*Pinky*

Olisko kellään tuoretta tietoa Hansaksesta tai Hedåsenista? Hansakseen kaipaisin yhteystietojakin. Jos näihin paikkoihin vaikka soittelee, niin pärjääkö suomeksi? Mun ruotsi kun on todella surkeaa

Syksyllä olin vieraana häissä, jotka järjestettiin Hatanpään soutupaviljongissa. Paikka on järven rannalla, ja lähellä on ainakin yksi halpa (ja tosi viihtyisä) hotelli johon voi vieraat majoittua. Vieraita oli suurinpiirtein 80-100, ihan tarkkaan lukua en tiedä. Tilaan sai myös viedä itse alkoholitarjoilut. Kannattaa tutustua, vaikutti mukavalta paikalta.

Tammikuussa taas ne aidot ja oikeat Häämessut Helsingin Wanhassa Satamassa. Me ollaan ainakin siipan kanssa menossa, myös kaaso puolisonsa kanssa tulee mukaan. Olen kaasolle ja hänen morsiammelleen Bestman/kaaso, joten tulee tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla Muita näille messuille menijöitä?

Muistelisin että 6 häät kävin lapsena (eli vanhempien kanssa), ne oli jotain sukulaisia kaikki. Nyt aikuisiällä kavereiden häitä on tullut kierrettyä viidet, ensi kesänä on taas yhdet.. eli meitin omat on sitten.. ööh, 13. häät missä olen itse ollut. Ellei tietysti tule jotain yllätyshäitä jostain suunnalta

Olisko kellään mitään ohjetta? Tahtoisin kokeilla tätä

Minäkin olen sitä mieltä ettei niitä kaasoja saa uuvuttaa kauheen työmäärän alle. Mulla ehkä hyvä puoli (kaasojen näkökulmasta) on sekin, että haluan tehdä kaiken itse, en voi jättää mitään pelkästään toisten huoleksi.

Polttarit saavat järjestää (siihenkin on varmaan tosi vaikea olla puuttumatta ), vähän heittää läppää itse juhlassa, ja auttaa järjestelyissä. Eniten ehkä kaipaan kaasoilta henkistä tukea, tsemppausta ja olkapäätä. Jonkun jolla on käsilaukussa ne vaihtosukkahousut, laastareita ja nenäliinoja. Jonkun johon voin luottaa että ottaa ohjat käsiinsä jos alkaa hommat tökkiä itse juhlassa. Jonkun jonka kanssa unelmoida, innostua ja TEHDÄ. Ja jonkun joka tulee mukaan pukuostoksille, ja rehellisesti sanoo jos puku ei näytä hyvältä mun päällä

Itselläni on kaksi kaasoa. Olen tosi kiltti luonteeltani, ja se ilmeisen hyvin tiedossa.. toista kaasoa kun pyysin tähän tehtävään, niin hän ilmoitti että tottakai, se olisi hänelle suuri kunnia. Sitten hetkeä myöhemmin hän ilmoitti että hänestä tulee paras kaaso, hän soittelee floristin perään kiukkuisena kun kukkaset on vääränlaisia, koska morsian ei siihen kykene Hän myös kyseli että aionko askarrella kutsut itse. Kun vähän varovasti vastasin että joo, niin hän ilmoitti heti että tulee sitten mielellään auttamaan. Juuri tuollaista innostunutta, sydämellistä kaasoa kaipasinkin

Meillä häät 6/2012, sillon minä 27 ja mies 29. Itse valmistuin korkeakoulusta viime kesänä, mies tänä syksynä. Häiden aikaan molemmilla toivottavasti vakiduunit, ja oman kodin osto varmaan tulee ajankohtaiseksi siinä samoihin aikoihin kun on häätkin. Lapsia en vielä kaipaa, mutta EHKÄ se vauvakuume sitten tulee kun on sen aika

Täytyy varmaan käydä vierailulla siellä Helsingin seurakunnan osastolla kiittämässä lipusta

Haha, voi että, kohtalo on mun puolella.. viime viikolla ei oltu vielä siipan kanssa päätetty et mennään tonne messuille, ja sitten aattelin osallistua siihen Helsingin seurakunnan arvontaan mistä voi voittaa lippuja. Sillon meinasin et jos lipun voitan niin sit on ainakin pakko mennä, se on sit jo kohtalo (koska en ikinä voita mitään). Sitten alkuviikosta sovittiin että joo mennään.. ja tänään sitten oli postiluukusta tipahtanut kirje, jossa oli lippu tuonne messuille.

