EskimoBride

Jäsen
  • Viestit

    6
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Käyttäjän EskimoBride kaikki viestit

  1. Itse ajattelin koko ajan, että hankin lyhyen puvun, ja superkorkeat siniset korkkarit, mutta nyt ostinkin pitkän puvun, joten suunnitelmat myös kenkien kohdalta menivät uusiksi! Nyt mielessä kultaiset sandaalit, ja ei välttämättä edes niin korkeat, koska hankkimani puvun kanssa ne eivät ole se tärkein yksityiskohta pukeutumisessa. Ehkä joku 5-8 cm korko, niin niitähän voi sitten käyttää myöhemminkin kesämekkojen kanssa kaupungilla.
  2. Hääpäivänä vasta näkee, mutta ennen vihkimistä, käytännön syistä meilläkin menee näin. En aio edes näyttää kuvaa puvusta, että on sit ainakin itsellä se sellainen "nyt se yllättyy" -fiilis!
  3. 10kk ennen häitä. Itsestä tuntuu, että tosi aikaisin, mutta on täällä foorumilla onneksi muutkin olleet hyvissä ajoin liikkeellä!
  4. Olin äitini kanssa katselemassa pukuja, emme varsinaisesti edes ajatelleet, että puku nyt löytyisi, mutta halusin vähän saada ideaa, että mitä kaupoista löytyy. Ensimmäisessä liikkeessä en sovittanut mitään, katselin vain, ja ihastuinkin yhteen lyhyeen pukuun, mutta koska sitä oli vain hyvin pienessä koossa, en viitsinyt sitä sovittaa. Seuraavassa liikkeessä oli vain muutamia hääpukuja, mutta koska pari niistä näytti kivalta, päätin sovittaa. Ensimmäinen sovittamani oli todella kaunis, malliltaan lyhyt puku, joka kuitenkin oli minulle kokoa liian iso, joten se ei istunut aivan täydellisesti. Toinen puku oli ihan ok, mutta ei mitään verrattuna edelliseen. Ekana sovittamastani puvusta oli kaupassa myös pienempi koko, mutta pitkällä helmalla, joten päätin kokeilla sitä. Heti kun sain puvun päälle, niin se tuntui istuvan todella hyvin, tuntui mukavalta päällä, ja ennen kaikkea tunsin oloni todella kauniiksi! Puku imarteli mun vartaloa, ja näytin mielestäni hoikalta ja hehkeältä maailmannaiselta. Vaikka olin ajatellut lyhyttä pukua, niin tämä pitkä versio tuntui aivan ihanalta, eikä liian prinsessamaiselta, ja äitini mielipide vaikutti myös, sillä hänen mielestään tämä pitkä malli oli upeampi. Laitoin vielä korkkarit jalkaan ja kävelin peilin edessä, ja sekä minä että äitini (ja myyjä tietysti, heh) oltiin aivan ihastuneita tähän pukuun, jotenkin se oli niin mun tyylinen! Kokeilin myös istumista puku päällä, ja edelleen tuntui mukavalta, joten tuli sellainen fiilis, että tästä ei puku parane. Koska hääni ovat vasta ensi syksynä, niin myyjä alkoi siinä kertomaan tilausaikoja, ja milloin pitäisi tulla viimeistään tilaamaan ja sovittamaan uudestaan. Äiti (tyttärensä tuntien) tässä vaiheessa puuttui peliin, ja kysyi multa että "no luuletko, että jaksat vielä etsiä pukuja, kun sopiva kerran löytyi jo?" johon vastasin, että tuskinpa, eiköhän tämä ole tässä. Äiti lupautui maksamaan varausmaksun, ja puku tilattiin jo nyt. Olo oli kyllä niin onnellinen ja vähän hämmentynyt, minäkö muka morsian, ja puku ostettu?! Jos puku olisi ollut kaupassa minun koossani lyhyenä, olisin varmaankin ostanut sen, mutta onneksi kävi näin, olen aivan ihastunut tähän pitkään pukuun, ja kiva että mieskin sitten alttarilla yllättyy, kun olen koko ajan puhunut, että lyhyt puku tulee! Ja oli kyllä tosi kiva ja ikimuistoinen äiti-tytär -kokemus, josta varmasti puhutaan vielä monta kertaa jälkeenpäin.
  5. Kokeilin kolmea pukua, joista yksi oli samanlainen kuin valitsemani puku mutta lyhyenä.
  6. Tässä minun kihlasormukseni. Tämä oli yksi ensimmäisiä sormuksia jonka näin kultasepänliikkeessä, ja koska olen toiminnan nainen, niin kokeilin vain paria muuta ennen kuin teimme kaupat tästä. Rinnalle haluaisin toisen ohuen ja siron (timantti?)sormuksen.