Ninnu78

Lisää vastauksia, kiitos. Kiva lukee niitä näin muutaman vuoden naimisissa olleena..

Jes, kohtalotoveri löytyi vihdoinkin. lelle: Harmittaako teitä yhtään näin jälkeen päin? Mun harmitus alkaa lauhtua kun mieskin (ja sukulaiset) koko ajan hokee, että mitä ny tuollaista harmittelen. Olihan päivä muuten ikimuistoinen. Pussata ehtii muulloinkin..

On kiva kuulla, että onhan niitä muitakin jotka eivät kirkossa alttarilla pussanneet. Meillä pappi kans jatkoi heti sormuksen pujottamisen jälkeen juttuaan, joten ei siinä tullut mieleen/ehtinyt. Tosin sen olis voinut kylläkin varmaan sopia ennen vihkimistä, jos ois tiennyt. Mut turha jahkailla mennyttä. Tosin pussasitte (Cinderella) kuitenkin kirkon ovella, joten on sekin kirkossa pussaamista ja meillä sitä ei ollut. :-/ No, eiköhän mun harmitus jossain vaiheessa mene ohi. Ja kun ei me olla muutenkaan sellaisia ihmisiä, että muitten ihmisten seurassa paljon pussaillaan. Pussaillaan sitten omassa kodissamme ihan kahden kesken..

Kysytään nyt vielä niin päin, että onko ketään jotka eivät pussanneet? Otettiin onneksi juhlapaikalla monta pussauskuvaa mut jotenkin toi kirkossa pussaamisen unohdus harmittaa varmaan vielä pitkän aikaa..

Rouvana tässä ollaan oltu lähes kaksi viikkoa ja mukavaahan tämä on. On vaan jäänyt mietityttämään, että kuinka moni teistä suuteli kirkossa aviopariksi julistamisen jälkeen? Varmaankin kaikki? Me ei suudeltu (ja näin jälkeen päin harmittaa) kun meillä pappi halusi käyttää uutta vihkikaavaa ja siinä ei sanottu, että saatte suudella morsianta. Ja meillä ei todellakaan tullut mieleen sanoa siitä etukäteen papille kun jännitti jo muutenkin kaikki etukäteen. Eikä pappikaan siitä mitään sanonut. Pappi ei edes sanonut sitä: "Tässä he ovat Morsiamen nimi ja Sulhasen nimi Sukunimi". Illan mittaan saatiinkin monesti vastailla, että meillä on nyt yhteinen sukunimi. Harmittaa vaan enemmän kun asiaa ajattelee. Onneksi muuten koko hääpäivä oli todella ikimuistoinen ja ihana!

Heti maanantaina 2.8 tuli pankista tiliote uudella nimellä. En ollut vielä edes ehtinyt ajatella uutta sukunimeä itselläni, joten oli pikkasen outo olo kun hain postilaatikosta postin. Nyt sitä alkaa jo pikkuhiljaa tottua uuteen nimeen.

Tännehän minäkin kuulun...

Uutta: Tiara, kengät, korut ja tietysti sormus Vanhaa: Puku (ostettu käytettynä, mutta onneksi vain kerran käytetty) Lainattua: Vannehame Sinistä: Sukkanauha