Aivan loistavia! Nauroin täällä vedet silmissä näille Jotain tällasta vois itsekkin järjestää.

En ole ikinä tällaiseen häälehteen törmännyt aikaisemmin, ja nyt kun tätä ketjua lueskelin niin joo, tahtoo tollasen! Rakastan askartelua ja kaikenlaista näpertämistä.. Sulhanen on kyllä sanonut ettei halua mitään mikä vaatii kauheen näperryksen, mutta mä voisin kyllä tehdä. Ja kun häihin on vielä aikaa, niin olis aikaa tehdä sitä lehteäkin. Kun kuitenkin täytyy tehdä pöytiin joku ohjelma/menukortti, niin miksei sitten häälehti.

Eilen vähän jännitti kun aloin puhua siipalleni mahdollisista hääpaikoista.. kun paikkaa ei ole vielä varattu, mutta kateltu on, ja nyt aloin ehdottelemaan että mitäs jos otettais jotain ihan muuta (ollaan siis kateltu erilaisia ravintoloita ja juhlapaikkoja Helsingistä, ja nyt ehdotin että mitäs jos otettais joku työväentalo jostain vähän kauempaa, vaikka jommankumman lapsuudenmaisemista).. ja sehän oli heti messissä ja innoissaan et joo, sellanen olis paljon parempi vaihtoehto! Mulla on kyl paras mies kun se jaksaa vatvoo näitä asioita mun kans ja ollaan niin samanhenkiset ja tykätään samanlaisista asioista, että on helppo järjestää ihan mitä vaan yhdessä

Mä itkin jo tätä ketjua lukiessa Kaikien kaverien häissä olen itkenyt. Enkä osaa itkeä sellaisella Hollywood-tavalla että silmäkulmasta valuisi pieni kyynel, vaan olen ihan punainen ja naama menee ihan ruttuun Olen yksin kotona ollessa koittanu sellasta mielikuvaharjoitusta, että pistän silmät kiinni, rentoudun ja koitan kuvitella sitä alttarillekävelyä, ja itkemiseksihän sekin on menny Tiedän että itken vuolaasti kun mennään katsomaan kirkkoa, puhumaan papin kanssa, harjoittelemaan vihkimisen kulkua, kuuntelemaan erilaisia vihkimarsseja, ja viimeistään kuulutuksia kuunnellessa pato murtuu ihan varmasti. Ja ihan saletisti kun laitan hääpuvun ekaa kertaa päälle sovituksessa, niin taas itken. Pelottaa jo että viikonloppuna itken siellä häämessuillakin

Rakas ystäväni on onneksi samanlainen, ja ollaankin vitsailtu että kirkon ovella jaetaan vieraille ohjelma sekä rantaleluja, koska vedenpaisumus on luvassa. Aattelin sanoa sitten papille, että pitää puheensa joko niin, että mukana on vähän huumoria että nauran aina välillä, tai sitten vastaavasti niin tunteikkaan etten varmasti ole ainoa joka itkee. Ja tiedän varmaksi että sulhanen itkee myös.. jos muuten saan pidettyä itteni kurissa niin siipan itkemistä en kyllä kestä

Tuolla ekalla sivulla oleva papintuijotusvinkki oli muuten hyvä! sitä varmaan tarvii kokeilla..

Nostetaan taas

Me käytiin Gardalla viime kesänä, oltiin viikko Malcesinessä, ja rakastuttiin paikkaan ihan täysin! Tehtiin päivän matka Venetsiaan sekä Sirmioneen. Venetsiaa suosittelen, se on ihan kokemuksen arvoinen paikka, mutta Sirmione oli pettymys. Se oli ihan liian turistirysä, ja siitä puuttui se sama pikkukylän idyllisyys mitä Malcesinessä oli.

