Helmihäät2012

Kasvaa ja kasvaa vain. 146 on nyt lopullinen henkilömäärä.

Meille kiitos: -Jumalan siunaus avioliitolle seurakunnan ja läheisten läsnäollessa omassa kirkossamme -Iso hääpaikka, jottei tarvitsisi laittaa turhan tiukkaa rajaa vieraista -Lapset mukana juhlassa/morsiustytöt & sulhaspoika -Hauska ilmapiiri ja löysähkö aikataulu -Sujuva kokonaisuus -Morsiuskimpun heitto -Kukat ja kynttilät koristelussa -Valkoinen hääpuku miulla, saketti sulhasella -Toisiinsa sointuvat asut bestmaneilla ja kaasoilla sekä morsiuslapsilla Siinä ainakin joitakin.

Netissä on meijän lista. Naimakaupat oli selkein ja yksinkertasin miun mielestä. Siellä on pitkä lista täynnä kotiin tulevia juttuja, mm, jakoavain ja untuvapeitot. Laitoin paljon vaihtoehtoja, ettei mee tylsäks vieraitten osalta.

Kuopiossa sovitin varmaankin 10 eri pukua, ainakin. Helsingissä sovitin varmaankin 15 eri pukua, mutta niistä se miun puku löyty jostain puolivälistä. Mikään muu puku ei näyttäny melkein miltään tuon omani jälkeen, joten se sitten lähti mukaan Joensuuhun. Ja onhan tuossa isoin laahus, mitä oon livenä nähny.

Itselläni ei ole lapsia, mutta olen ollut yksissä häissä hääparin 8 kuukautta vanhan vauvan hoitajana ja juhlien jälkeen menin neidin ja hänen veljensä kanssa hääparin kotiin yöksi. Olin heille ennestään tuntematon, joten teimme niin, että kävin ennen häitä hoitamassa lasta useamman kerran heidän kotonaan ja näin saimme tutustua rauhassa. Hääjuhlassa ei vauvalla eikä minulla ollut mitään ongelmia ja yökin meni loistavasti. Olen hoitanut lapsia 14-vuotiaasta asti, joten vauvan hoito häissäkään ei tuntunut työltä. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että teidän tarvitsisi löytää perheen ja suvun ulkopuolinen hoitaja, joka voisi rauhassa tutustua teihin ja vauvaan ennen häitä ja ottaa sitten häissä vastuun vauvan hyvinvoinnista. Ja mikä tärkeintä, teidän tulisi tietysti luottaa kyseiseen hoitajaan. Hyvän hoitajan kanssa uskon juhlan menevän hyvin kaikkien osalta!

Allergiasta miekin oisin huolissani. Keväällä koivun siitepöly saattaa joillekin olla täysin mahdoton. Vaikka lääkitys olisikin...Mie en ainakaa oo viel löytäny sellasta lääkettä, joka poistais oireet kokonaan. Mut kauniita ne koivut kyllä on! Tokihan sitä voi ehkä miettiä jo valmiiksi, että sattuuko häävieraissa olemaan pahasti koivulle allergisia.

Meillä tulee lapsille omaan huoneeseen läppäri + muumi-dvd:itä ja muita lasten leffoja. Pehmoleluja, kirjoja, pelejä, piirustuspaperia, väritys- ja puuhakirjoja sekä autoja ja muovieläimiä tulee myös. Lisäksi isin suunnittelema palikkasarja tulee kans lasten ulottuville ja lapsille jotain extraherkkuja (esim. ruuan jälkeen jätskit ja iltapalaa myöhemmälle, mikäli lapsia on vielä 8-9 aikaan). Lapset saavat myös kaksi ihanaa hoitajaa heistä huolehtimaan, mikäli he haluavat viettää aikaa lastenhoitohuoneessa. Kaikki lelut ja välineet tulee omasta takaa, kun on noita kirjoja, leluja, muumeja ja pelejä kertynyt melkoisesti. Jos jollain ei ole mahdollisuutta omasta takaa kaikkea hankkia, niin voisiko esim. joltain seurakunnalta kysyä lainaan, tai päiväkodilta? Myös kaveriperheet, joissa saattais olla lapsia, ois hyvä väylä miettiä lapsille tekemistä...

Kirjotan uusiks: 13 häät takana, at least. Voi olla, et joitakin en muista. Yhdet tulossa tällä viikolla ja kolmet ensi vuonna. Onhan näitä. Lisänä kolmissä häissä oon ollu keittiöllä apuna ja kaksissa häissä oon ollu lapsia hoitamassa, tuttuja ihmisiä kaikki.

1200 euron designpukuni sain 500 eurolla. Oli menossa poistoon, myyjän harmiksi. Miulle hyvä juttu. Vaan pakko kyllä myöntää, etten yhtään muista, minkä merkkinen puku on kyseessä

Löysin (ja ostin) hääpukuni Helsingistä! Se on prinsessapuku ja ihan miun näkönen, pitkine laahuksineen.

