Morsian110611

^Juuri tästä syystä meidän häissämme on morsiamen (ja sulhasen) ryöstö kielletty! Kyllä se puoliso jäisi sille tielle , koska kumpikaan meistä ei aio nolata itseään vain siksi, että joku on päättänyt olla "hauska".

Anteeksi nyt vaan, jos loukkaan jotakuta, mutta MÄ EN KESTÄ TOLLASTA TYHJÄNPÄIVÄSTÄ HIHITTELYÄ (enkä tekoitkua)!! Hieno idea ja teema, mutta toteutus oli ehä vähän ontuva. Suomen kesään en hetkeäkään luottaisi niin, että uskaltaisin ulkohäitä järjestää. Voi vierasparkoja, kun joutuivat juhlatamineissa palelemaan. Eikä morsiamella selvästikään ollut minkäänlaisia logistisia lahjoja. Aikataulua ja käytännön järjestelyjä ei ainakaan oltu suunniteltu yhtään. Mutta näissä häissä sentään ilotulituksesta oli jotain oikeaa iloa

Minäkin olen sellainen pikku vetistelijä, että itken vähän joka tilanteessa. Itken, kun katson televisiosta hääohjelmia, itkin kaverini häissä, veljeni häissä itkin ihan hullun tavalla ja omia häitä, erityisesti tanssikappaleita miettiessäni tirauttelen kyyneleitä. Tässä saattaa kyllä käydä niin, että itken kaikki tilanteet jo valmiiksi eikä itse hääpäivänä itketä ollenkaan. Mutta vaikka itkisinkin, niin en ota siitä stressiä. Täytyy vaan pestata joku huolehtimaan, ettei meikit valu pitkin poskia

Voi, kuinka ihana pari ja perhe! Ja aivan mahtava tanssi, vaikka olivatkin "meidän" biisin ottaneet siihen alkuun

Me olemme olleet yhdessä kaksi vuotta, joista vuoden kihloissa. Virallisesti olemme asuneet samassa osoitteessa neljä kuukautta. Olemme molemmat 30-vuotiaita ja kummallakin on takana useampi vakava seurustelusuhde. Näihin epäonnistuneisiin suhteisiin projisoiden tiesimme melkein heti, että tämä on nyt tässä eikä meidän sen enempää tarvinnut harkita naimisiin menoa. Olemme kumpikin työelämässä vakituisessa työsuhteessa, asumme vanhassa rintamamiestalossa ja jaloissa pyörii 1-vuotias koiralapsi. Ihmislapsiakin haluamme ehdottomasti mahdollisimman pian häiden jälkeen. Mitään ehdotonta "naimisiin ennen lapsia" -päätöstä emme kuitenkaan ole tehneet, mutta koska ehkäisy on vielä muutaman kuukauden kunnossa, niin hoidetaan nämä häät ensin pois alta. Ilmoitin kuitenkin jo hyvissä ajoin, että maha pystyssä en ryhdy häitä järjestelemään eli jos "vahinko" kuitenkin pääsisi käymään, niin hääpäivä siirtyisi jonnekin tulevaisuuteen

Itselläni ei ollut päivämäärän suhteen niinkään merkitystä, mutta miehelle tuntui olevan sydämen asia päästä valitsemaan joku "erikoinen" päivä. No sinänsä hyvä, kun kihloihinkin mentiin (miehen kosiessa eli hän se tämänkin päivän valitsi) 01.02.2010. Sen verran tiedettiin, että hääpäivä sijoittuu vuoteen 2011 ja mieluummin ennen syksyä. Mies otti kalenterin käteen ja päätyi päivään 11.6.2011. No palindromi tämäkin on, kun kirjoittaa eri mutoon 11.6.11, mutta miehen logiikalla tästä löytyi vielä jotain paljon syvempää: 1+1+2+1+1=6 Joo, olen menossa insinöörin kanssa naimisiin

Marssit on vielä päättämättä, mutta "valssina" tanssitaan Suviteräsniskan Hento kuiskaus.

Toivottavasti nämä lapsukaiset eivät menneet naimisiin vain siksi, että tyttö ei jälleen kerran koe tulleensa hylätyksi. Ei ole mikään hirveän hyvä pohja avioliitolle. Tämä "nopeasti naimisiin" on vähän ikäkysymyskin. Itse olen menossa mieheni kanssa naimisiin vajaan kahden vuoden yhdessä olon jälkeen, mutta toisaalta olemme kolmekymppisiä ja "riittävästi" elämää nähneitä, työssäkäyviä ja valmiita perustamaan perheen. En usko, että olisin parikymppisenä edennyt näin nopealla tahdilla, vaikka tämän saman miehen kanssa olisin jo silloin ollut. Eli tämä Satuhäissä esiintyvä trendi vaikuttaa juuri siltä kodin leikkimiseltä.

Onko kukaan juhlinut häitään tai jotain muita juhlia tai ollut jossain juhlissa Friskalan kartanossa Hirvensalossa? Olisi kiva kuulla jotain kommenttia.