Voin suositella paikkaa häämatkalaisille, koska pieni kylä ihanine tunnelmallisine ravintoloineen on todella romanttinen. Koko päivän voi viettää vain kuljeskellen käsi kädessä pitkin pieniä kujia, pysähtyä välillä syömään jäätelöä, käydä pienissä putiikeissa.. retket naapurikyliin (esim. Riva, Limone, Sirmione, Garda, jne) onnistuu helposti laivalla tai vaikka vuokraamalla auton. Liikennekulttuuri Italiassa on vain aika "riehakas" suomalaiseen verrattuna, että sitä kannattaa harkita tarkkaan. Verona ja Venetsia ovat myös melko lähellä, ja niihin pakettimatkoilla järjestetään retkiäkin. Itse olimme Aurinkomatkojen reissulla, ja Venetsiassa kävimme kansainvälisen turistiryhmän kanssa (Aurinkomatkat tekevät yhteistyötä paikallisen matkatoimiston kautta, joten varaukset reissulle onnistuivat sitä kautta). Tämä retki oli aivan ihana, koska viivyimme kaupungissa iltaan, ja näimme kaupungin iltavalaistuksessa. Myös paikallinen oppaamme Silvia oli aivan ihana Tällaisella retkellä vain tulee olla hyvä kielitaito, koska opas ei puhu suomea. Silviakin puhui englantia ihanasti italiaksi ääntäen; joskus oli vähän vaikea saada selvää että mitähän se tyttö tuolla nyt selittää

Voisin jatkaa tästä asiasta vaikka kuinka kauan, niin paljon paikkaan rakastuin Jos joku on tuonne suunnalle menossa, niin laittakaa ihmeessä yksityisviestiä, niin voin kertoa lisää omia kokemuksia ja kertoa sellaisia pieniä vinkkejä mitkä on ihan hyvä huomioida, mutta mitä en tähän viitsi alkaa kirjoitella ettei ihan romaaniksi tämä postaus mene

Tää on tosi vaikee aihe, ja ihana huomata että muillakin on samanlaisia ongelmia. Tai oikeastaan, että en ole ihan kauhea hirviö kun en halua lapsia häihini. Syyt on hyvin yksinkertaiset: Esim. konfirmaationi meni pipariksi sen takia kun kirkossa meitin rippilasten siunauksen aikana joku mukula huusi naama punaisena, eikä omaiset kuulleet siunauksesta mitään. Toinen syy tuli jälleen ilmi edellisissä häissä jossa olin vieraana: morsiammen isä piti erittäin tunnepitoisen, kauniin puheen. Sääli vain että kukaan ei sitä kuullut, koska yksi lapsi huusi ja kirkui koko ajan. Tietysti vika on niissä vanhemmissa jotka eivät vie huutavia lapsiaan pois, mutta minkäs teet.

Meillä on suurin syy kuitenkin se, että suurin osa ystävistämme on jo naimisissa, ja kun omat häämme ovat parin vuoden kuluttua, saattaa hyvin olla että monella parilla on jo perheenlisäystä. Koska haluan bileet jotka jatkuvat pitkälle aamuyöhön tanssin merkeissä, ei lapset oikein sovi kuvioon (kun sitten vieraat lähtevät viemään lapsia nukkumaan). Olin kerran eräissä häissä joissa oli paljon lapsia.. häät loppuivat klo 22 Siitä jäi kauhea kauhukuva, että mitä jos meillekkin käy noin..

Asiaa olen miettinyt, ja aattelin että kutsuun voisi laittaa jotain että "tarkoituksena on juhlia kuten opiskeluaikoina, villisti ja myöhään, joten suosittelemme perheen pienimpien jättämistä luotettavan hoitajan huomaan "

Tuli just mieleeni, että voishan niitä lapsia silti muistaa vaikka lähettämällä vanhempien mukaan sitten häistä joku pieni karkkipaketti, tms? Toisaalta, en usko että ne jotka tätä pyyntöä tottelevat ja jättävät lapset kotiin olisivat sitten juhlissa jotenkin pettyneitä, ja että heitä pitäisi jotenkin "lahjoa"

Mä aattelin antaa sellasen boudoir-kuvan.. joku seksikäs (ei kuitenkaan halpa/mauton) kuva itsestäni jossain seksikkäissä vaatteissa, kenties hääpuvun alle laitettavissa alusvaatteissa. Ammattivalokuvaajat on aika kalliita, mutta eiköhän kaaso +hyvä kamera hoida asian.. sitten on vähän rennompikin ehkä Suunnittelin et kuvan vois ottaa sitten kun tulee koemeikistä/koekampauksesta niin on hiukset ja naama nättinä. Muutenkin tarkotus on kuntoilla ahkerasti häihin asti että on sitten timmissä kunnossa.. siitä olis kiva saada kuvakin

Ystävien häitä oltiin miehen kanssa järjestämässä, ja koska morsiammella on kontakteja tuonne etelänaapuriin, niin sattui tuo runo vastaan meilläkin. Sitten kun asiaa tutkin, niin netissä ainakin monella sivulla suorastaan kiellettiin käyttämästä tuota runoa, koska kaikki on sen jo niin monta kertaa kuullut.. itse en ole sitä kertaakaan kuullut, ja mun mielestä se oli ihan hauska, mutta jätettiin se sitten kuitenkin varmuuden vuoksi väliin..