Minulle ei käynyt, mutta ystävälle, jonka kaasona olin, kävi. Tosin tilanne oli aivan täysin erilainen kuin sinulla. Häiden aikaan morsiamen sisko oli raskaana, eikä vauvan olisi pitänyt syntyä vielä pariin viikkoon, muistaakseni. No, torstai-iltana myöhään siskon lapsivedet oli menny kun oli ollut esikoistaan nukuttamassa. Muu väki oli alakerrassa askartelemassa hääjuttuja. Sisko ei kertonut kellekkään, vaan tuli muina miehinä alas lapsen nukahdettua. Yöllä kävi synnyttämässä, eikä lapsen isä ehtinyt paikalle (oli toisella paikkakunnalla, oli saapumassa vasta seuraavana päivänä hääpaikkakunnalle). Morsiamen sisko ei päässyt kuin kirkkoon paikalle, koska lähti sitten miehensä kanssa takaisin sairaalaan. Heidän esikoinen oli hääjuhlan ajan sukulaisten hoidettavana. Oli vähän kurjaa ja ystävästäni huomasin, että olisi toivonut siskon olevan paikalla, mutta samalla hänestä näkyi onni siitä, että vauva oli syntynyt, perhe oli yhdessä ja kaikki olivat terveitä. En tiiä vastasko yhtään siulle, mut kyl näin käy joskus. Tässä tapauksessa tietysti tahtomatta ja suunnittelemattomasti.

Ja riippuu kans siitä, että tekisitkö kaiken kirjaimellisesti itse, vai olisko siulla apua esim sukulaisista tai ystävistä? Yhtien ystävien häissä KAIKKI ruuat ja kakut oli tehty itse, kaikenlisäksi osa ruuista oli thailaisia, mutta ei morsian niitä tehnyt, vaan morsiamen äiti, sisko, ystävät ja äidin ystävät. Onnistui hyvin.

Rakas näkkee puvun vasta hääpäivänä, mutta jo ennen vihkimistä, koska kuvaus on ensin.

Miun polttarit tulee varmaa olee tavallaan aika rauhalliset. Mutta siis... EI: -alkoholia missään muodossa -ei alkoholiin liittyviä juttuja (baaria, tanssia yms.) Tiedän, kaikki tanssi ei liity alkoholiin. -roolivaatteita julkisella paikalla -julkisella paikalla esiintyminen tai jonkun asian kerääminen (esim. avioliittoneuvot) -morsiussauna (sauna vähän muutenki mietityttää...) -noloja ja pelottavia juttuja (kaasot onneks tietää miun rajotteet!) Mut extremejuttuja saa olla, äiti, mummi ja hoitolapset saa osallistua polttareihin ja hauskaa pitää olla. Niin hauskaa, että muutki nauraa ku vaa mie.

Heinipup: Aika loistava! Vaikka miun tuleva anoppi onkin vallan ihana ja suloinen kaikkinen hassuinen oikkuineen. Iloisesti on miut toivotettu sukuun tervetulleeks ja pojankin saan omakseni, kunhan käytän häntä välillä anopin ja appiukon luona. Tarkoitus on pitää läheiset ja lämpimät välit molempien vanhempiin, niinkuin ne on tähänki asti ollu. Tuo on kyllä täysin kamalaa, mitä monille on käynyt. Mietin, että miksi on aikuisen ihmisen (tässä tapauksessa anopin) niin hirveän vaikea ymmärtää, että naimisiinmenijät on yleensä myös aikuisia. Ei tarvita holhousta, mustasukkaisuutta, päätöksiä heidän puolestaan jne. Huoh. Välillä tuli tätä keskustelua lukiessani mieleen, että "lapsellisuus.com, sinne ne anoppien aivot menneet on".

Hiukset: Väri ja laatu omat, kampaus vain laitetaan. Naama: Korvikset korviin, niinku on aina muutenki. Meikkiä, mut ei hirveesti. That's it. Muuten: Ehkä kaulakoru, ehkä rannekoru. Sormukset tietty. Kynsiin ehkä lakkaa ja jotain kuviota, mut ei rakennekynsiä eikä varmaan mitään muutakaan muutosta.

Entäs havut ja jotkut esim. valkoset kukat. Lisäksi ne valosarjat vaikka lasivaaseissa kauniisti esille. Valosarjojen kanssa kauniisti toisivat kimallustaan läpinäkyvät helmet, kivet tai lasinpalaset. Eikun vain suunnittelemaan!