No pistetäänpä tänne nyt sitten omat kokemukset hääpukukierrokselta. Alustukseksi sanottakoon, että ennen kierrokselle lähtöä minua pelotti ja ahdisti, kun kuvittelin, ettei itseäni tyydyttävää pukua kuitenkaan löydy. Zazabella Täällä käydessä epämääräinen pelkoni hälveni heti, kun rekistä löytyi useampikin kiva puku. Olimme varanneet ajan, mutta myyjillä oli vielä kiireitä muiden asiakkaiden kanssa ja jouduimme pitkän aikaa yksiksemme katselemana pukuja. Lopulta pääsin koppiin ja myyjä auttoi pukuja päälle. Pukuja ei kummemmin "kiinnitetty" päälleni vaan myyjä kulki perässä yleisön eteen ja piti pukuja päälläni. Kuvia sai ottaa, mutta jokaisssa kuvassa esiintyi sitten myyjäkin, kun puku olisi muuten tipahtanut päältä. Kokemus oli ihan ok ja sain varata pari pukua muutamaksi päiväksi. Loppujen lopuksi en päätynyt heidän pukuunsa eikä minun erikseen tarvinnut heille siitä ilmoittaa. Varaus siis purkautui kolmen päivän kuluttua, kun en ottanut enää yhteyttä. MPP Lehtonen Aikaa ei voinut varata, joten marssimme liikkeeseen heti sen auettua lauantaina. Liikkeessä ei ollut muita ja myyjä palveli meitä auliisti. En ollut vieläkään täysin varma, mitä olin etsimässä, joten otimme sovitukseen vähän kaikenlaista. Hyvin nopeasti myyjä havaitsi mieltymykseni ja haki rekiltä lisää pukuja. Yhtä pukua hän tarjosi heti aluksi, mutta se ei sopinut omaan makuuni ollenkaan. Jossain vaiheessa hän toi sen kuitenkin koppiin ja pyysi minua kokeilemaan sitä "hänen mielikseen". No kyllä se päällä oli ihan kiva, mutta ei kuitenkaan minulle tarkoitettu. Kuvia sai ottaa. Fiancée PARAS KOKEMUS IKINÄ!!! Olimme varanneet ajan ja myyjä palveli meitä ja vain meitä! Liikkeen ompelijatyttö oli todella mukava ja osasi katsoa tangolta minulle sopivia pukuja, vaikka en edelleenkään osannut sanallisesti määritellä omaa mieltymystäni. Sen vaan tiesin, että näyteikkunassa ollut puku huusi nimeäni ja myyjä riisui mallinukelta sen minulle sovitettavaksi. Kokeilin useita pukuja, mutta tämän näyteikkunassa olleen puvun jälkeen en kyennyt muuta ajattelemaankaan. Se on nyt sitten se MINUN pukuni Lähes jokaisessa puvussa, joita sovitin oli takana nyöritys ja myyjä todellakin nyöritti kaikki puvut niin, että ne istuivat nätisti päällä. Liikkeen tilat olivat ihanat ja "tuomaristoni" sai viihdyttää itseään vaaleanpunaisella sohvalla istuen, vaahtokarkkeja syöden ja lehtiä selaillen. Muissa liikkeissä ei makutuomaristoa ollut huomioitu millään tavalla. Sydänkäpy Olimme varanneet ajan ja olimme itse asiassa vähän edellä aikataulusta. Myyjä ehti kuitenkin palvella meitä heti ja löysimme epämäärisillä spekseilläni jokusen sovitettavan. Liike oli melko pieni ja sovituskopissani oli myös kassapöytä. Vaikutti kovin hankalalta. Palvelu oli ihan ystävällistä ja muutama kiva pukukin löytyi, mutta en edelleenkään kyennyt Fiancéen jälkeen ajattelemaan mitään muuta. Kuvia sai ottaa ja selviydyimme projektista alta aikayksikön. Marinette Olimme varanneet ajan, mutta minkäänlaista vahvistusta emme olleet saaneet. Kävelimme 40 minuuttia aikataulusta edellä liikkeeseen emmekä tulleet maininneeksi varauksesta mitään. Myyjä ehti joka tapauksessa palvelemaan meitä. Ilmoitti vaan, että olemme aika myöhään liikkeellä, kun hääpäivämme on jo 11.6. Tässä vaiheessa tuli jo sellainen olo, että en varmaankaan tule tästä liikkeestä mitään ostamaan. Ahtauduin pieneen varastoa muistuttavaan sovituskoppiin myyjän kanssa. Kopin verho oli auki ja siinä sitten lappasi asiakasta jos toistakin katsomassa viereisen tangon vaatteita samalla, kun minä seisoskelen kopissa alusvaatteisillani. Ensimmäisen puvun kohdalla äitini kaivaessa kameraa myyjä ilmoitti, että kuvia ei oikeastaan saisi ottaa, mutta menköön nyt, jos hän ei näe (?). Lisäksi myyjän asenne nuoria ulkomaisia tyttöjä kohtaan oli melko tylyä ja tuntui, että hänellä oli enemmänkin tarve vahtia, ettei tyttöjen mukana lähde ovesta ulos mitään sen sijaan, että olisi keskittynyt siihen, että olisi saanut minun mukanani lähtemään jotain. Sovituksen jälkeen myyjä vaan roudasi sovittamani puvut takaisin tankoon ja ryhtyi palvelemaan seuraavaa asiakasta sanomatta minulle mitään. Lähdimme vähin äänin jo ennen kuin varsinainen varattua aikani edes oli käsillä. Siellä ne varmana kolme aikaan ihmettelivät, missä se tyttö on, joka on kaksi kertaa kysynyt varausta Loppujen lopuksi kolme pukua pääsi loppukilpailuun, vaikka oli jo lähes itsestään selvää, että päädyn siihen Fiancéen pukuun. Päätökseen vaikutti ihanan puvun lisäksi myös mahtava palvelu ja mukavat liiketilat. Soitin Fiancéehen juuri ja tein varauksen kyseisestä puvusta. Puhelimessakin sain aivan erinomaista palvelua ja ompelija lupasi auttaa kaikin tavoin, kun pohdiskelin, että haluaisin vähän vielä tuunailla puvun helmaa. Olen aivan onnesta soikeana, kun olen löytänyt lähes täydellisen puvun ja pienen tuunauksen jälkeen se on varmasti järkyttävän ihana!!! :-X

Onko kellään kokemusta Brinkhallin kartanosta Kakskerrassa?