Mekin ollaan menossa tuonne viikonlopun häämessuille siipan kanssa.. sopivasti saadaan juhlistettua vuosipäivää siinä samalla En ole ikinä käynyt häämessuilla, ja olen tosi innoissani. Mies itse näitä messuja ehdotti, mutta eilen sitten ilmoitti että ihan periaatteesta sitten ei innostu joka asiasta

Mitään vinkkejä ensikertalaiselle, mihin kannattaa kiinnittää huomiota?

Kyllä mä haluan pitää puheen. Sinällään hassua että olen jo miettinyt sitäkin mitä haluan sanoa, vaikka tosiaan muuten häävalmistelut on niin alkuvaiheessa ettei ole edes kirkkoa/hääpaikkaa varattuna

Aattelin kiittää kaikkia avustaneita, kaasoja, bestmania, vanhempia, muita talkoolaisia, muita avustajia.. ja sitten puhua miehelleni, kertoa ihan omin sanoin kuinka paljon rakastan. Sitten aattelin kertoa anekdootteja elävästä elämästä, miten arjessa on tullut ilmi se että mieheni rakastaa (hoitaa kun on sairas, tms), ja sitten heittää sinne väliin jotain hassuja juttuja että sais vähän nauruja ihmisistä.

Ainoo ongelma on se että tulen itkemään vuolaasti luultavimmin koko puheen ajan. Tosin ajattelin tehdä siitäkin asiasta hauskan, ja aloittaa puheen sillä tavalla että "nyt sitten alkaa vedonlyönti siitä, että kuinka pitkälle morsian pääsee puheessaan itkemättä" Onneks on tupa täynnä tuttuja, ja kaikki ne tietää jo että olen täysi itkupilli, itken aina kaikkien muidenkin häissä

Kavereilla oli ihana "ME TEHTIIN SE!" Toisella parilla oli possuteema, ja tekstinä "Vastakärsineet".

Yks tosi sulonen joka tuli vastaan jonkun kaverin kaverin kuvissa, oli teksti "Sinut minä halusin, minut sinä tahdoit".

Mut vähän luulen että meille tulee jotain hassua ja meitinnäköistä

Mullakin on sama ongelma.. Päätin, että mulle tulee kaksi kaasoa. Yksi on jo varma, ja hänet ehdottomasti haluan, hänen kanssaan asia on jo sovittu. Mutta sitten se toinen. Minullakin kaksi kaveria, joille joskus sinkkuna on tullut heitettyä että joo, susta tulee sit mun kaasoni! Toinen näistä on aikalailla pois laskuista, koska en ole häntä nähnyt livenä moneen vuoteen (FaceBoookissa kommunikointia ei nyt tässä asiassa todellakaan lasketa!) mutta toinen on rakas ystäväni. Hän on hyvin rakas, mutta en usko että hän saa mitään aikaiseksi. Hän pelkää sosiaalisia tilanteita (ei varmaan innostu olemaan yksi seremoniamestareista häissä), ei oikein saa asioita järjestettyä (haluan kaason johon voi luottaa ja jota voi pyytää tekemään asioita) ja muutenkin hieman vierastan ideaa hänestä tärkeimpänä luottonaisena. Nyt mukaan on liittynyt vielä kolmas henkilö, jonka olen tuntenut vuoden verran. Hän on luotettava, saa todellakin aikaiseksi ja uskoisin että hän olisi mahtava apu ja tuki tärkeään päivään. Myöskin kun kerroin hänelle että hääpäivä on päätetty, hän intoili heti että sitten mennään yhdessä häämessuille ja haetaan pukua ja järjestetään polttareita.. hän oikeasti innostui, vaikka en edes ehdottanut että hei, mitäs jos olisit kaasona.

Muttan nyt pitäisi sitten valita.. Ja sitten kertoa näille muille jotenkin nätisti että nyt ei valinta kohdistunut sinuun..