Alunperin avioliittomme solmimisen syy on rakkaus. Ei ole hyvä ihmisen elää yksin ja kun toinen on vierelle löydetty, niin halutaan tälle parisuhteelle myös Jumalan siunaus. Mutta avioliitto ei ole pelkästään tunneasia. Jos tunteelle lähdetään ja pelkästään sillä jatketaan, ei liitto pitkälle kanna. Siksi alttarilla kysytään Tahdotko, eikä Tuntuuko Sinusta. Ja mie Tahdon rakastaa toista silloinkin, kun ei yhtään siltä tunnu. Olen sen päättänyt ja siihen on luottaminen huonoinakin hetkinä. Lisäksi uskomme molemmat, että avioliitto on ainoa tie elää yhdessä saman katon alla ja jakaa Kaikki. Emme asu yhdessä, emme harrasta seksiä, emme tämän vuoksi myöskään hanki lapsia ilman avioliittoa. Kaikki edellämainittu tehdään turvallisesti avioliitossa, kun kumpikin luottaa, että tässä on se henkilö, joka on päättänyt kestää minua hautaan asti. Mutta rakkaudesta ja kiintymyksestä se kaikki lähtee.

Ilmoittautumiset ottaa vastaa joko kaaso ja bestman, kaks kaasoa tai yks kaaso.

Meidän häistä ja naimisiinmenosta on puhuttu jo ennen ku seurusteltiin. Ja vielä enemmän keväällä, kun ei vielä oltu kihloissakaan (hääpäivä oli tosin jo tiedossa). Kaikki tietää ja saakin tietää, ei se salaisuus ole. Eikä pystyiskää olemaan

Uskomatonta, että en (ainakaa oman silmäyksen perusteella) ole tähän vielä vastannut. Häitä suunnitellessa mie muutin opiskelukaupungista kotikaupunkiin takas, jossa aloitan ylihuomenna vakityön. Kotikaupunkini on nyt myös tulevan mieheni kotikaupunki, tänne jäädään, täällä on hyvä. Ollaan nyt 23v ja 25v, häissä mie oon edelleen 23v, rakas 26v. Hyvin mennee, mutta menköön. Seurustelu aloitettiin 1.8.2010, mut tutustuttiin jo kesällä 2006. Oltiin neljä vuotta kavereita ja ystäviä. Kihloihin mentiin 17.7.2011. Häät on 4.2.2012. Jolloin myös on yhteenmuuton aika. Mie asun jo meijän tulevassa yhteisessä asunnossa koiran ja kilpparin kanssa, lapsia tulee sitten joskus, kun on saatu ensin olla kahestaan yhteisessä kodissa. Onneksi rakas on ottanut koiran ja kilpparin myös omikseen, ja toisinpäin. Näin täällä, ihan on mennyt vaaleanpunaiseksi koko elämä.

Mie oon kans miettiny noita pusseja, mut haluisin sit tehä kaikille lapsille just hänen näköisensä pussin, eikä tää nyt tarkotus oo olla lastenjuhla pelkästään. Nyt tarviis rauhottavia ja järkeä tää lastentarhanope, jolta karkaa lapasesta koko lastenjuttu.

Tuolit ei oo muoviset eikä todellakaan kaikkein rumimmat tai pahimmat, mut haluisin ne silti nätimmiksi. Niissä on vähän vihreetä, enkä haluu, et se vihree näkkyy. Tuolien selkänoja on kaareva ja istuinosassa ei oo käsinojia mut semmoset rimat selkänojasta lähtee istuinosaan. Hassut tavallaan. Sopiikohan mitkään vuokrahuput/ostettavat huput näihin? http://www.google.fi/imgres?q=joensuun+teatteriravintola&um=1&hl=fi&sa=N&biw=1280&bih=578&tbm=isch&tbnid=V-vSw5ZW7xH9bM:&imgrefurl=http://haatennenmaailmanloppua.blogspot.com/2010/09/ja-nain-tarina-paattyy.html&docid=uVJTG4kt8ieQQM&w=620&h=360&ei=Wxc0TryaJsuSswa0s-G5Ag&zoom=1&iact=hc&vpx=385&vpy=101&dur=1070&hovh=171&hovw=295&tx=186&ty=149&page=1&tbnh=110&tbnw=189&start=0&ndsp=17&ved=1t:429,r:1,s:0 Tuossa pitäis olla linkki tuolikuvaan.

Ja vielä Anna Puun Mestaripiirros, ehkä paras ikinä. Löytyy Youtubesta. Sinä päivänä kun Luoja teki sinut Hän ei muuta tehnytkään Heräs aikaisin, otti kynän käteen Rupes siinä piirtämään Päivä kului, mut hetkenkään lepoa Piirtäjä ei kaivannut Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut Mestari valmisti sut Se kuva oli kaunis Oi, ihme suorastaan Muodon jumalaisen sai Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun Päde kuolevaisten lait Niille jotka yhä epäilevät Luojaa Sanon vastaukseksi vaan Että jos ne edes kerran näkis sinut Kaikki rupeis uskomaan

En tiiä onko jo ehdotettu, mutta Johanna Kurkelan Rakkauslaulu on vallan ihana, samoin on The Rose (oisko ollu Bette Midlerin, Westlife sitä mm. esittää) ja kolmas ihana on Shrekistä It is You I have loved all along.