussa onkin paljon kokemuksia Juurikkasaaresta, mutta kaipailisin kokemuksia ruokapuolesta. Olemme nimittäin olleet useampaan otteeseen siellä keikalla ja joka kerta iltapalan tarjoilu on takkuillut. Tyhjiin kulhoihin ei ole tullut täyttöä riittävän nopeasti ja lihapullat ovat olleet sisältä kylmiä. Mietityttää vähän, että miten itse juhla-aterian tarjoilu sujuu... Onko kokemuksia? Paikka on muuten kaikin puolin kiva ja omistaja tosi mukava! Hääkeikkaillessa olen päässyt käymään useissa Jyvässeudun juhlapaikoissa ja ajattelinkin jossain vaiheessa jakaa kokemuksiani laajemminkin tässä ketjussa. Itsellekin on hyödyllistä tehdä vähän koontia paikoista, joissa on tullut käytyä. Mutta jos vaikka ensin kävisi katsastamassa joitakin paikkoja ihan varta vasten omia häitä ajatellen, niin olisi sitten näistä paikoista vähän laajempaa näkökulmaa.

Olemme miettineet vihkikirkoksi pientä riihikirkkoa, jossa minä en ole käynyt ikinä ja mieskin niin kauan sitten, ettei muista siitä juuri mitään. Tänään löysin netistä tiedon, että siellä järjestetään muutaman viikon päästä kauneimmat joululaulut. Sinne siis katsastamaan paikkaa! En vaan millään malttaisi odottaa sinne asti...

Me emme ole vielä varanneet juhlapaikkaa, pitopalvelua jne. joten budjetti on erittäin alustava. Olemme kuitenkin jo miettineet, missä asioissa pyrimme säästämään ja mihin panostetaan. Ja kovasti on naikkareista opiskeltu, mitä mikäkin asia suunnilleen maksaa kotikaupungissamme. Vieraita tulee olemaan n. 100 ja budjetti 5000€.

Olen aina kuvitellut itselleni kesähäät, mutta tämä on tainnut johtua ihan vain siitä, että itse en ole ollut häissä vieraana muulloin kuin kesällä. Viime aikoina olen ollut useissa talvihäissä bändini kanssa soittamassa ja ihastunut talvihäiden lämpöiseen ja läheiseen tunnelmaan. On ihana ajatus, että ulkona on pimeää ja kylmää, mutta sisällä ollaan läheisten ihmisten kanssa koolla. Jotenkin ne ovat usein intiimimpiä kuin kesähäät, jolloin väki hajaantuu enemmän ulos jne. Plussaa on myös se, ettei sää vaikuta päivän fiilikseen samalla tavalla kuin kesällä. Ainoa ongelma talvessa on se, että työt ja opiskelut ovat täydessä vauhdissa. Kesällä olisi enemmän aikaa keskittyä häiden ennen ja jälkeen niitä. Meidän on tarkoitus avioitua vuonna 2012, joten pian pitäisi osata päättää, vietetäänkö meidän häitä helmikuussa vai kesäkuussa...

Minulle tulee vain yksi kaaso johtuen siitä, että siskoni on ainoa jonka todella haluan kaasokseni. Hän tuntee minut läpikotaisin, joten voin luottaa häneen kaikissa asioissa. Tiedän myös, että jos häämme työllistävät häntä liikaa, niin hän uskaltaa sanoa siitä suoraan minulle eikä jupise selkämme takana.

Minun kihlattuni oli askarrellut kosintasormuksen. Oli tosi mukava, että saimme sitten mennä yhdessä ostamaan sormukset tutusta liikkeestä. Sormusten ostaminen yhdessä oli ainutlaatuinen ja kutkuttava kokemus sekin! Ja kosintahetkestä jäi ihana rautalangasta ja maalarinteipistä rakkaudella väkerretty muisto. <3